Trois Mois / Three Months

No niin. Kolme kuukautta on täällä asusteltu. Tuntuu siltä kuin aika olisi vain kadonnut jonnekin, mutta samalla kuitenkin siltä kuin olisin asunut täällä koko ikäni. Muistan liiankin helposti sen illan, kun seisoin ensimmäistä kertaa La Rochellen juna-asemalla. Näytin varmasti tosi eksyneeltä kaikkien matkatavaroideni kanssa, ja siltä musta tuntuikin. Ensimmäisen illan aikana kykenin hädin tuskin puhumaan ymmärrettävää ranskaa, ja vuokraisäntäni kirjaimellisesti nauroi mun virheilleni. Juoksentelin ympäri La Rochellen keskustaa yömyöhään suomalaisen luokkakaverini kanssa (joka oli päätynyt kodittomana nukkumaan sohvalleni) etsimässä paikallista supermarkettia, jota emme sitten koskaan löytäneet. Kyseinen marketti sijaitsee tuossa ihan kulman takana… Ja bussit, niiden kanssa vasta ihmettelemistä olikin, kun koulubussini kulki kahta eri reittiä, joista vain toinen meni koulumme pysäkille. Olin lievästi sanottuna pihalla.

Mutta katsokaa mua nyt! Täällä mä käyttelen busseja joka päivä, ja lataan korttiini arvoa kokonaan ranskankielisellä nettisivulla. Kaupungin keskustan tunnen jo kuin omat taskuni. Kykenen marssimaan lähikauppaan valittamaan pilalle menneestä ruuasta, ja osaan varata Pariisin junasta ikkunapaikan. Osaan myös varata ajan lääkäristä, ja jopa kinastella vastaanottovirkailijan kanssa siitä, pääsenkö heti vastaanotolle vai vasta parin päivän päästä. Kaikki ranskaksi, tietenkin. Paljon on tullut opittua vain kolmessa kuukaudessa, ja se tuntuu itsestäkin aika uskomattomalta.

Kolmen kuukauden kunniaksi kasasin muutaman hauskan faktan täällä asumisesta.

1. Poskisuudelmat eivät enää järkytä minua. Alkuhämmennyksen jälkeen tapa on levinnyt ranskalaisilta, espanjalaisilta ja meksikolaisilta meille muillekin vaihto-oppilaille, ja nykyään näitä tervehdyksiä tulee moiskauteltua päivittäin.
2. Juhlimiskulttuuri on täällä hyvin erilainen kuin Suomessa. Baareihin mennään vasta keskiyön jälkeen, ja yökerhoissa hillutaan aamukuuteen. Kovan alkoholin sijaan täällä lipitetään viiniä (tietenkin), ja näin ollen konttailua, oksentelua ja tappelua ei tarvitse katsella.
3. Toisin kuin Suomessa, on täällä oltava hyvin kohtelias! Vähänkin ventovierasta töytäistessä täytyy muistaa anteeksipyynnöt, tai muuten saa hyvin myrkyllisen katseen niskaansa. Asioita pitää osata pyytää kauniisti, ja tietenkin konditionaalimuodossa, sillä muuten käytös katsotaan suorastaan luolamiesmäiseksi.
4. Bussikuskit ovat todella ystävällisiä. Vielä viime viikolla olin saada sydänkohtauksen, kun bussista noustessani kuski toivotti hyvät päivänjatkot! Siinä järkytyksissäni mumisin hihaani kiitos, ja kipitin äkkiä pois pysäkiltä naama punaisena. Kuskit täällä eivät kuitenkaan ainoastaan ole kohteliaita, vaan myös odottavat myöhästelijöitä. Viimeksi eilen juoksin koulubussiini, ja vaikka näin jo kaukaa liikkeelle lähteneen bussin, kerkesin silti kyytiin, sillä kuski otti mut kadunvarresta matkaan! Toisin on asiat Suomessa, jossa kuski ennemmin näyttää keskisormea, kuin odottaisi myöhästelijöitä.
5. Vielä kolmenkin kuukauden jälkeen jaksan aina innostua uudelleen RUUASTA. Keskiviikkoisin ja lauantaisin kotini lähellä järjestetään valtava tori, joka kattaa kaksi kokonaista aukiota, joka mahdollistaa tuoreiden vihannesten ostelun, sekä monipuolisen ruokavalion. Kouluruokakin on täällä PALJON parempaa kuin kotona omalla kampuksella, ja tarjolla on aina jälkiruokaa.
6. En enää syytä Ranskaa kaikista vastoinkäymisistäni. Tai no, ehkä kuitenkin vähän ;)

 

So. Three months have passed. At the same time I feel like time is flying, but also like I’ve been here forever. I can still see clearly the moment when I first stepped off the train at the station of La Rochelle. I must have looked very lost with all that luggage, and I most definitely felt like it! During the first evening I was hardly able to communicate with my landlord and he literally laughed at my poor French skills (apparently I’d created new words when trying to speak French). I was running around the streets lost with a Finnish classmate of mine, who spent a night on my couch because he was homeless. We couldn’t even find our local supermarket, even though it’s located just behind the corner! And the bus system, it was so hard for me to figure out how the route goes to school because the same bus has two different routes…

But look at me now! I know the central area of the town like my own pockets! I’m able to make a complaint about moldy food in a French supermarket. I know how to load money on my bus pass on a French website. I can walk up to a ticket booth and book a window seat from the train to Paris. I’m even able to call a doctor about an eye-infection, and then fight against the receptionist in order to get an immediate appointment from the eye clinic! All in French, of course.  It’s amazing how much one can learn in only three months. Absolutely amazing.

Here’s a few things which I’ve learned, not exactly amazing things, but fun small facts about living in France.

1. As you might remember, I used to feel very uncomfortable when it came to greeting with cheek kisses. First it was the French, Mexicans and Spanish who did that, but now it’s the other exchange students too. There’s no way out of this situation, so I’ve had to suck it up and get used to it.
2. French people don’t “party” in a same manner as the Finns. There is no crawling, throwing up or getting into fights – at least I haven’t seen anything like that. People prefer to start partying around midnight and before eleven the bars and clubs are practically empty. In Finland many go out already at 10pm! Late arriving means also late leaving. In France you might find yourself walking home from a party at 6am. People here drink wine, wine, wine. Was that a surprise?
3. You MUST be polite here. There is nothing more important than saying please, thank you, and sorry in different situations. In Finland you might get off from bumping into someone by saying “whoops”, but not here! If you ever decide to try surviving from the slightest accidental nudge the Finnish way, prepare for getting very angry looks. The type of looks that would kill you if they could.
4. The bus drivers are from a whole different planet compared to the ones back in Finland. Or maybe just a different culture. I almost got a heart attack a couple of days ago when I was getting off the bus to go to the gym, because the driver actually shouted “have a nice afternoon” to me! Also, the drivers wait for people who are late from the bus. It was only yesterday when I thought I’d missed my school bus. I ran as fast as I could, and even though the bus had already departed, the driver noticed me and let me hop on! This rarely happens in Finland.
5. I’m still so pleased about the food here! Every Wednesday and Sunday the local market takes over two entire squares here in the city center, and I feel like I’m in heaven with all the fresh vegetables and tasty olives. The school food is also wonderful, much better than in my campus back in Finland. When coming here first, I was worried that the croissants and pain au chocolate would be offered everywhere (well they are) and pushed into my face by “force”, but actually it’s possible to live very healthily here.
6. I’ve stopped blaming France for everything. Well, almost ;)

Marathon de La Rochelle

Marathon de La Rochelle on osallistujaluvultaan Ranskan toisiksi suosituin juoksutapahtuma. Kyseinen tapahtuma on saanut juoksijat valtaamaan kaupungin kadut jo 22 vuotta putkeen, ja tänä vuonna osallistujia oli lähes 10 tuhatta, mikä on hurja määrä ottaen huomioon maratonin rankkuuden ja La Rochellen katujen kapeuden. Kestävyysjuoksun suurena ystävänä mun ei auttanut kuin nousta kello 9 sunnuntaiaamuna ja lähteä kadun varteen kannustamaan rohkeita juoksijoita! Oikeastaan kannustus olisi käynyt myös ikkunastani käsin, mutta tunnelma on aina hauskempi kun pääsee itse osalliseksi tapahtumaan, oli se sitten itse juoksemista tai vain käsien taputtamista.

Kannustuskulttuuri on täällä huomattavasti laimeampi kuin Suomessa, mikä tuli mulle pienenä yllätyksenä. Esimerkiksi Helsinki City Maraton on tunnettu ympäri maailman juuri kannustajien vuoksi, ja itse en unohda koskaan niitä rohkaisevia huutoja, joita ventovierailta ihmisiltä sain oman maratontaipaleeni aikana. Täällä katsojat saapuivat paikalle lähinnä uteliaisuuden vuoksi, mutta tietysti radan varrella seisoi myös perheitä ja ystäviä, jotka möykkäsivät sitten hieman enemmän. Jokainen maratonin kokenut juoksija tietää, kuinka tärkeää kannustus on henkiselle kantille. Täällä tuo kiitollisuus näkyi mm. siten, että osa juoksijoista tuli kättelemään minua ja kehottamaan jatkamaan samaan malliin!

Osa juoksijoista oli nähnyt vaivaa päättämällä pukeutua maratonille mitä kummallisimpiin asuihin. Näkyi rosvoja, kapteeneita, mehiläisiä ja panttereita. Maratonin juoksi myös mies puujaloilla, ja toinen äijä pienen terrierinsä kanssa. (Siis kuvitelkaa, pieni koira juoksi täyspitkän maratonin!) Lisäksi näin miehen, jonka paidassa luki ranskaksi ”tämä on sinulle, Catherine!” ja paidassa oli tekstin alla pieni risti ilmeisesti merkiksi, että miehen läheinen oli menehtynyt. Oma suosikkini oli kuitenkin keski-ikäinen ukko, joka oli pukeutunut etanaksi (sillä ukolla oli jumppapallo selässä), ja juoksi maratonin hyväntekeväisyyttä varten.

Reitti kulki kahdesti kaupungin ympäri, joten pääsin näkemään kuinka ensimmäiseltä kierrokselta tutuiksi tulleet juoksijoiden iloiset ja onnelliset kasvot muuttuivat toisella kierroksella ilmeettömiksi ja väsyneiksi. Itsellänikin puutuivat kädet kaikesta siitä taputtamisesta, mutta se oli pikkujuttu verrattuna itse maratoniin :D Lopuksi kerkesin vielä maalialueelle katsomaan juoksijoiden maaliintuloa, joka oli suosikkiosioni tapahtumasta. Maalissa näkyi oksentelua, konttailua ja jopa pyörtyilyä, mutta myös onnen kyyneliä, halauksia ja tuuletuksia. “Etanakin” saapui tyylikkäästi perille ryömimällä maaliviivan yli!

Alla on “muutama” kuva eilisen tunteita herättävästä upeasta tapahtumasta. Ensin muutama kuva kaupungilta, ja sitten loput maalialueelta. Oli kyllä tosi hienoa seurata juoksijoiden taivalta, ja mullakin kasvoi taas into kestävyysjuoksua kohtaan! Ties vaikka rohkaistun vielä Ranskassa ollessani ilmoittautumaan johonkin paikalliseen juoksutapahtumaan mukaan!

//Suomennetaan vielä maalissa lukeva teksti: “Et Maintenant! Je veux des huitres!”  -> “Ja nyt.. haluan ostereita!”

 

This slideshow requires JavaScript.

 

Marathon de La Rochelle is the 2nd biggest running event here in France. As a huge fan of sports and especially long distance running I simply HAD TO get out of bed early on a Sunday morning and head out to the streets to support the runners. I could have waved and shouted from my window as the run went right past my home, but I reckoned it would more fun to go out and enjoy the atmosphere. I’m happy I did, because it was a nice experience for me. Not only were there many people watching the runners, but there was also a band playing African drums! The route went twice around the town of La Rochelle which allowed me to see how the runners were coping. During the first round there were many smiling faces but on the second one many runners had lost their form. That was when the support given by the spectators became very important.

After completing my first marathon at the age of 20 and my second one last august, I can really say that the support given by complete strangers becomes almost vital in order to keep yourself going during the long run. This is why I was clapping like mad, even though there were almost 10 thousand runners to be supported! It was nice to see the positive reaction of the runners, and some even came up to me to shake my hand and say a big thank you. It was a great feeling to, in some way, be a part of that huge event even though I didn’t personally know any of the runners.

Some runners had decided to dress up for the event. There were clowns, captains, thieves, bumblebees, you name it… There was a man running with a small dog (the little dog completed a whole marathon, can you believe it!!), and a guy with fun wooden legs. I also saw a man who had a shirt which said in French “this is for you, Catherine!” and a cross as a sign that he’d lost someone important. My favorite runner must have been a middle-aged man who had dressed up as a snail! Apparently the costume was for charity for sick children. Such a nice idea.

Because I’d already seen the runners twice and gotten to know their faces, I wanted to see them cross the finish line, too. There, next to one of the big towers, I saw runners with many mixed feelings enter the goal. I saw crawling, fainting and throwing up, but I also saw tears of pain and happiness, hugs and funny victory dances. Oh and the “snail guy” crossed the finish line by crawling over it, just like creepy crawlies are meant to do! It was great!

I was so inspired by those brave runners. It’s still hard to believe that it was only three months ago when I was running a marathon too. It’s always great to see an event like this, and you don’t even need to be a friend of sports in order to enjoy watching normal people complete an amazing journey like the marathon. In the end, it’s not only about your physical form, but also about your inner guts and mental ability to go and achieve set goals. There is also a saying: “If you are losing faith in human nature, go out and watch a marathon.”

Above I’ve posted pictures of some moments of Marathon de La Rochelle. At first there are a few pictures from the city center, and then pictures from the goal area where many emotions could be seen.

I better get searching for a running event for next spring! I want to get out and get running!

Movie Night

Kammottavan kouluviikon jälkeen oli rentouttavaa viettää muutaman ystävän kanssa leffailtaa tšekkiläisen ystävän luona Les Minimesissä. Illan teemana oli Sinkkuelämää 2 -elokuva, jonka tuo tšekkiläinen ystäväni halusi aivan ehdottomasti katsoa. Hän on siis mies, eikä edes homo. Me tytöt tietysti innostuimme ajatuksesta, mutta kaveriporukkamme pojat (paitsi se tšekki) olivat yllätys yllätys todella vastahakoisina liikenteessä. Hekin suostuivat kuitenkin lopulta mukaan, kun muunsimme elokuvan heille juomapelimuotoon. Toisella näistä epätoivoisista äijänkäppyröistä taisi viidessätoista minuutissa tyhjentyä puolet 16% alkoholia sisältävästä pullosta, sillä “elokuva täytyi juoda paremmaksi”. Leffan jälkeen lähdimme viimeisellä yöbussilla keskustaan Oxfordin yökerhoon (jonne saakka nämä kaksi leffaa vastustavaa herraa eivät pääseet), jossa tapasimme muut vaihto-oppilaat ja juhlimme myöhään yöhön, tai oikeastaan aikaiseen aamuun.

Tänään olen käynyt koulussa (kyllä vain) tekemässä lakikurssillemme ryhmätyötä, jonka jälkeen kävin polkaisemassa lyhyen pyörälenkin. Samalla tuli nähtyä kaunis auringonlasku, ja tällä kertaa mulla oli jopa kamera mukana! Tää auringonlasku ei todellakaan ole niitä parhaimpia, mitä olen La Rochellessa nähnyt, mutta viimein sain nappastua edes pari kuvaa muistoksi lähellä sijaitsevalta rannalta.

Huomenna on sitten La Rochellen maraton, Ranskan toisiksi suurin juoksutapahtuma! Mua ei tällä kertaa nähdä juoksemassa, mutta olen ehdottomasti menossa kadun varrelle kannustamaan juoksijoita, vaikken Ranskaksi osaakaan huutaa kuin “kovempaa, kovempaa!” ja “mene, mene!” :D

The guys were not too keen on watching “Sex And the City 2” // Kaveriporukkamme miespuoliset henkilöt eivät juuri innostuneet “tyttöjen leffasta”.

After a long week at school a few friends and I decided to relax and watch a movie. We let our friend from the Czech Republic choose what we shall watch, as we were going to spend the evening at his place. For our surprise he wanted to watch “Sex And the City 2”, a movie which is aimed for women! The girls were enthusiastic about this idea. The guys, not so much. In the end the guys decided to come along to spend a movie night with us, as long as they could get drunk while watching “the boring chick flick”. We had a nice time and I think that secretly the boys liked the jokes in the movie too.

Today I’ve been at school (yes, on a Saturday) working on a small group project for our EU law course. We are giving a fun and dramatic presentation on Monday! Later on I went for a nice bike ride next to the ocean and for the first time I had my camera with me when the sun was setting (picture above)! This is not the best sunset I’ve seen in La Rochelle but every time I see the best ones, I don’t have my camera with me. Typical.

Tomorrow I’m going out to the streets to support the runners of Marathon de La Rochelle, the second biggest running event of France! I don’t know many words to shout in French but maybe I’ll learn something while listening to the other supporters shout for their loved ones. The weather is going to be good, so it should be an interesting day, even though I don’t know any of those brave runners.

Challenge Accepted!

Toisinaan on vaikea löytää kunnollista motivaatiota urheiluun ja harjoittelun ylläpitoon, etenkin näin maratonin jälkeen, mutta nyt on kyllä viimein löytynyt semmoinen haaste, että kuntosalillekin jaksaa mennä ihan mielellään.

Mount Kinabalu lukeutuu Kaakkois-Aasian korkeimpiin vuoriin, ja joidenkin tietojen mukaan tämä olisi jopa niistä vuorista korkein. Kyseinen möllyskä sijaitsee Malesian puolella Borneon saarta, aivan sillä alueella minne olemme Henrin kanssa matkustamassa tammikuussa! Vuoren bongattuani Malesian nettisivulta mulle tuli heti mieleen viime tammikuun Sri Lankan Adam’s Peak –kidutus kokemus, joka oli niin hieno, että nälkä vuorikiipeilyä kohtaan on oikeastaan vain kasvanut. Henri suostui ehdotukseeni kiivetä Mount Kinabalulle oikein mielellään, eli se on varmaan huonomuistisena jo unohtanut kuinka hirveä Adam’s Peak sen mielestä oli :D Tällä kertaa ollaan tosiaan menossa kaksi kertaa korkeammalle, yli neljän kilometrin korkeuteen, mikäli siis saamme armoa vuoristotaudilta. Meillä on jo paikallinen opas ja majoitukset vuoren rinteiltä varattuina, joten nyt ei tarvitse enää tehdä muuta kuin valmistautua huolellisesti tulevaan koitokseen!

Kuvan pölläsin National Geographicin sivuilta, sillä halusin aivan välttämättä esitellä mahdolliset “näkymät” yli neljän kilometrin korkeudesta. Matkakuume kasvaa, alle 50 päivää lähtöön…

Picture: National Geographic

Mount Kinabalu is known as one of the highest mountains of Southeast Asia. The mountain can be found on the Malaysian side of the island of Borneo, in the province of Sabah. That’s exactly where I will be staying when I travel to Malaysia, so it seems that the mountain is challenging me to climb it!

Because Henri and I both love sports and have already experienced one mountain climb together (that was Adam’s Peak in Sri Lanka, last January) we have decided to accept the challenge to climb to the highest peak of Mount Kinabalu! The climb will start on the 6th of January and will last for 2-3 days depending on the weather (and mountain disease, which we shall hopefully not experience).

I love setting goals and new challenges for myself, and if they are related to sports or travel, I tend to become even more motivated! I’ve already started preparing myself for the climb by running and going to the gym more often than before. At the moment I am so excited that I decided to share a picture of the “views” from the top of Kinabalu in my blog. I found it on the website of National Geographic.

There is still 1,5 months before our plane takes off from Finland, but I’m sure I’ll be updating more about our trip to Malaysia once we get closer to it.

Lots of School and Small Surprises

Huh, vihdoin on viikon kammottavin päivä ohi! Tänään saimme ahertaa koulussa tasan 12 tuntia ja vieläpä lakituntien, Team Management -kokeen ja englannin business plan -esitelmän parissa. Ei siis mikään herkkupäivä ollenkaan, mutta selvisin kunnialla! Eniten tässä päivässä yllätti se kuinka hyvin onnistuin yhdessä työparini kanssa improvisoimaan esittelemään englannintunnilla liikeideamme!

Saimme viime viikon englannintunnilla läksyksi kehittää uusi tuotekeksintö, jota sitten parin kanssa kaupattaisiin seuraavalla tunnilla opettajalle ja luokalle leikkimielisessä “Leijonan Luola” -kisassa. Kyseinen peli on lähtöisin kuuluisasta tosi-tv sarjasta, jossa ihmiset tulevat esittämään erilaisia kauppaideoitaan rikkaille sijoittajille, jotka sitten joko tyrmäävät idean, tai suostuvat sijoittamaan siihen. Aamulla meillä ei vielä parini kanssa ollut harmaintakaan aavistusta mitä tehtäisiin, ja aika oli käymässä vähiin. Lopulta kuitenkin onnistuimme kokeen ja englannintunnin välissä saamaan kasaan kerrassaan huikean PowerPoint-esityksen, ja pidimme yllättävänkin vakuuttavan puheen! Vaikka PowerPointimme sai meidät näyttämään lähes sirkuspelleiltä (ja PowerPointimme oli tallennettuna parini läppärille nimellä “Jumalauta”), oli ideamme ja toteutus lopulta sen verran vakuuttava, että opettajamme unohti kokonaan antaa kehujen lisäksi kritiikkiä! Niin ja se “vuosisadan idea” oli tuoda suomalaiset juustohöylät Ranskan markkinoille, täällä kun ei sellaisia ole olemassakaan.

Koulun käytävällä huomasin yllätyksekseni naapurini! Kyseinen tyttö jakaa kanssani tämän talon kolmannen kerroksen, ja on noin minun ikäinen ja kotoisin jostain päin Aasiaa. Kerran olen tytön kanssa jutellut, mutta en kyllä silloin tiennyt, että kyseinen tyttö käy itse asiassa kanssani samaa koulua! Eihän tuossa mennyt kuin lähes kolme kuukautta hoksata tämä. Ehkä joku päivä uskaltaudun vielä mennä ihan esittäytymäänkin, niin saisi uuden ystävän hyvin läheltä omaa kotia! (Ja nyt ryhdyin miettimään että kuinkahan usein se on joutunut laittamaan kätensä korvilleen mun kiroillessani kovaan ääneen Ranskan byrokratiaa, kun itsekin aina kuulen sen Skypepuhelut ja riitelyt seinän läpi…)

Ennen kotiin palaamista kävin vielä lähikaupassa valittamassa homeisesta riisipaketista, jonka olin edellisenä iltana ostanut. Tällä viikolla olen saanut homeisen riisin lisäksi toisenkin yllätyksen keittiössä, kun löysin kasan eläviä pikkuisia etanoita salaatissani. Siinä ne mönkivät onnellisina menemään, mussuttaen MINUN SALAATTIANI! Perkele. Nämä perin ranskalaiset herkkueläimet eivät kuitenkaan tällä kertaa päätyneet valkosipulin ja voin kanssa paistetuiksi, sillä kyseiset vekkulit olivat liian pieniä tyydyttämään ruokahaluni ;) Nyt kuitenkin riittää loppuviikoksi mietittävää, että minkähän makuisia nuo jääkaappini sala-asukkaat olisivat oikein olleet?

Vielä yhden yllättävän asian keksin tälle viikolle. Sain maanantai-iltana klo 22:00 soiton vuokraisännältäni, joka ilmoitti että tulee seuraavana päivänä kylään arvioimaan asuntoni hintaa yhdessä jonkun ammattilaisen kanssa. Suomessa tällaiset asiat ilmoitetaan noin 2 viikkoa etukäteen, mutta täällä riittää selkeästi muutaman tunnin varoitusaika! Onneksi tämä korsuni oli juuri edellisenä päivänä siivottu, niin ei tarvinnut hirveästi murehtia yllätysvierailua. Arviointikin kesti lopulta vain 10min, joten eipä siitä koitunut häiriötä niinkään.

Huomenna sitten taas kahdeksaksi kouluun! Oon jo nyt valmis menemään nukkumaan, sen verran kiireinen päivä on ollut kyseessä!

Our cheese slicer! // Upea tuotteemme, täysin tuntematon Ranskassa!

I had a horribly long day at school, 12 hours! First I almost fell asleep in law class, then I had an exam and the day ended after having to give a(n improvised) presentation in English class. It’s actually very hard for me to believe that it’s already 10pm, because I just got back home an hour ago!

During the beginning of the week I’ve been getting small surprises which have made my days a little more interesting. The first two surprises are related to cooking. On Monday I found many little snails crawling around in my salad, and on Tuesday I noticed that my rice package (which I’d just bought) was full of mould! It was actually quite fun to make a complaint in French and I can say that now I’ve learned a new sentence again!

The next surprise happened yesterday when my landlord came to visit me together with a professional who was here to check the value of the apartment. I was informed about this quite late (for a Finnish person I mean), but it was OK as it took for only ten minutes and I’d just cleaned the apartment. During the same day I noticed that my neighbor who I share the 3rd floor of this building with actually studies in the same school as me! I’ve only spoken to her once and know that she is from Asia and an exchange student too, but I never knew that out of all the universities here she’s actually in mine! Next time I’ll have to walk up to her and say hello, it would be fun to become friends with my neighbor, especially when we could share our French experience together!

Today I got a small surprise, too. I actually learned a surprising fact about myself. I never knew that I can actually be a very good improviser when it comes to giving presentations. Our English teacher had given us a task as a homework for this week, but my project partner and I failed to do it properly on time (whoops). The idea of today’s class was all about the famous reality tv show called the “Dragon’s Den”. In this program entrepreneurs visit a rich panel of venture capitalists, and the entrepreneurs then show their new business ideas. The venture capitalists (or so called “dragons”) then either invest or smash the dreams of the entrepreneurs. My partner and I prepared our PowerPoint show just before class and even though our idea seemed like circus show at the beginning, we actually pulled it off very good! To our surprise the teacher was very pleased with our idea (cheese slicers from Finland to France) and our presentation skills!

So even though I’ve had a tough week at school so far, I’ve actually had some fun too!

La Rochelle – A Green Town?

Kuulin kerran, että La Rochelle kuuluu Ranskan vihreimpiin kaupunkeihin. Paikan päälle saapuessa kaikki näyttääkin oikein hyvältä: täällä on helppo julkinen liikenne, mahdollisuus vuokrata polkupyöriä, sekä vuokrattavia sähköautoja, jotka käytön jälkeen aina kiinnitetään takaisin lataustolppiin, joita sijaitsee ympäri kaupunkia. Turistille tämä kaikki on toki oikein hienoa ja modernia, siis niiiiiin vihreää, mutta kuinka homma sitten oikeasti toimii täällä asuessa? Tässä nyt vähän suomalaisen vaihtarin näkökulmaa.

Ainakin keskustassa sana ”kierrätys” vaikuttaa lähes tuntemattomalta käsitteeltä. Paikallisilla ei ole täällä juuri tapana erotella roskia toisistaan, vaan kaikki sullotaan suureen mustaan säkkiin, joka sitten heitetään kadun varrelle odottamaan roska-autoja noukkimaan haisevat säkit pois. Paikalla ei niin väliä, roskakasseja löytyy milloin mistäkin, useimmiten kuitenkin kätevästi ulko-ovien vierestä, mistä roskat yleensä haetaan autoilla. Olen itse lukuisia kertoja ihan tässä kotikadullanikin nähnyt, kuinka paikalliset pudottavat jopa alempien kerroksien ikkunoista roskat kadulle, kuinka laiskaksi (tai paikallisten näkökulmasta helpoksi) voikaan homma mennä! Kysyessäni ensimmäisenä iltana vuokraisännältäni roskakatoksesta, hän naureskeli heti, ettei täällä mitään semmoisia ole. “Kadulle vaan kaikki!” Pariisilainen ystäväni vahvisti vielä epäilykseni kertoessaan mulle, ettei täällä tosiaan ole tapana kierrättää roskia, ellei aivan oman kodin vierestä löydy lajittelupiste. Ikävä kuulla.

Myöhemmin kuitenkin löysin asuntoni läheltä (5min kävelymatkan päästä) sentään pienen kierrätyspisteen, jonne voi halutessaan kiikuttaa lasipullot ja biojätteet. Tämä piste ei kuitenkaan vaikuta olevan kovin suosittu, ja näitä kierrätyspaikkoja on keskustassa todella vähän. Tuo on itse asiassa ainoa kierrätyspaikka, jonka itse tiedän. Raahaudun kyseiselle pisteelle lähinnä silloin, kun pitää päästä viinipulloista eroon.

Tässä voi kuitenkin samalla onneksi todeta, että keskustan ulkopuolella olevissa naapurustoissa on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kierrätykseen, ja taloilla on useita eri värein merkittyjä roskiksia, jotka sitten tiettyinä viikonpäivinä kärrätään kadulle odottamaan roska-autoa. Ihan kätevää! Ja kyllä täällä keskustassakin pääsee muovipulloista eroon jättämällä ne kadulle keskiviikkoisin. Ei siis aivan toivotonta puuhaa! (Olen myös aivan varma, että minulta on ulkomaalaisena jäänyt jotain huomaamatta, ja ties vaikka tälläkin hetkellä olisi juuri pahvinkeräysilta menossa kaupungin kaduilla.)

Lukuisista koirankakkapusseilla varustetuista ”siistimpi kaupunki” –kylteistä ei näytä olevan mitenkään erityisesti hyötyä täällä, kaupungin kovasta yrityksestä huolimatta. Katujen varret ovat täynnä koirien jätöksiä, eivätkä ikävä kyllä paikallisetkaan pelkää tehdä tarpeitaan talojen kulmille. Meidän suomalaisten ensimmäisinä lauantai-iltoina keskustassa olikin melkoinen järkytys huomata, että täällä sitä vaan pissitään menemään miten sattuu ja minne huvittaa :D Keskustan katua pitkin valuva kusijoki ei ole mikään maailman miellyttävin näky, ja haju seuraavana aamuna vasta hirveä onkin, etenkin kesäisin! Mutta tuo nyt on taas stereotypistä Ranskaa, ei vain La Rochellea. Samalla voi todeta, että ei siellä Suomessakaan aina niin siistejä olla ;)

Palatakseni tuohon La Rochellen julkiseen liikenteeseen, moneen muuhun ranskalaiseen kaupunkiin verrattuna täällä OLLAAN ”vihreitä”, vaikkei ihan Suomen tasolla kaikissa asioissa oltaisikaan. Sähköautot ja aina ajallaan kulkevat bussit ovat suuri plussa, mitä ei vielä kovin monesta Euroopan kaupungista löydy. Kuten ulkomailla tulee muutenkin aina todettua, kaikella on kaksi puolta. Suomellakin voisi olla siis kaikenlaista opittavaa täältä! Olen myös aivan varma, että Suomeen palatessani pääsen kiroamaan HSLää ja muistelemaan, kuinka La Rochellen bussit olivat aina minuutilleen ajoissa.

Tässä nyt vielä englanninkielinen video, jossa on tarkempi selostus kaupungin julkisesta liikenteestä ja tavoitteesta olla vihreämpi.

La Rochelle is known as one of the most green towns here in France. This small city offers a great public transportation system, rentable bikes and nice bicycling routes and even rentable electric cars. All this sounds absolutely wonderful, especially in the mind of a tourist who gets to experience these convenient things during the stay here. But is La Rochelle really that green?

I have soon been living here for three months. During my stay here I’ve had to adapt to the local life and learn how everything works here. I’ve learned that on Wednesdays the plastic bottles are picked up from the streets and taken to be recycled, but I’ve also learned that many local people don’t care about recycling and sorting their rubbish. Why should they when all they need to do is to throw the trash bag on the street to wait for the garbage-truck to take the trash away in the evening. And that’s basically it.

As a Finn I’ve learned to recycle everything from cardboard to glass, so you can imagine what kind of shock the French “recycle-system” has been to me. Here in the city center it’s almost impossible to sort out your biowaste from the normal waste, and if you decide to do so, you have to walk to a small recycling center. And there aren’t very many of those here! I wasn’t pleased when I heard from my landlord that the rubbish can be basically thrown anywhere here “because there is really no special place for the rubbish”.  Also my Parisian friend told me that in theory recycling wine bottles is possible, but most people just throw them out with the normal rubbish. “That’s just France” , I remember her saying in a regretful way. After living here for a while I’ve learned that yes, that is really how it is. Luckily a couple of weeks ago I was on a walk with Henri, and we found my local recycling spot. It not as close to my apartment as I’d like it to be, but it’s a start. I can now take my empty glass bottles there! Now that I know it IS possible to recycle here, I’ve started thinking if I’ve missed something. Maybe there is a special carbage-truck for cardboard every tuesday or so, just like in the suburbs… It’s hard to tell, because I don’t speak French!

When discussing about recycling with some other students who live outside of the city center, I found out that they actually have a better oportunity to recycle their waste. Each house has different coloured rubbish bins for different sorts of waste, and once a week those certain coloured bins are rolled to the streets for the garbage-truck to come and pick up the trash. This systems reminds me of the UK!

But there is another thing which is again a shock for a Scandinavian. For a Finnish person who is used to clean towns, the state of the streets here is an unexpected thing.  There is dog litter all over the place and the smell in the streets is quite often disgusting. Then again, the town of La Rochelle has been fighting against this messy issue by placing poles with special bags for dog litter on every street! Attached to those poles is a French sign: “For a cleaner town!” It’s a nice idea. The streets here are washed quite often, so usually the stink and mess can be found only on certain times of the week.

Overall, I guess La Rochelle is (according to the French standards) green and clean. After my first shock I could say that even though France has a lot to learn from other countries, I think many foreign countries could learn many things from France! For me one of the things which I’d like to take back home to Finland with me is the public transportation system. The busses are always on time, which truly amazes me!

Above I’ve linked a video with a more detailed explanation of what the (green) transportation system is like here in La Rochelle.

The Park in pictures

Alle kahden minuutin kävelymatkan päässä asunnoltani sijaitsee La Rochellen valtava keskuspuisto. Paikka sopii mainiosti sunnuntaikävelyille tai vaikka lyhyille juoksulenkeille, sillä siellä mutkittelee useita eri suuntiin vieviä polkuja. Suomalaisena olen jo melko lyhyessä ajassa kiintynyt kyseiseen puistoon, sillä se on täällä La Rochellessa niitä harvoja paikkoja, missä voi oikeasti nauttia vihreydestä ja luonnonläheisestä tuntumasta.

Jo loppukesästä huomasin puiston olevan tärkeä rentoutumispaikka myös paikallisille, sillä siellä voi nauttia ulkoilmasta omien harrastusten parissa. Piknikpöytiä ja penkkejä löytyy ympäri puistoa, jonka lisäksi valtavilla nurmikentillä on helposti tilaa heitellä vaikkapa frisbeetä. Puistosta löytyy myös ihan jalkapallomaalit, sekä eristettyjä alueita petanquen ja tenniksen pelaamiselle. Lapsille puistosta löytyy parikin pientä leikkipuistoa, jotka aurinkoisina päivinä täyttyvät kirkuvista kakaroista lapsosista. Nyt syksyllä elämä puistossa on selkeästi rauhoittunut, ja esimerkiksi pöytäfutislaite on piilotettu pressun alle.

Aivan merenrannan tuntumassa sijaitsee pieni alue, jossa on eläinaitauksia! Kävin tänään ensimmäistä kertaa kyseisessä paikassa moikkaamassa erilaisia lintuja ja eläimiä. Aasit olivat itsepäisiä ja juoksivat karkuun, mutta muita “ötököitä” pääsi morjestamaan ihan silityksellä! Kamerakin lauloi tämän sateisen syyslenkin yhteydessä, tässä siis kuvia!

This slideshow requires JavaScript.

The central park of La Rochelle is located only a two-minute walk away from my apartment. Whenever I feel like I need to get out of the city center, I go for a walk in the park. It’s a perfect place for Sunday strolls and short runs, but also for many other hobbies too! For example during the summer time locals enjoy playing petanque, and of course football. The park also offers several places for picnics and nice rests on the benches next to the riverbank. For the children the park does not only offer playgrounds, but also a small area with animals behind fences!

Today during my walk for fresh air I went to see those animals for the first time. Above are a few pictures of what the park looks like during the autumn!

“Team Building”

Team Management -kurssimme on nyt ohi, ja ensi viikolla jatketaan lakikurssin merkeissä. Team Management on tähän saakka ollut ehdottomasti mielenkiintoisimpia kursseja täällä, ja saimme kolmelta eri luennoitsijalta tunteja, joka toi myös monipuolisuutta kurssin sisältöön. Viimeisellä tunnilla meillä oli kuuluisa “Vaahtokarkkitesti”, jossa pääsimme kokeilemaan kekseliäisyyttämme ja tiimityöskentelytaitojamme. Testissä meidät jaettiin pieniin ryhmiin, ja meille annettiin pienet huoneet, joissa oli pyödät ja pöytien päällä spagettia, narua ja vaahtokarkki. Testissä oli tasan 18 minuuttia aikaa rakentaa mahdollisimman korkea rakennelma annetuilla tavaroilla, ja saada vaahtokarkki pysymään huipulla. Testi oli samalla kilpailu. Meidän ryhmämme luopui nopeasti katkeilevien spagettien kanssa häsläämisestä, ja päätimme rakentaa pöydästä ja tuoleista tornin, jonka päälle sulloimme lopulta vaahtokarkkimme! Rakennelmamme oli ehdottomasti korkein ja komein kaikista joukkueista, vaahtokarkkikin oli komeasti niin korkealla, että yletti kattolampun sisälle! Harmi, ettei minulla ole esitellä kuvaa tästä luovasta rakennelmasta.  Opettajamme oli kuitenkin lopulta sitä mieltä, että ymmärsimme tehtävänannon väärin :D Ei se mitään, kaikki saatiin kuitenkin palkinnot, ja kurssi sai kivan päätöksen.

Voi hirvitys, tänään on kolmas ilta putkeen kun on ulkona menoa! Keskiviikkona olin Les Minimesissä tsekkiläisen ystäväni vieraita tapaamassa (halusi esitellä läheisimmät vaihtarikaverinsa omille ystävilleen), eilen olin saksalaisten kutsumana viettämässä iltaa Irkkubaarissa, ja tänään olisi taas vaihtaririentoja La Terassella, joka on onneksi vain kivenheiton päässä asunnostani. Kummasti täällä osuu kaikki kutsut, menot ja tapahtumat samoille päiville, kun taas välillä on monta viikonloppua tai päivää putkeen, jolloin ei tapahdu juuri mitään mainitsemisen arvoista. Nyt on selkeästi se kausi, kun pitäisi venyä vähän joka paikkaan! :D

Mun luokseni on tunnin sisällä tulossa melkoinen määrä väkeä iltaa istumaan (alun perin meitä piti olla 5, nyt meitä onkin 11), joten täytyy lähteä tästä vielä kertakäyttömukeja ostelemaan! Au revoir!

One of the towers on a rainy night

Our Team Management course is now over. It was definitely the best course we’ve had so far here in La Rochelle! We had three very different types of lecturers who all gave us their aspects and thoughts about teams, management and different types of leadership. We ended our course in a fun way, with the famous marshmallow test which is often done to business school graduates. In the test we were put into small groups, and each group was put into a small room. Each room had a table, a few chairs and on the table 20 pieces of spaghetti, a piece of string and a marshmallow. We had 18 minutes time to build the highest possible tower using the equipment given. The marshmallow had to be placed on top. After five or so minutes my group got very frustrated with the snapping pieces of dry spaghetti, and so we decided to think out of the box ( like we are always encouraged to do). We ended up building a huge tower from tables and chairs, and our marshmallow was so high that it was practically inside the roof! Our lecturer had a real laugh and later on showed us a video and proved that the tower should and can be truly done with spaghetti.

The last two nights I’ve been out with friends, and today there is a party again. I invited a few people to come and start the night at my place, but now it seems like there is going to be a few more friends joining us. It’s going to be interesting to fit people into my apartment, but I’m glad that I live close to the bars so it will be easy to push everyone out if needed :D Now I must go and buy some plastic cups, because I’m running out of glasses! Bonne soirée!

C’est l’automne!

NYT se on syksy oikeasti saapunut La Rochelleenkin, puista nimittäin putoilee lehdet!

Aika huvittavaa kun paikallisilla on jo paksut talvivarusteet yllä, ja taiwanilaiset vaihto-oppilaat käyttävät jopa pipoja ja hanskoja! Tästä johtuen mulla on taas ollut hupini taiwanilaisia pelotellessa. He ovat sitä mieltä, että täällä on talvi, ja järkyttyivät syvästi, kun kerroin että talvi tulee vasta sitten kun linnut eivät enää laula (nuo olivat siitä kai päätelleet, että Suomessa linnut kuolevat talvisin)! No mutta, vaikka viileät aamut onkin, niin ei täällä nyt niin kylmä ole. Iltapäivisin saadaan vieläkin nautiskella +15c lämpötiloista ja aurinkoisista hetkistä, niin ihanaa!

Olen myös päässyt takaisin lenkkeilyn pariin. Eilen avasin netissä kartan, ja loin itselleni uuden juoksureitin. Kävin heti toteuttamassa suunnitelmani, ja kylläpä rentoutti päästä pois täältä kaupungin keskustasta rauhalliselle rantaviivalle juoksemaan! Pitkään olen myös ihmetellyt, missä kaikki juoksijat ovat, kun La Rochelle on kuitenkin Pariisin jälkeen Ranskan suosituin maratonkaupunki. Siellähän ne kaikki hölköttelivät menemään meren rannassa! Itselläni humpsahti melko nopeastikin 10 km auringonlaskua, merta ja kaupungin valoja ihaillessa, rauhoittavaa puuhaa. Ehdottomasti aion käyttää kyseistä reittiä uudelleen, ja yrittää joku päivä kaavailla siitä hieman pidemmänkin.

Tää ei nyt liity mitenkään aiheeseen, mutta mainitaan nyt sekin, että aamulla kävin siellä lääkärissä. Maksoin 30€ kuullakseni, että silmäni on selkeästi parantumassa (en valita, hieno juttu). Näkökin kuulemma palautuu sitten ajan kanssa ennalleen, jeh.

Kuva lenkkireittini varrelta / My new running route

It’s autumn! I’ve already mentioned that a couple of times, but now I mean it. The trees are losing their leaves.

It’s been fun to follow how the Taiwanese girls react to the “cold” weather (they have hats, gloves and winter coats). From the aspect of a Scandinavian this is basically the Finnish summer, though at its coldest. The Taiwanese thought that this is already winter and when I mentioned as a joke that the birds are still singing so it’s not, the girls started screaming in horror. They had no idea that in Finland many birds fly away for winter, so basically it made everything sound like the birds would die during winter time :D I don’t know about the winter in La Rochelle though, but it was fun to give the girls a fright. They would be so shocked if they decided to visit Finland in January!

The weather has been nice all week, and yesterday I decided to set off for a 10km run. I created my own running route on the internet and it turned out to be almost perfect! Running next to the Atlantic Ocean with a nice sunset and the lights of the town was a great experience. Even after running 10km with a fast pace I felt really good! This means that  I’ll be back on the same route soon again.

This is not related to the topic, but I went back to the doctor and they told me that my eye is recovering very well! I hope to get my vision back to normal soon, though.

Another Week in La Rochelle

Ohhoh. Viime viikko oli taas täynnä mutkia ja yllätyksiä, mutta mitäs muutakaan sitä osaa enää täällä Ranskassa odottaa!

Maanantaina palasin vastahakoisesti kouluun, ja meillä alkoi uusi kurssi liittyen ryhmätyöskentelytaitoihin. Niistähän me olemme jo Metropoliassa saaneet melkoisesti kokemusta, mutta ehkä juuri siksi tämä kurssi on (tähän saakka) ollutkin minun leipiäni. Opettajamme on ammattitaitoinen englantilainen mies, joka ei yhdenkään tunnin aikana pitänyt meitä istumassa, vaan saimme jatkuvasti puuhailla erilaisten ongelmanratkontatehtävien parissa pienissä ryhmissä. Oikein mielenkiintoista puuhaa.

Tiistaina piti sitten saattaa Henri takaisin juna-asemalle. Harmi, ettei miehen paluumatka sujunut yhtä sulavasti kuin itse lomaviikko, ja sain puhelun Charles de Gaullen lentokentältä, kun herra oli mennyt myöhästymään lennoltaan! No, ei ollut (tällä kertaa) Henkan vika, vaan Pariisin arvaamattoman ruuhkaliikenteen. Siellä se Henri sitten nukkui rinkkansa kanssa kovalla rautapenkillä yönsä, ja lensi vasta seuraavana aamuna Suomeen… Hieno päätös hienolle lomalle.

Keskiviikkona meillä oli kustannuslaskennan koe, ja vaikka kuinka toivoin helppoja kysymyksiä, niin saimme sitten kuitenkin 18 sivua erilaisia tehtäviä ratkottavaksi! 18! Tämä sivumäärä tiesi yhteensä 70 erilaista koetehtävää, joten olen nyt hieman huolissani lopputuloksen kanssa. Kokeessa huomasin vielä kauhukseni, että oikea silmäni ei pelittänyt normaaliin tapaan. Näin kaiken todella sumeasti, ja koepaperin teksti heilui “kahtena”!

Torstaina silmävaivani oli pahentunut. Soitin englantia puhuvan lääkärin vastaanotolle, jossa törkeä virkailija kieltäytyi ottamasta uusia potilaita vastaan. Sain ystävältäni englantia puhuvan (eläin)lääkärin numeron, joka ei tällä kertaa tullut kuitenkaan käyttöön. Päivällä saapui postissa paketti Metropolia Business Schoolilta, ja paketti sisälsi hurjat määrät suomalaisia herkkuja sekä koulumme tuotteita! Kyllä piristi kummasti päivää! Illalla vielä juttelin erään ranskalaisen tytön kanssa, johon olin sattumoisin tutustunut koulumme käytävällä. Hän on ollut vaihto-oppilaana Suomessa, ja olisi halukas oppimaan suomen kieltä! Tehtiin sitten sopimus, että joku kerta tavattaisiin ja opeteltaisiin kieliä yhdessä, keskustelemalla vuorotellen suomeksi ja ranskaksi!

Perjantaina pääsin silmäklinikalle. Lääkäri saapui paikalle ranskalaiseen tapaan tunnin myöhässä, jonka jälkeen pääsin kaikenlaisiin testeihin ja kuvauksiin. Kyllä lääkäriukko hieman yllättyi, kun näytti mulle päänkokoisin kirjaimin varustellun paperin, enkä siltikään kyennyt lukemaan tekstiä kunnolla! Tämän jälkeen minut kiikutettiin eräälle naislääkärille, joka sitten tunki kaikenlaisia tahnoja silmääni. Lopulta hän sanoi todella nopeasti hyvin pitkän latinankielisen nimen taudilleni, ja määräsi kasan lääkkeitä sekä kontrollikäynnin keskiviikolle. Vieläkään en ole siis 100% varma mikä tauti on kyseessä (kuulemma kaksi eri tulehdusta, joista toinen on silmäni sisällä), mutta netistä infoa kaiveltuani olen tullut siihen tulokseen, että minulla on ainakin sarveiskalvon tulehdus.

Lauantaina oli vaihto-oppilasjuhlat Les Minimesissä. New Rochellen residenssin oleskeluaulaan ahtautui varmaan 60 ihmistä, ja juhlien tunnelma oli sen mukainen. Illan päätähti taisi olla eräs kiinalainen poika, joka istuu yleensä hiljaa luokan eturivissä. Tällä kertaa hän oli kuitenkin tanssilattian kuningas venäläiseltä vaihtarilta nappaistu karvalakki päässään. Kyseessä oli mitä luultavimmin kiinalaispojan ensimmäinen humaltumiskokemus, ja sillä taisi mennä pöntön halailuksi seuraava aamu. Ilta oli kyllä kaikin puolin hauska, ja tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin eri puolilta palloa! Onneksi en kuitenkaan asu itse New Rochellessa, sillä aamulla aula oli kuulemma ollut kuin ydinpommin jäljiltä! :D

Sunnuntaina päivittelin hieman CV:täni kuntoon. Tässä loppuvuoden aikana pitäisi ryhtyä etsimään työharjoittelupaikkaa jostain päin tellusta. Saas nähdä minne päädyn, sillä ainoa varma asia tällä hetkellä on se, että Suomessa minua ei ensi vuoden syksynä olla näkemässä!

Nuin! Nyt on viime viikko päivitetty tännekin, niin ollaan taas ajan tasalla kuulumisteni kanssa!

La Rochelle by dark

Henri enjoyed his strawberries and chocolate! / Henri nautti jälkkäristä!

Kiitos Metropolia Business School!

The taiwanese girls left a rude message on the window of New Rochelle!
Taiwanilaiset jättivät rumia sanoja New Rochellen ikkunaan lauantai-iltana, ja noh.. pakko kai se on myöntää että taisi sinne ikkunaan pari suomalaista perkelettäkin sujahtaa.

This week has been full of action and suprises!

On Monday I had to go back to school. We started a new course, Team Management, which has actually so far been very good. Our lecturer is a man from the UK and during the week he has kept us busy with small group projects which have been related to problem solving skills. So far I could say that this has been one of the most interesting courses we’ve had in La Rochelle.

On Tuesday it was time to say goodbye to Henri. When walking with him to the train station I never thought that a few hours later I’d get a phone call from Paris. Aparently Henri had been stuck in the traffic for such a long time that he missed his flight by a few minutes! As the flight was the last one of the day to Helsinki, Henri had to spend his night on a hard bench of Charles de Gaulle airport. Such a bad end for a nice holiday! I only wish La Rochelle was closer to Paris.

On Wednesday we had our final cost accounting exam and it was 18 horrible pages long with 70 questions! I’ve never been good at calculations but unfortunately that was not my only problem during the exam. I happened to notice that my right eye was not functionning normally, and I saw all the text as double!

On Thursday I spent the afternoon looking for doctors to help me with my eye. The first place I called didn’t accept new patients and the second number I got was for an English speaking vet. Without speaking enough French it’s a real nightmare to get an appointment from anywhere here! However there were some good things on Thursday too. I recieved a package sent by my university (Metropolia Business School) back in Finland. They’d sent all of us Finnish exchange students packets of Finnish sweets, chocolates and products of our school! So nice of them! Another fun surprise was bumping into a French girl who has been on exchange in Finland. She asked me if I could teach her Finnish, and I replied that sure if she teaches me French. We made a deal! Maybe now I can learn more French, and with a new friend, too!

On Friday I finally got to the doctors. They were one hour late, but at that point the most important part for me was to get my eyes checked. The doctors were very kind and understanding and they ran me through all kinds of small tests. In the end they found out that I have a big infection of some sort (didn’t catch the name as they spoke so quickly) and I got a whole load of medicin to take home. I’m going to have to go back on Wednesday, so I’ll be missing class again.

On Saturday there was a huge exchange student party in the student residence of New Rochelle. The place was packed with exchange students and I kept expecting for staff to come and close the place down. This didn’t happen, so the night was pretty wild for some of the students! We all had a good time and aparently in the morning the corridor had reminded of something kown as an aftermath of a bomb! Not funny, but still is (at least for the people who don’t live in New Rochelle hahaha)!

On Sunday I worked on my CV. During the end of this semester I have to try and find a work placement. I have no idea where to go, but one thing is sure: I will not be seen in Finland next autumn!

There we go, that was my week.