The Trans-Siberian Train – 20 tips for life on board

These tips are based on my own experiences. I was living in the second class and traveling from Finland to China (altogether three trains and 7 days on board).

1. It’s a good idea to pack a plastic dish and cutlery that can easily be used when eating on the train.

2. Every Trans-Siberian train has a special tea-boiler (Russian Samovar) that works on fire!  You can have hot water for free, or make yourself some tea.

3. If you are a light sleeper, bring earplugs with you

4. Make sure you bring your pajamas as you might not know who will be your “cabin mates” and the Trans-Siberian train system does not divide passengers into rooms by genders.

5. Bring comfortable clothes as you will be spending a long time sitting in the train

6. Having slippers makes life easier on the train!

7. In the second class there is no such thing as a shower, so bring wipes and a piece of soap for getting washed in the toilet room!

8. Many travelers bring something from their own countries to show to other passengers. For example I took a bunch of Finnish post cards and showed people where I actually come from

9. In the dark evenings it can get a little boring, but a pack of cards can save everything!

10. The main activity on the train is to look out of the windows while having a conversation with other passengers. Because of this some people bring equipment to wash the train windows with! This is actually a good idea because the windows of the cabins are usually very dirty.

11. In a cabin for four people there are two places where you can hide your luggage: either under the bottom bunk or at the end of the top bunk.

12. Every train and station follows the Moscow time. Don’t mix it up with the constantly changing local time!

13. Always lock the door of your room when you go to sleep at night

14. When you leave your room, keep your valuables with you or ask someone you know to watch over them

15. On many stations you can buy fresh food from the local ladies. The fish is tasty!

16. In the restaurant carriage, the Solyanka soup is worth trying!

17. Every carriage compartment has a “keeper lady” looking after it. They can be quite strict and grumpy towards tourists (in a fun way) but if you buy cookies from them they will become a lot nicer!

18. Sometimes (especially when crossing a boarder) the trains will stand at a station for hours. At these times the toilets are locked, so it’s a good idea to mark these stations before arrival!

19. A fun way to spend time on the train is to study the Russian alphabet

20. My last advice would be to bring a notebook and a pen with you. You can write down everything you see and experience, the names of the stations, email addresses of your new friends, names of places recommended to you along the way… A couple of years later you will be happy to have written things down!

 

Tässä koottuna muutamia hauskoja vinkkejä Trans-Siperian junassa elämiseen (erityisesti toisessa luokassa matkustaville)! Näitä asioita olisin itse halunnut tietää etukäteen, ja kaikki vinkit perustuvat omiin kokemuksiini junassa :)

1. Mukaan suosittelen ehdottomasti pakkaamaan muoviset ruokailuvälineet, joiden lisäksi vanha kunnon kuksa vie pitkälle.

2 Korvatulpat tulevat monelle tarpeeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun hyttikaveriksi osuu pahimman luokan kuorsaaja

3. Säädyllinen yöpuku on tärkeä, sillä omia hyttikavereitaan ei voi tietää etukäteen, eikä sukupuolijaottelua Siperian junassa ole

4. Junassa istumiseen kannattaa varata mukavat vaatteet

5. Junassa kuljeskeluun kannattaa ottaa mukaan helposti jalkaan sujautettavat tossut

6. Peseytymismahdollisuudet ovat junassa hyvin rajalliset, joten kosteuspyyhkeet ja käsidesi on hyvä kulkea mukana

7. Iltojen pimetessä ajan saa kulumaan vaikka pelejä pelaamalla. Esim. korttipakka on helppo ottaa mukaan.

8. Moni matkailija ottaa jotain pientä omasta kotimaasta, jota voi sitten uteliaille kanssamatkustajille esitellä. Itse otin mukaani nipun suomalaisia postikortteja, joita oli mukava käydä läpi ulkomaalaisien ystävien kanssa.

9. Pakkaa mukaan ikkunanpesuvälineet. Ei, tämä ei ole vitsi! Paras ajanviete junassa on maisemien katselu ja valokuvien ottaminen, mutta ikkunat ovat usein todella pölyisiä ja likaisia jo heti aloituspysäkeillä. Hytin ikkuna kannattaa puhdistaa ulkopuolelta jo heti alussa (Moskova, Vladivostok, Peking), sillä päälaiturien jälkeen junan ikkunoihin on vaikea ylettää ulkopuolelta (ellei ole valmis kiipeämään hyttikaverin olkapäille). Itseäni harmitti junamatkassa ehkä eniten juuri se, että hyttimme ikkuna oli ulkopuolelta aivan paskainen jo kyytiin noustessa.

10. Junaan saapuessa rinkan/matkalaukun saa kätevästi piiloon alapunkkien sisälle tai yläpunkkien jalkopäätyyn. Liian suurta laukkua ei kannata kuitenkaan ottaa mukaan, sillä myös hyttikavereilla on varmasti kantamuksia.

11. Junissa ja kaikilla asemilla noudatetaan Moskovan aikaa.

12. Jokaisessa vaunussa on kiehuvaa vettä tarjoava samovaari. Siispä pussiruokaa tai vaikka teetä voi helposti pakata mukaan evääksi.

13. Hytin ovi tulisi aina pitää öisin lukossa ei-toivottujen vieraiden varalta. Tämän vinkin kuulin useammalta venäläiseltä matkustajalta, joten olen ottanut sen tosissani.

14. Poistuessasi hytistä pidä huoli, ettet jätä arvoesineitä näkyville. Jos mahdollista, pyydä hyttikavereita valvomaan tavaroitasi tai poistukaa hytistä vuoroissa.

15. Monilla asemilla maatuskat myyvät kalaa, vihanneksia ja leivoksia, joilla saa mahan täyteen. Pidemmillä pysähdyksillä juna-asemilta voi käydä ostamassa ruokaa.

16. Ravintolavaunussa suosittelen maistamaan solyanka-keittoa! Nam!

17. Vaunutädit ovat hauskalla tavalla ilkeän oloisia, mutta jos heiltä ostaa päivässä keksin tai pari, irtoaa heti hymy ja ystävällisempi kohtelu. Nämä tädit pitävät turisteista hyvää huolta.

18. Pidemmillä pysähdyksillä ja maiden välisillä rajoilla junat saattavat seisoa useita tunteja. Silloin vessaan ei ole mahdollista päästä, joten nämä pysäkit kannattaa tarkistaa etukäteen.

19. Venäläisten aakkosten opetteleminen junassa ei ole lainkaan hullumpi idea, sillä monet ohjeet ja paikkojen nimet näkee vain venäjän kielellä

20. Viimeinen vinkkini junaan olisi ottaa mukaan kynä ja paperia. Tunnelmia ja maisemia ylös kirjoitellessa aika lentää kuin siivillä, ja samalla muistaa mistä kaikkialta sitä onkaan junalla kuljettu. Kanssamatkustajilta saa kätevästi yhteystiedot ylös jne. Jälkeenpäin ylös kirjoitettuja matkakertomuksia on mukava lueskella ja muistella siperian halki matkaamisen ainutlaatuisuutta.

 

 

Final stop: Beijing!

Finishing the Trans-Mongolian journey in Beijing was an exciting experience. After the spending time in the silent countryside of Mongolia, I found the capital city of China absolutely shocking! There were people and cars everywhere and the amount of pollution was scary.

Beijing (or China in general) is a destination for travelers who aren’t in a hurry, or afraid of chaos, lots of people and traffic jams. I experienced a real culture shock the very second I stepped out of the train station and knew it would take me 40minutes to even get a taxi to my hotel. Walking in the streets was hard, as there were huge crowds of people wherever I went. As a Finn used to their own space, I found it distressing.

I was also surprised how much technology and fancy buildings could fit into such a historical city. First you could see seven-star hotels and large video adverts on the walls of buildings, then walk around in the Forbidden City which is thousands of years old. Of course, the areas targeted for tourists were neat and shiny, but that is not the only side of the city.

The Great Wall of China (which is by the way 21 196,18km long) is often the reason why tourists come to the country. I only had a few days in Beijing, but simply had to take a daytrip to go and see the Great Wall. Even the foggy day would not stop me from enjoying one of the most amazing man-built attractions in the world. Climbing up and down the steep steps just to see what the wall would look like from above was hard work but worth it! The wall is amazing when you see it with your own eyes. I must say, if you want to see the Great Wall, don’t settle with Badaling (which is the part of wall closest to Beijing) as it is full of tourists and has been heavily restored.

At the very heart of Beijing lies the Forbidden City, the enormous palace compound that was the home of the emperors of the Ming and Qing dynasties. The area has over 800 beautifully decorated buildings, and it’s easy to spend hours simply wandering around. Right next to the Forbidden City you can find The Tiananmen (or Gate of Heavenly Peace) which is also a very famous historical monument in Beijing.

For people who love food I would recommend Beijing Duck – a famous dish that has been prepared since the imperial era, and is now considered a national dish of China. This specially prepared duck tasted so delicious, especially after having to queue for over two hours to even get a seat in the duck restaurant! Another place for food-lovers would be the night market where you can try just about anything, including fried spiders.

Even though I stayed in a cheap and rickety hotel, I really liked the fact that it was situated in a local hutong. Hutongs are alleys formed by lines of “siheyuan”, traditional Chinese courtyard residences. In these areas you can see how many locals have lived (and still live). Even large families might live in a very small house, and the men play chess, women cook food and children play with the animals. The small commune atmosphere felt so real and calming in the middle of the otherwise huge and busy city. I really enjoyed simply sitting there, drinking tea with a local lady, talking about the world.

I spent my last evening by the Houhai-lake, which is an area where you can find all kinds of bars and restaurants. Both locals and tourists come here to enjoy their nights out. After traveling all the way from Finland to China it felt simply amazing to be there, and to just sit in a local restaurant with candle lights listening to Chinese music. The lake beautifully reflected the lights of the restaurants and finally the whole idea of the journey was starting to come clear to me.

You can only realize how amazing a journey has been once you finally get home and rest your head on your old, familiar pillow.

(And oh yes, I returned to Finland by plane!)

Trans-Mongolian junamatkan päättäminen Pekingiin oli hurja kokemus. Mongolian hiljaisien arojen jälkeen järkytyin aika pahasti astuessani ensimmäistä kertaa juna-aseman suojasta Kiinan pääkaupungin tyrmäävään ihmisvilinään. Ensimmäisen yskäkohtauksen saamiseen meni alle viisi minuuttia, mikä ei ole kaupungin saastetilastoja katsellessa mikään ihme.

Peking (tai Kiina ylipäätään) on matkakohde kiireettömille vierailijoille, joita eivät ruuhkat, väenpaljous ja jatkuva odottelu hetkauta. Itselläni oli kaikessa siinä kulttuurishokissa mennä hermo, kun olin varannut vain muutaman päivän nähtävyyksien kiertelyyn tietämättä etukäteen, että jopa taksiin voi joutua jonottamaan 40min. Käsittämättömältä tuntuva kaaos paljastui myöhemmin tavalliseksi Pekingin arjeksi, joka kuitenkin pistää suomalaisen pään helposti pyörälle. Jopa kaduilla kävelemeninen tuntui vaikealta, koska ihmisiä oli niin paljon, että eteenpäin kulkeminen kävi äärimmäisen hitaasti.

Yllätyin myös siitä kuinka paljon teknologiaa ja hienoja rakennuksia mahtui tuohon historialliseen kaupunkiin. Ensin sitä näki seitsemän tähden hotelleita  ja tuijotti rakennusten seiniltä valtavia videomainoksia, jonka jälkeen käveli jo tuhansia vuosia vanhassa Kielletyssä Kaupungissa. Tietysti turisteille suunnatut alueet oltiin laitettu huippukuntoon, kun taas vähänkin reitiltä poiketessa saattoi nähdä paikallisia virtsaamassa rähjäisien rakennuksien sivuun.

Peräti 21 196,18km pitkä Kiinan muuri on tietysti lähes jokaisen maahan saapuvan turistin tehtävälistalla, ja tämä kyllä näkyi paikan päällä (selvittyämme sinne ensin parin tunnin ruuhkasta). Satuimme muurille todella sumuisena päivänä, joten alkuun emme olleet nähdä mitään. Päästyämme kuitenkin jyrkkiä portaita ylös, kauniisti ja käärmemäisenä vihreillä kukkuloilla mutkitteleva muuri ilmestyi hetkeksi kunnolla näkyviin. Kiinan muuri on yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä, jolla olen käynyt! Jälkikäteen ajatellen suosittelisin kuitenkin matkaamaan hieman kauemmas muurin Badaling-alueelta, joka on siis Pekingiä lähimpänä ja aivan täynnä turisteja. Tämä osa muuria oli lähes kokonaan entisöity, eikä siksi ehkä tuntunut niin muinaiselta ja aidolta minusta.

Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty Kaupunki ovat myös pakollisia nähtävyyksiä Pekingissä. Etenkin jälkimmäinen teki minuun suuren vaikutuksen yli 800 rakennuksellaan ja upeilla koristeillaan. Kiellettyyn Kaupunkiin kannattaa varata reippaasti aikaa, sillä nähtävyys on turisteja täynnä ja laajalle alueelle levittäytynyt. Oli kiehtovaa yrittää kuvitella Kiinan keisarien elämää Kielletyn Kaupungin muurien sisälle.

Kiinassa on todella monipuolinen ruokakulttuuri. Valtavaan maahan mahtuu lukuisia alueiden mukaan jaettavia perinneruokia, joista historiallinen Pekingin Ankka on varmasti kuuluisin.  Tätä ateriaa varten sain jonottaa ”ankkaravintolaan” jopa pari tuntia, mutta kyllä oli herkullista! Eksoottisia makuelämyksiä hakevien kannattaa myös piipahtaa Pekingin yömarkkinoilla, joilla voi maistaa mm. friteerattuja hämähäkkejä!

Omaa kokemustani Pekingissä väritti se, että halpa ja ränsistynyt hotellini sijaitsi paikallisella hutongilla, eli sivukadulla, joka oli pakkautunut täyteen ihan tavallista paikallisten elämää ja isojakin perheitä asuttavia pikkutaloja. Miehet pelasivat shakkia, lapset leikkivät kotieläinten kanssa ja talojen sisältä leijaili houkuttevia ruuan tuoksuja. Mikäs siinä paikallisten kanssa teetä hörppiessä, se oli sellaista tavallista ja arkista Kiinaa, joka kiehtoo erilaisuudellaan. Suosittelen jokaista matkailijaa poikkeamaan tällaisen hutongin läpi, sillä niiden oma pieni yhteisöllinen tunnelmansa on kokemisen arvoinen asia. Itsekin yllätyin siitä kuinka paljon paikalliset puhalsivat tuolla yhteen hiileen (kaipa se on pakko kun niin suuri ihmismäärä kyseessä) ja minuakin oikein varoitettiin etukäteen jos oli muutaman minuutin sisällä tulossa rankka sadekuuro. Nämä hutongit olivat kadota Pekingistä kokonaan, mutta onneksi kehittyvästä taloudesta huolimatta hutonkeja yritetään nykyään ottaa paremmin huomioon.

Viimeisenä iltana nautin rennosta oleskelusta Pekingin Houhai-järven rannalla, joka on tunnettu illanviettopaikka paikallisten (ja nykyään myös turistien) keskuudessa. Siellä saa nauttia ajastaan rennoissa ravintoloissa ja baareissa tai käydä rauhallisella kävelyllä ravintoloiden tunnelmallisia valoja heijastavan järven rannalla.

Pitkän junamatkan jälkeen oli mieletön tunne olla Pekingissä,niin kaukana kotoa! Ei sitä edes tajua Venäjän kokoa ja todellista välimatkaa Kiinaan, ennenkuin on loikannut Trans-Siperian junaan. Ja oikeastaan koko reissun idea valkenee vasta sitten, kun pääsee takaisin kotiin ja laskee päänsä tutulle ja turvalliselle tyynylle omassa vuoteessa. Suomeen palasin lentokoneella ;)

Visiting the Great Steppes of Mongolia

Mongolia is certainly one of the most exceptional travel destinations I have ever been to. The country is mainly known for Khuumii (throat singing) and fermented mare’s milk, but the amazing country offers travelers a lot more. This is certainly not a destination for beach lovers or shoppaholics, but for the nature-loving people it is a perfect place to visit! For me, the highlight of the Trans-Mongolian train journey was to wonder in a Mongolian national park and live in a yurt for a few days.

The Trans-Mongolian train stops in Ulan Bator (or Ulaanbaatar), the capital city of Mongolia. This town is surrounded by industrial areas and suffers from rapid urbanization and scary traffic. The city has been named the world’s most boring capital, and in some places it is also listed amongst the dangerous ones. Before I got to Mongolia, an experienced traveler told me not to spend too much time in Ulaanbaatar. After being there myself, I completely agree – the “real Mongolia” is away from the urban areas and is just waiting to be explored!

So, what does a traveler actually do in a country like Mongolia? The empty steppes sound boring, but being the size of Central Europe (yet with only 3million people), Mongolia does offer lots of activities and places to see. Staying overnight in a yurt housing is an unforgettable experience which many travelers come for. Well, it was very calming to sleep in a small “ger” with an open roof showing the bright starry sky. The daytime temperatures in Mongolia can approach 35 degrees Celsius during the summer months, but at night the temperature can suddenly drop to less than five degrees!

A popular activity is horseback riding because this is, after all, the empire of Genghis Khan! I am not a horse-loving person, but I ended up on a 4-hour horse trek. It was quite amusing to go riding in the hillside areas without proper riding equipment (not even wearing a helmet) with two children who were barely ten years old. The children in Mongolia learn to ride as soon as they’ve learned to walk, so I guess it was OK. Galloping during sunset in the middle of the empty steppe is certainly the most epic travel experience I’ve had!

In Mongolia, the locals are known for their hospitality and this is something that I got to experience when I was invited to visit a local family. The big sister came to invite me with a big black yak pulling a cart, and as soon as I got to their home I was taken to milk the family’s horses! Unfortunately I was not able to escape from having to drink fermented mare’s milk… It had been standing in the sun for over three weeks and yet the locals believe this drink is the secret of long life. For me, it was the secret how to get a stomach ache! The experience of drinking Airag was worth it though! (By the way, the Mongolian kitchen is named as the worst kitchen in the world. This is not a country for people who travel after food :–)

Staying in a Mongolian yurt in a gorgeous nature reserve may have been the most relaxing thing I’ve ever done. Free herds of cows, sheep and horses were walking around, I was able to swim in the river nearby and climb up high to see the sunset shape the colors of the hills red. At night, there was the deafening silence of the steppes and every morning I got to wake up to a beautiful sunrise. The beauty of the nature is truly mesmerizing.

Ulaanbaatar is also worth a (short) visit. I warmly recommend the Mongolian National Song and Dance Ensemble where you are able to hear the Khuumii throat songs and see powerful Shaman dances accompanied by the Mongolian horse fiddle.

There is also the Gandan Khiid monastery where you can witness the morning rituals of the Tibetan Buddhist monks early in the mornings.

Other activities in Mongolia would be watching the Naadam festival or sleeping in the Gobi desert. There are also mountains and lakes, so for someone who likes hiking Mongolia is the place to see!

I spent a week in Mongolia (which was not enough for me). After that it was time to hop on the train for one last time. The next stop would be Beijing.

Mongolia on varmasti yksi erikoisimmista matkakohteista, joissa olen koskaan käynyt. Maa on lähinnä tunnettu kurkkulaulusta ja tammanmaidosta, mutta tarjoaa matkailijoille hyvin paljon enemmän. Kyseessä ei todellakaan ole mikään shoppailu- tai rantalomakohde, mutta luonnosta nauttiville ihmisille puolestaan aivan nappivalinta! Itselleni Trans-Mongolian junamatkan kohokohta olikin mongolialaisessa luonnonpuistossa kulkeminen ja jurtassa asuminen neljän päivän ajan!

Trans-Mongolian juna pysähtyy  Ulan Batorissa, eli Mongolian uuden ja vanhan välimaastoa olevassa pääkaupungissa. Ulan Bator on teollisuusalueiden ympäröimä karu kaupunki, jossa pääsee kokemaan sekavaa liikennettä ja käsistä karannutta urbanisoitumista. Kaupunki on tituleerattu maailman tylsimmäksi pääkaupungiksi, ja joissain paikoissa se on myös listattu vaaralliseksi. Ennen Mongoliaan matkaamista sainkin kokeneelta matkailijatuttavaltani neuvon, ettei Ulan Batoriin pidä missään nimessä jäädä. Tässä asiassa olen nyt paikan päällä käytyäni täysin samaa mieltä – ”se oikea Mongolia” odottaa tunkkaisen kaupunkialueen ulkopuolella.

Mitä kaikkea Mongoliassa voi sitten tehdä? Tyhjyyttään huutavat tuuliset arot kuulostavat varmasti monelle tylsältä, mutta lähes keski-Euroopan kokoinen maa tarjoaa kyllä tekemistä. Jurtassa asuminen on unohtumaton kokemus, jota moni matkailija lähtee Mongoliasta hakemaan. Olihan se hienoa nukkua paimentolaisasumuksessa, jonka katossa olevasta reiästä näki kirkkaan tähtitaivaan. Mongoliassa päivälämpötilat lähentelevät kesäisin 35 astetta, kun öisin lämpötila voi yllättäen tippua alle viiteen asteeseen!

Toinen suosittu aktiviteetti on ratsastus, sillä onhan kyseessä sentään Genhgis Khanin valtakunta! Mä en ole mikään hevosihminen, mutta Mongoliassa päädyin paikallisten lasten kanssa lähes neljä tuntia kestävälle ratsastusvaellukselle. Oli aika huvittavaa kulkea jyrkillä kukkuloilla ilman kunnollisia ratsastuskamppeita (ei edes kypärää) kahden alle 10-vuotiaan lapsen johdattamana. Mongoliassa tosin lapset oppivat ratsastamaan lähes yhtä nopeasti kuin kävelemään, joten olin matkassa luottavin mielin. Auringonlaskussa laukkaaminen keskellä tyhjää aroa on varmastikin eeppisin matkakokemukseni!

Mongolialaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan, jota itsekin pääsin kokemaan saatuani mahdollisuuden mennä paikallisen perheen luokse kylään. Minua tultiin hakemaan jakkikärryillä, ja perillä perheen luona pääsin heti alkuun tammojen luokse lypsyhommiin! Käyneen tammanmaidon juomiselta en myöskään välttynyt. Kolme viikkoa auringossa seisonut ja lähes alkoholiksi muuttunut maito on paikallisten mukaan paimentolaisihmisten pitkän iän salaisuus. Itse sain lähinnä vatsataudin, mutta kokemisen arvoista se Airagin juominen kuitenkin oli! (Maan keittiö on muuten nimetty maailman huonoimmaksi, eli jälleen yksi houkutteleva syy matkata Mongoliaan!)

Luonnonpuistossa asuminen oli ehkä rentouttavin asia, mitä olen koskaan tehnyt. Ympärilläni kulki vapaana eläinlaumoja, kykenin uimaan läheisessä joessa, kävelin kukkuloilla ja nautin kauniista luonnosta. Öisin aroilla vallitsi täysi hiljaisuus ja joka aamu sai herätä erilaiseen auringonnousuun.

Ulan Batorissa taas on mahdollisuus käydä katsomassa kansantanssi- ja lauluesityksiä. Hevosenhäntäviulullä säestetty kurkkulaulu nostattaa varmasti jokaisen katsojan niskakarvat pystyyn, ja shamaanitanssi puolestaan avaa maan luontoon liittyviä vanhoja perinteitä ulkomaalaisille.

Toinen vierailemisen arvoinen kohde UB:ssa on Gandan Khiid-niminen luostari, jonne kannattaa mennä aikaisin aamulla, mikäli haluaa nähdä ja kokea buddhalaismunkkien hartaan meditointihetken. Rukouskutsu käy simpukkaan puhaltamalla, jonka jälkeen munkkeja ja paikallisia alkaa valua luostariin sisälle. Buddhalaisten rituaalit olivat todella mielenkiintoista seurattavaa, mutta kameran käyttäminen luostarissa oli rajoitettua.

Edellämainittujen lisäksi muita syitä matkustaa tähän maahan ovat kesäisin järjestettävät Naadam-festivaalit ja metsästyshaukkatapahtumat. Gobin autiomaassa yöpyminen on myös monen matkailijan tehtävälistalla, ja Mongoliasta löytyy aavikon lisäksi vuoristoakin. Vaeltamisesta (ja hevosista) pitävät ihmiset saavat helposti kulumaan Mongoliassa useita viikkoja, Trans-Mongolian junamatkaa ”suorittaville” voisin suositella muutaman päivän rentoa oleskelua luonnossa ja paria päivää Ulan Batorissa.

Itse vietin Mongoliassa yhteensä viikon, eikä se kyllä riittänyt alkuunkaan, mutta toimi sopivan rentouttavana pysäkkinä ennen matkan päättämistä ruuhkaiseen ja saasteiseen Pekingiin.

Travel Memories: The Trans-Siberian Railway

Exactly two years ago I woke up on the Trans-Siberian train and couldn’t believe that one of my biggest travel dreams was coming true. I was traveling all the way from Finland to China by train!

Imagine going to sleep seeing a forest from the train window. The next morning you wake up and the scenery has changed to opposite: no trees at all, just magical mist above grassland. The Trans-Siberian train takes you through the Russian Taiga, accross the Ural Mountains, through grasslands and small villages, towns and cities, by the Baikal lake…. and if you continue to Mongolia… through the Gobi Desert too!

The distance from Helsinki to China is about 8975km. This particular train journey that I chose crosses 6 different timezones, includes at least 7 days of sitting on the train and shows three different countries: Russia, Mongolia and finally China. This route is actually known as the Trans-Mongolian route, because instead of ending up in Vladivostok (9289km from Moscow), you will find yourself in Beijing. On the way there is of course Mongolia, which really is a beautiful country.

Sitting on a train for several days might sound horrible, but actually it was an experience everyone should try. And yes, it is possible to get on and off the train! I was in a cabin which had four beds and a little table. I shared the cabin with three strangers who soon became my friends. The people who get on and off the train have their own interesting backgrounds and stories to share.

The first couple of days I thought the train was stinky and agonizing but soon I got used to it. I would use a Russian samovar to make tea and stand next to the open window enjoying the views. In the evenings I spent time in the restaurant carriage enjoying some Russian “solyanka” and socializing with other passengers. Not being able to take a proper shower was the worst part, but otherwise life on the train was relaxed.

Of course it was not just about sitting in a stinky train watching the views go by. You can also get on and off the train at the stops. During longer stops people even took the risk to visit the local towns, others did sports next to the train track (you know, because of all that sitting). My stop was at the Baikal lake where I left the train for a couple of days to see what the town of “Irkutsk” is like.

Then I took a different train, towards Mongolia…

Tasan kaksi vuotta sitten heräsin Trans-Siperian junasta, enkä ollut uskoa silmiäni. Metsämaisema oli yhdessä yössä muuttunut kitukasvuisista puista koostuvaan suoalueeseen, jota saikin töllöttää lähes koko päivän. Olin silti todella onnellinen, sillä pitkäaikainen matkailuhaaveeni oli viimein käynyt toteen!

Trans-Siperian junamatkaa voisi sanoa sellaiseksi “kerran elämässä koettavaksi asiaksi”.  Kilometrejä Moskovasta Venäjän itäiseen päätyyn Vladivostokiin saakka on peräti 9289, mutta helpommallakin pääsee jos haluaa matkata Mongolian kautta Kiinaan (8975km Helsingistä). Jälkimmäinen vaihtoehto, eli Trans-Mongolian -nimellä tunnettu matka oli se, jonka päädyin itse ottamaan. Olin jo vuodesta 2007 saakka halunnut käydä Mongoliassa, joten sain hienosti kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Yleisin saamani kysymys taitaa liittyä junassa istumiseen ja henkiseen jaksamiseen matkan aikana. Itse asuin pahimmillani neljä päivää putkeen pikkuisessa hytissä kolmen ventovieraan kanssa ilman mahdollisuutta suihkussa käymiseen! Öisin sai kuunnella kuorsausta, ja jokainen vähänkin punkassaan liikehtinyt saattoi herättää muita hyttikavereita. Ruokana toimi pääasiassa pussikeitto ja -pasta. Höhö, no oikeasti tämä kaikki vain lisää hauskuutta, sillä samassa tilassa olevia ihmisiä oppii tuntemaan, ja ihmisiä tuossa valtavassa junassa kyllä riittää! Yleensä iltaisin löytyi myös vähintään yhdet juhlat jostain päin junaa (vodka oli monelle kova sana).

Aikaa sai helposti kulumaan ikkunasta roikkuessa ja maisemia katsellessa, ravintolavaunussa istuessa tai ihan vain teetä juodessa ja muiden matkalaisten kanssa rupatellessa. Matkapuuhaksi otin mukaani ainoastaan matkaopaskirjan, sillä tarinoita lukiessa matkan idea hieman kärsii, kun kauniit maisevat jäävät kunnolla näkemättä ja ihmiset tapaamatta. Muutenkaan ei välttämättä kannata harkita Trans-Siperian junaan loikkaamista, jos istuminen ja ihmetteleminen ei kiinnosta ;)

Muutamassa päivässä olimme ylittäneet jo useamman aikavyöhykkeen, ja joka aamu sai herätä uusiin maisemiin. Aurinko nousi ja laski miten sattui, ja herkullista solyanka-keittoa tarjoava ravintolavaunu operoi Moskovan ajassa, joka oli hieman sekavaa. Olihan se kuitenkin todella jännittävää nähdä ensin Moskova, sitten Ural-vuoret ja metsää, sitten sitä kuuluisaa “Siperian tyhjyyttä”, Baikal järvi, ja Mongoliaan kääntyessä vielä Gobin aavikkokin! Kiinaan saapuessa junasta saattoi nähdä jo pätkiä Kiinan muurista :)

Yhtä mittaa ei kuitenkaan kannata matkustaa Kiinaan, sillä välissä löytyy monta mielenkiintoista paikkaa. Oma pysäkkini oli Baikal-järven alueella Irkutskin kaupungissa, jossa ihmettelin paikallista menoa parin päivän ajan. Baikalilta ei enää noustukaan Siperian junaan, vaan nokka kääntyi kohti Mongolian aroja….