Erasmus – what I learned in France

Before moving to France I had a certain image in my mind: tasting good wine with cheese and lying on the beach with my new amazing friends. Of course the year didn’t go quite like that (even though all three of those I did get to experience).

My year in France started somewhat like this:

“Why does this queuing take so long? Don’t they know how to do their job?”

“We would NEVER do things like that in Finland!”

“What the heck! Did you guys see what that lady just did? She passed the whole queue! Stop her! Stupid Frenchies!”

When going for exchange you get thrown into a new environment where you are dependent on people you don’t know in a culture you’re not aware of. In the beginning it’s an exciting little adventure, getting lost in your new home town and seeing the beauty of everything. But then comes the culture shock and you have to learn things the hard way (and there’s no mum to help you ;–). My first months in France were quite tough for me and the stupid vision of me sitting under an olive tree reading a book disappeared pretty darn quickly when I was scraping dog poo off my clothes and trying to call every doctor in the town just to get one appointment. At those times it felt really hard to live in France, but now I can laugh at the problems and see what I’ve learned. I’ve become more adaptable to new situations and I’ve learned to take things as they come and solve new problems quickly.

Choosing to live alone instead of renting a house with the rest of the Finns was a good idea in the end. If I wanted to survive the everyday life and even simply visit a self-service laundry place, I had to learn French. In order to learn a new language it’s THIIIIIIIIIS important to be brave and give it a go. Even in the tough situations I tried not to speak English and that’s partly why I started learning the French language faster than many others. I learned not to give up and to be brave and energetic even when out of my comfort zone. The difference could be seen (for example by my landlord) within a month!

It’s not just the new culture and learning environment that makes the year abroad life changing. It’s the people and the lessons you can learn from them. In Finland it’s been easy to rely on my same old friends who are always there, but what about abroad? You simply have to pluck up some courage and sit down next to someone you don’t know and then just say hello. It was surprisingly easy to make friends in France because even though we all had different backgrounds, we were in the same situation. From all the events and parties I attended I came back with at least one new friend! A year ago I would have never believed that one day I’d randomly meet a boy from Saudi-Arabia and that we’d already be in a conversation about his culture and beliefs within ten minutes! Getting to know people from all around the globe has been amazing because not only have I learned about new cultures but about my own one too! It’s been interesting to come back to Finland and think if everything is so perfect here after all.

In the end I must say that France is not an easy country for a foreigner to live in. Maybe because of this I’ve learned to appreciate simple things in my everyday life. When speaking about what you learn and how you change when being an exchange student, it’s hard to see the changes that have happened in yourself, but often the people around you can see it. Looking at my Finnish friends who came to La Rochelle with me I’ve noticed some big changes in them – in a good way. I myself am definitely more open-minded, better with decision-making and problem-solving, spontaneous, and patient. I also speak a new language, have lots of international friends and feel ready for new challenges. This year has really changed the way I see things and I’m sure it will all be useful when I start my internship with Nike. The exchange year might be over but the word “Erasmus” refers to a life long learning programme. I don’t think this is the end. It’s the beginning of new friendships and international possibilities!

Oh, and about being Finnish. On my way home, I was standing at the airport waiting for the check-in to open. There was a long queue of people and the time was passing slowly. Standing patiently at the end of the queue and smiling to myself I thought it was not hard to spot the Finns: “Why does this queuing take so long? Don’t they know how to do their job? We would NEVER do things like that in Finland!”

My learnings according to the “Post-Erasmus survey”

Ranskaan lähtiessä ajattelin tulevaa vuotta hieman huvittavalla tavalla. Joisin viiniä, söisin juustoja ja makaisin ystävieni kanssa rannalla. Eihän se tietenkään ihan niin helposti lopulta mennyt, vaikka kaikkia kolmea kyllä tuli tehtyä.

Vaihtovuoteni alkoi Ranskassa tällaisilla meiningeillä:

“Suomessa ei ainakaan tehtäisi noin!”

“Miksi tää jonottaminen kestää, eikö noi osaa hommaansa?”

“Mitä hittoa?!! Kattokaa! Toi nainen ohitti koko jonon! Me ollaan oltu täällä pidempään! Miksei kukaan pysäytä sitä?! V*tun ranskikset!”

Vaihtoon lähtiessä sitä joutuu tuntemattomien ihmisten armoille tuntemattomaan ympäristöön, joka kaikki liittyy vielä tuntemattomaan kulttuuriinkin. Aluksi kaikki uusi on kivaa ja kiehtovaa, mutta paljon joutuu myös oppimaan kantapään kautta (eikä silloin ole äitiä auttamassa:–).

Mulla itselläni oli ensimmäisien kuukausien aikana todella paljon vaikeuksia Ranskassa, ja vaikka vastoinkäymiset jälkeenpäin ajateltuina pieniä ja opettavaisia olivatkin, niin kyllä ne silloin tuntuivat maailmanlopulta. Aika äkkiä ne romantisoidut mielikuvat Ranskan laventelipelloilla kierimisestä murenivat, kun piti kuurata tulikuumaa koirankakkaa vaatteista ja soitella ympäri kaupunkia päästäkseen edes lääkäriin. Kulttuurishokista pääsi onneksi yli, mutta kyllä niitä “mukavia” pikkuylläreitä riitti ihan viimeisille viikoille asti. Tää kaikki kuitenkin opetti mulle sen, että tarvittaessa kykenen sopeutumaan uusiin ympäristöihin ja ratkomaan vaikeampiakin ongelmia.

Jälkikäteen ajateltuna mä tein hyvän ratkaisun valitessani asua Ranskassa yksin, sillä jouduin aika paljon ranskalaisen arjen asettamia haasteita ratkomaan ihan itse. Kieltä oli yksinkertaisesti pakko oppia, jos halusi edes saada vaatteensa pestyä paikallisessa pesulassa. Uuden kielen kanssa tärkeintä on olla rohkea ja uskaltaa yrittää! Itse en todellakaan ole mikään mestari ranskan kanssa, mutta koskaan en luovuttanut ja vaihtanut englantiin. Kaiken yrittämisen ansiosta huomasin jo kuukauden Ranskassa asumisen jälkeen eron: olin oma-aloitteisempi, uskaliaampi ja reippaampi kuin koskaan ennen!

Vaihtovuoteen kuuluu uuden kohdemaan ja uusia näkökulmia antavan uuden koulun lisäksi uudet tuttavuudet. Siinä missä Suomessa on tutut ja turvalliset ystävät, on ulkomailla pakko kerätä rohkeutensa ja mennä ruokalassa istumaan vieraiden ihmisten pöytään. Äkkiä niitä ystäviä kerääntyy, kunhan on avoin ja utelias mieli!  Alkuvuodesta olikin tärkeää rientää kaiken maailman kissanristiäisiin ihan vaan tutustuakseen uusiin kurssikavereihin. Jokaiselta reissulta (oli kyseessä sitten epäonnistunut surffileiri tai taiwanilaisen ystävän nyyttikestit) sai uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että olisin voinut heti ensimmäisellä tapaamiskerralla rupatella saudi-arabialaisen pojan kanssa hänen kotimaansa uskonnollisista menoista. Opin vuoden aikana ajattelemaan asioita muiden näkökulmasta ja kyseenalaistamaan omaa kulttuuriani.

Lopulta on vaikea sanoa, mikä olisi ollut tärkein Ranskassa opittu asia. Vaihtovuoden aikana opiskelija muuttuu ihmisenä paljon, mutta itsehän sitä ei niin helposti huomaa. Toisaalta on helppo todeta, että haasteiden ja vaikeuksien yli pääseminen on helpottunut kummasti. Ranskassa asuminen ei todellakaan ole ulkomaalaiselle helppoa, ja se jos mikä on koetellut uskoa omiin kykyihini. Hienostihan sieltä kuitenkin lopulta selvittiin, ja juuri siksi uskon olevani kypsempi, kärsivällisempi ja positiivisempi kuin ennen. En enää pelkää ratkaista yllättävää ongelmaa suorilta käsiltä, enkä pelkää pyytää tai olla pyytämättä neuvoa muilta ihmisiltä. Oma-aloitteisuuteni on siis lisääntynyt ihan huimasti, ja siitä tulee olemaan hyötyä, kun astelen viimein Nikelle työharjoitteluun. Olen oppinut huimasti erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, ja miksi joku käyttäytyy aivan käsittämättömältä tuntuvalla tavalla. Samalla täytyy muistella kuinka aluksi halusin vaihtoon Britteihin, mutta nyt vuoden jälkeen voin viimein sanoa tehneeni oikean päätöksen mennä Ranskaan. Uuden kielen ja lukuisien ystävien lisäksi olen saanut sellaisia kokemuksia (ja pirunmoisia haasteita), joita ainoastaan Ranska voi tarjota! Vaikka vaihto on nyt ohi, niin oppiminen jatkuu. Erasmus tunnetaankin nimellä “life long learning programme”.

Ja heh, siitä suomalaisuudesta. Kotimatkalla oli huvittavaa, kun lentokentällä check-in avattiin melko myöhään, ja jonoa oli kerääntynyt ihan reippaasti. Seurasin kärsivällisenä ja hymyissä suin tilannetta, eikä suomalaisien tunnistaminen ollut vaikeaa, kun siellä ne puuskuttivat ja vaihtelivat painoa jalalta toiselle: “Suomessa ei ainakaan tehtäisi noin! Miksi täällä kestää, eivätkö ne osaa hommaansa?!”

My last days in France (in pictures)

My last days in France….

Viimeinen viikkoni Ranskassa meni vähän niinku näin…

I tasted some French macarons for the first time ever!

Maistoin ranskalaisia macaron-leivoksia ensimmäistä kertaa!

I went to see the Natural History Museum of La Rochelle.

Vierailin La Rochellen luonnonhistoriallisessa museossa, joka sijaitsi lähes kämppäni vieressä.

I dragged my mum (who was visiting me) for a walk in the rain and to see the animals in “my park” for one last time.

Raahasin äitini (joka oli käymässä luonani) kävelylle sateeseen ja katsomaan läheisen puiston ötököitä.

After spending a day in the rain we sat down in La Rochelle’s oldest restaurant.

Sateessa vietetyn päivän jälkeen istahdimme La Rochellen vanhimpaan ravintolaan.

..And just when mum got a nice glass of wine I remembered that Finland has an important ice-hockey match starting in a few minutes time!

…ja juuri kun äiti sai eteensä lasin viiniä, muistin että Leijonilla on alkamassa tärkeä lätkämatsi!

The next day it was still raining but that didn’t stop us from visiting Île de Ré.

Seuraavana päivänä sää oli aivan yhtä surkea, mutta lähdimme Île de Réen saarelle.

We went to see this famous lighthouse. It’s called Phare des Baleines.

Kävimme katsomassa saaren kuuluisaa majakkaa, joka tunnetaan nimellä Phare des Baleines (Valasmajakka).

The stairs made me feel dizzy.

Siellä kun kerta oltiin, niin pitihän sitä kiivetä ylös asti! Portaat pistivät pään pyörälle.

It was worth the climb though!

Ja oikein kivat näkymäthän sieltä oli!

We also took a peek in this church.

Käväisimme tällaisessa piruntorjuntabunkkerissa kirkossa.

I’ll miss the small streets of Île de Ré. Even when it’s raining the island is beautiful! No wonder the French love it.

Île de Rén kauniita pikkukatuja tulee kyllä ikävä. Jokaisen nurkan takana on aina uutta ihmeteltävää, ja vaikka tää oli jo kolmas kertani kyseisellä saarella, näin jälleen jotain mitä en aikaisemmin ollut huomannutkaan.

This island is really worth visiting!

Ehdottomasti vierailemisen arvoinen saari.

Before leaving the island we took one more walk on the beach.

Ennen Île de Réen hyvästelyä kävelimme vielä hetken rannalla.

On my last day in France we drove to Île D’Oleron which is known as a famous oyster island! This is what we saw on the way…

Viimeisenä päivänä otimme jälleen allemme auton, jolla ajelimme Île D’Oleronin osterisaarelle ihmettelemään menoa. Matkalla näkyi paljon tällaisia pesiä :’)

The island of Oleron is full of colourful little cottages and oyster shops.

Saari on todella iso, ja meillä ei hirveästi ollut aikaa, joten teimme pysähdyksiä vähän missä sattui. Nämä värikkäät puumökit oli kuitenkin pakko käydä katsomassa!

If you love oysters, this is the place to visit. It’s often the oysters of this island which are shipped to other countries in Europe! It was not tourist season yet, so the island was still nice and quiet.

Pienissä puuverstaissa työskentely ja osterinviljely (+ kalastus tietty) on tuolla yleistä. Aika uneliaan oloinen saari, tosin turistikausi oli vasta aluillaan. Tää paikka on osterifanin valinta, ja täältä kuskataan ostereita ihan Suomeenkin asti! Mm. Stockalla myydään Oleronin herkkuja.

When the sun came out a French fisherman shouted “Le soleil! Il existe encore!” (The sun! It sill exists!) We were then able to see Fort Boyard from the beach.

Aurinko tuli yllättäen esiin hetkeksi, ja kalastajamiehet jo huutelivat että “Aurinko! Se on olemassa sittenkin!” Näimme siis Fort Boyardin linnoituksenkin.

My last days in France included lots and lots of eating. Having an empty fridge was a good excuse to eat out and enjoy the athmosphere. My mum made me taste snails and other “French stuff.” Because you know, “when in France….”

Viimeisenä voisi mainita, että viimeisinä päivinä moni asia pyöri ranskalaisen ruoan ympärillä. Äitini suorastaan pelästyi kuullessaan, etten ole macaronien lisäksi maistanut etanoita! Niitähän sitten imeskelin valkosipulikastikkeen kera oikein huolella, ja tulihan sitä meriruokaakin kokeiltua, vaikken näiden herkkujen suuri ystävä olekaan. Kyllä sitä ranskalaista ruokakulttuuria tulee äkkiä ikävä, etenkin kun Ranskassa saa jo 10€:lla oikein hyvän lounaan.

So that was the story of my last days in France! Didn’t do bad!

Siinäpä vikat päiväni Ranskassa, ei ehtinyt kaiken tuon tutkiskelun keskellä iskeä haikea mieli!

Au Revoir, La Rochelle!

After a busy last week in France I’m now back in Finland. It feels weird to be home again. The reverse culture shock has not yet kicked in, but I do already miss La Rochelle.

I’ve still got some touristy pictures of my last week to share and I’ll also write about my learning experience and what it’s been like to study in France. After that it’s time to focus on blogging about my next challenge in the Netherlands (and maybe something about Finnish summer traditions, in which I’ll be taking part)!

Au Revoir, La Rochelle!

 

Siinä oli se vaihtovuosi! Viimeinen viikko meni La Rochellen lähialueita kierrelessä ja ihan meinasi tulla kiire paperisotkujen kanssa. Pankkitilin sulkemiseen piti allekirjoittaa 5 paperia ja juosta kahdessa eri pankissa, ja puhelinliittymäkin katkaistiin etanapostitse. Mutta onneksi sitä ehti hyvin vielä nauttia viimeisistä hetkistä Ranskassa (ja hotkaista pari etanaakin siinä ohella).

Palailen pian esittelemään vielä kuvia kuluneesta viikosta, jonka lisäksi kirjoitan vielä pienen yhteenvedon vaihtokokemuksestani ja Ranskassa opiskelusta. Sen jälkeen alkaakin olla aika esitellä tulevaa työharjoittelupaikkaani ja Hollantia! (Apuaaa!)

Jeps. Käänteistä kulttuurishokkia odotellessa!

Work Hard, Dream Big

They called me. I got my dream internship!  My next challenges will be taking place in the Netherlands, so I finally get to see a new culture and visit Amsterdam!

I was almost too afraid to dream about this. It seems that with hard work and determination you can do almost anything.

There’s a lot to tell and go on about, but I’ll explain more later.

Right now it’s time to get ready to enjoy the farewell party of all the Erasmus students because today we had our last exam!

 

Viimein kaikki työ, tuska ja vaivannäkö on saatu päätökseen! Sain unelmien työharjoittelupaikan  Alankomaista! En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, vaikka puhelin pirahti jo useita tunteja sitten. Ehkä mä rauhoitun siinä vaiheessa, kun saadaan nimet soppariin. Kerrottavaa ja varsinkin hehkutettavaa on paljon, mutta jätetään se myöhempään postaukseen.

Tänään meillä oli Ranskassa viimeinen tentti, ja nyt on vaihtovuosi vähän niinkuin ohi! Illalla kaikki Erasmus-opiskelijat ovat kokoontumassa juhlimaan vielä viimeistä kertaa ennen teiden eroamista. Aika uskomattomaan saumaan tää upea uutinen siis osui, sitä voi vaan kuvitella kuinka helpottunut, onnellinen ja INNOISSAAN joku voi olla!

Kaikki nämä vuodet – kun on bileet jätetty väliin ja Stockmannin liinavaateosastolla hilluttu niiden ilkeidenkin asiakkaiden kanssa, tai kun olen valmentanut salibandyjoukkueita, järjestänyt leirejä, tehnyt yömyöhään koulutehtäviä, tai viettänyt viikonloput puhtaasti kahdessa eri työssä – on nyt palkittu!

Do’s and Don’ts in France

Based on my experiences… Here’s some of the do’s and don’ts in France!

Do:

..say hello when entering shops and cafeterias. It’s impolite if you don’t!

…greet by cheek kisses with people who you are more familiar with! It’s the French way of saying hi to your friend.

…remember that when speaking to older people or someone you don’t know too well, you must use the word “vous” instead of “tu”. It’s also good to know that younger people call older ones “monsieur” and “madame”.

…take your time when eating. In France the eating culture means that you enjoy your meal, take it easily and relax with good company.

…remember that most shops and services (such as banks) are closed for a few hours during mid-day. They usually open again around 2-3pm. And take it easy on Sundays, because most shops are closed!

…speak / try to speak French to the locals. You’ll get much better service and the French are more willing to help you out if you try to do things in their language!

…ask for water in restaurants by using the words “une carafe d’eau”. This will bring you free (tap)water and save you from paying many euros for bottled water! (I learned this from my Swiss friend.)

Don’t

…expect everything to be efficient. The French system is… well… French. I have heard this hilarious sentence more than once here: “France is the country in which productivity goes to die.” Just take it easy and things will start working out… finally…

…worry if you are a little late (unless you’re going to an important meeting/exam). There’s always the next bus! When the French say 10am, they are often talking about 10.15 ;)

…eat and walk, unless you have to. It’s not THAT rude, but the French think eating is a time when you need to relax and enjoy.

…go crazy with the wine! Yes, it’s cheap and you can get a bottle for 2€, but it’s for relaxing and being social when having a nice dinner. The drinking culture in France is not about crawling around wasted but about being sophisticated!

…expect excellent service if you only speak English. If the French don’t start speaking English to you, you should not speak English to them. Their language is the “one and only right one” and they want to keep it that way.

…speak loudly on the train. I don’t know why this is so bad but every time I’ve traveled by train here people have been dead silent. My friend and I got some very bad glances when we were having a loud discussion in Finnish on our way from Paris to Lyon.

…be surprised if you see locals showing their love and affection to eachother in the streets! This is the “country of love”

…be afraid of eating frogs! They are yummy.

“Let me tell you how to behave in France!” / “Nyt mä vähän luennoin ranskalaisista tavoista!”

Tässä vähän “etikettiä” Ranskassa käyttäytymiseen!

Tee näin:

– Muista aina tervehtiä ihmisiä pienempiin kauppoihin tai kahviloihin mennessä.

– Tervehdi tuttavia poskisuudelmin. Tosin kannattaa odottaa, että he tekevät aloitteen, sillä ulkomaalaisena on vaikea tietää missä menee tuttavallisuuden/ystävyyden raja.

– Teitittele vanhempia ihmisiä, sillä sinuttelu katsotaan äärimmäisen epäkohteliaaksi. Vanhempia ihmisiä kuuluu myös sanoa “monsieur” ja “madame”-nimityksillä.

– Nauti ruokailusta hitaasti ja rauhallisesti. Ranskassa ruoka-aika on rentoutumista ja nautiskelua varten, varsinkin iltaisin.

– Muista, että useimmat kaupat ja palvelut ovat kiinni keskipäivällä useamman tunnin ajan. Ne avautuvat usein vasta kello 2-3 iltapäivällä. (Suomalaiselle ja turisteille tää on todella vaikea asia!)

– Puhu/yritä puhua paikallisille ranskaksi. Saat huomattavasti parempaa palvelua, ja paikallisetkin auttavat oikein mielellään yritteliästä ulkomaalaista!

– Jos haluat tilata ravintolassa vettä, ei kannata pyytää sitä englanniksi tai pelkällä “vesi”-sanalla ranskaksi, ellei ole halukas juomaan maksullista pullovettä. Jos taas käytät ranskalaista ilmausta “une carafe d’eau” (vesikarahvi), saat (hana)vettä täysin ilmaiseksi!

Ei näin!

– Älä oleta kaiken toimivan vaivatta ja nopeasti, sillä höhöö, tämä on Ranska, maa johon tehokkuus tulee käpertymään ja kuolemaan.

– Älä murehdi, jos olet hieman myöhässä sovitusta tapaamisesta (ellei kyseessä ole esim. työhaastattelu tai koe), sillä ranskalaiset tulevat usein paikalle 15min myöhässä. Siispä, jos myöhästyy bussista, niin ei hätää, aina tulee seuraava!

– Kävely ja syöminen samaan aikaan katsotaan hieman loukkaavaksi ranskalaista ruokakulttuuria kohtaan. Nykyään tämä ei ole enää niin paha asia kuin ennen, mutta teko jota tulisi silti välttää.

– Viini on halpaa ja hyvää täällä, oui, mutta se on tarkoitettu “sivistyneeseen” nautiskeluun! Ei siis överikännejä Ranskassa, ellei halua kaikkien puhuvan “siitä ulkomaalaisesta alkoholistista”.

– Englannin käyttämistä tulisi välttää, ellei ranskalainen itse tarjoudu puhumaan englantia. Täällä pidetään ranskaa “ainoana oikeana kielenä”, ja on tullut moneen otteeseen todistettua, että ranskaa puhuvia palvellaan täällä paremmin!

– Hirveän mökän pitäminen tai kovaääninen puhuminen junassa on ranskalaisten mielestä epäkohteliasta. En tiedä mikä siinä on, mutta täällä aina katsotaan rumasti, jos joku kohottaa junamatkalla ääntään. Eli siis SHHHH!

– Älä pelästy, jos näet paikallisten osoittavan rakkauttaan julkisella paikalla. Täällä ihmiset menevät rohkeasti aikamoisiin hävyttömyyksiin, ehkä siksi että Ranska on “rakkauden maa”!

– Älä pelkää sammakoiden syömistä, ne on ihan hyviä!

Please help the Orangutans

Anna: After visiting Borneo and understanding the situation I simply can’t ignore this!

10 Days Left…

…And ten things I will sure miss about living in La Rochelle and France.

♥ Meeting people and making friends from all around the world

♥ School and group projects

♥ Learning French

♥ My running route(s) next to the Atlantic Ocean

♥ The kind French people

♥ Traveling around France

♥ French food, cafés, atmosphere…

♥ The old town of La Rochelle (and my home)

♥ French events

♥ The feeling you get when you overcome a challenge

Kymmenen päivää jäljellä! Tässä kymmenen asiaa, joita tulen ikävöimään La Rochellesta ja Ranskasta yleensä.

♥ Ystäviä ja uusien “eksoottisten” ihmisten tapaamista

♥ Koulua ja ryhmäprojekteja

♥ Ranskan opettelua

♥ Lenkkireittiäni

♥ Ystävällisiä ranskalaisia

♥ Ranskan ympäri matkustamista

♥ Ranskalaista ruokaa, juomaa ja tunnelmaa

♥ La Rochellen vanhaa kaupunkia (ja kotiani!)

♥ Hauskoja Ranskalaisia tapahtumia

♥ Sitä tunnetta, kun viimein onnistuu pääsemään ranskalaisen systeemin asettamien haasteiden yli!

Just Some Stereotypes

Here in France I’ve met people from all around the world. We’ve often been discussing about the cultural stereotypes of everyone’s home countries and it’s been interesting to hear what other people think about different cultures. I have definitely noticed that many stereotypes indeed have a hint of truth in them!

Let’s start with us Finns. According to my classmates the image of a drunken alcoholic is what comes to their mind when talking about Finnish people. Another stereotype of Finns is that we are quiet and grumpy. Here we’ve actually been quite social compared to what we are back in Finland! Well OK, a Spanish guy did tell me that sometimes I look a little angry in class (!) but I guess it’s because I try to concentrate and pay attention to everything being taught. Many people here tend to think of us Finns as rich people. Our country is rich, but the cost of living is very high in Finland. So nope, we are definitely not millionaires.

OK, enough with the Finnish people. Let’s talk a little about the Russians. Generally, they are warm-hearted, friendly and fun to have around, especially if you get to know them a little better. And they like their alcohol and partying! When I visited Russia I met some wonderful and helpful people on the Trans-Siberian train. Here in La Rochelle the Russians have not exactly been the top of the class, mostly because they are traveling all around Europe and not really caring about their grades. Some of the Russians tend to prefer “free riding” in group projects and don’t show up in meetings at all. The image of a “lazy Russian” has become a stereotype amongst many students here, so it’s not just me thinking like this! Well, I guess they are enjoying every moment of their year abroad!

The opposite of the “lazy Russians” must be the hard working Germans. They really seem to focus on their studies and take everything quite seriously. These efficient people don’t necessarily laugh at your jokes, but they are reliable, honest and the type of people you want to have around you when in the need of help. Of course there’s the stereotype of the Germans loving their beer and sausages but this you can mostly be seen in Germany, not here in France.

During my different travels I’ve met people from the Czech Republic and somehow always become good friends with these people! I don’t know is the love for ice-hockey we share or their snide sense of humour that I don’t feel offended by, but I like the Czechs (not all people do). If you want to piss of a Czech, call them a Czechoslovakian or say that they are from Eastern Europe rather than Central Europe. Oh and do remember, they think they have the best beer in the world, so don’t tell them anything else!

We have lots of Spanish Erasmus students in La Rochelle. These people are loud, talkative, funny and not afraid to come close when talking to you (unlike a typical Finn). The Spanish are usually the ones who cause problems in class – because they like to talk. My upstairs neighbors are Spanish and they really like their “Fiestas” (I can tell you that I’ve lost lots of sleep because of this). The Spanish really know how to enjoy life and definitely don’t stress too much. For example their idea of “time” is very…. interesting… This reminds me of a time when my Czech friend and I were on our way to school. We bumped into a Spanish student with his suitcase.

“Hello! Where are you going to with your bag?”

“I am going to spend my weekend back home in Spain.”

“Oh that’s nice! When is your train leaving?”

“Actually it has already left. I am a little late.”

I’d never met any Mexicans before coming to La Rochelle. I know that the stereotype is someone wearing a sombrero and a poncho and eating guacamole. I have seen this stuff happen here (the Mexico party was great fun)! The Mexicans are friendly and quite a lot calmer than the Spanish, but sometimes they are as fiery as their famous food!

We also have lots of Taiwanese and Chinese people here. “Taiwan is not a country” said one Chinese guy and caused a lot of discussion on the very first school day here. The Chinese prefer to be in their own group whereas the Taiwanese are a lot more open and interested in people from all around the world. Maybe it’s because of the language barrier (the Chinese don’t really speak much English here). Anyway, I’ve found the Taiwanese to be sweet, friendly and always willing to help. They cover their mouths when they laugh which I find cute. They have a very different culture but in a nice way.

I’ve also met people from England, The USA, Ukraine, Indonesia, The Dominican Republic, South-Korea, Morocco, Saudi-Arabia, Poland, Latvia, Lithuania, The Netherlands, Denmark, Norway, Sweden etc..

As you can imagine, I’ve learned a lot from all of these people. Learning about new cultures is so interesting!

Picture by Yanko Tsvetkov on the website http://alphadesigner.com/mapping-stereotypes/

Picture by Yanko Tsvetkov on the website http://alphadesigner.com/mapping-stereotypes/

Picture by Yanko Tsvetkov on the website http://alphadesigner.com/mapping-stereotypes/

Ranskassa olen tavannut ihmisiä vähän kaikkailta, ja eri kulttuureiden stereotypioista on puhuttu koulukavereiden kanssa paljon. Ainakin itse olen huomannut stereotypioissa olevan paljonkin perää, vaikkeivat ne tietenkään kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Omia mielikuvia eri maiden kansalaisista on myös tullut muodostettua, varsinkin sellaisista kulttuureista joihin en ole aikaisemmin tutustunut.

Aloitetaan meistä suomalaisista. Moni opiskelija täällä La Rochellessa ei ole aikaisemmin suomalaisia tavannut, mutta mielikuva vodkaa imevistä alkoholisteista oli yleinen. Suomalaisia on Euroopassa pidetty kovin hiljaisena väkenä, mutta sitä emme koulukavereidemme mukaan ole. Toisaalta itse ainakin pidän omasta rauhastani täällä Ranskassakin, ja mm. espanjalaiset ovat sanoneet minua juroksi (!), koska olen luennoilla niin totisen oloinen. Monella kansainvälisellä ystävällämme tuntuu olevan käsitys, että kaikki suomalaiset olisivat rikkaita. Kaikille ei ole mennyt sanomisestakaan perille, että vaikka Suomi on rikas maa, niin verot ja asumiskustannukset ovat meille korkeita. Maamme koulutuksen taso näkyy La Rochellessa vahvasti. Tasoero on huimaava täällä, ja usein sitä suomalaisena huomaa ryhmätöissä paimentavansa ei-suomalaisia koulukavereitaan, jotka eivät aina ymmärrä edes tehtävänantoa!

Suomalaisista on helppo siirtyä puhumaan rakkaista itänaapureistamme. Opiskelijat Venäjältä eivät erityisesti panosta täällä opiskeluun. He eivät oikein osaa tunneilla kysyttäessä mitään, eivät tee mitään, eivätkä aina ilmesty edes kokeisiin. Muiden ollessa koulussa, venäläiset ystävämme lähettävät Facebookiin kuvia reissuiltaan ympäri Eurooppaa tai makaavat kostean baari-illan jälkeen kotona krapulassa. Voisi siis sanoa, että he ottavat ilon irti vaihtovuodesta! Osa näistä venäläisistä on jopa luntannut kokeessa iPad sylissään, koska omat taidot eivät ole kehittyneet kurssien aikana. Ei minua itseäni sinänsä haittaa, jos joku haluaa pitää Ranskassa hauskaa, mutta omaan projektiryhmääni en enää ikinä halua yhtäkään täällä tapaamaani venäläistä. Mukavia ja sydämellisiähän nuo kaikki ovat olleet, ja heillä on aina hymy huulessa! Olen jonkin verran heiltä oppinut venäläisiä kirosanojakin… ;D Tulee mieleen kaikki kivat kokemukseni Trans-Siperian junassa.

Saksalaiset ovat osoittautuneet juuri niin ahkeriksi kuin stereotypia antaa ymmärtää. Juuri saksalaiset ovat niitä, jotka ovat täällä marssineet koulun johtajan puheille huonosti organisoiduista kursseista. Joidenkin saksalaisten kanssa vitsailu on tuntunut väkinäiseltä, kun heiltä ei aina irtoa edes hymähdystä. Kovin moneen saksalaiseen en ole täällä kuitenkaan tutustunut, sillä suurin osa puhuu enemmän ranskaa kuin englantia!

Kaikki tapaamani Tšekit, niin La Rochellessa kuin muuallakin, ovat olleet huumorintajultaan hyvin piikitteleviä. Tällainen jatkuva pieni härnäys on saanut täällä monet ihmiset loukkaantumaan, kun taas itse olen jo oppinut, että se on heidän tapansa keskustella! Oikeastaan yksi parhaista ystävistäni täällä on tšekkiläinen, jonka kanssa tulemme erinomaisesti toimeen, vaikka mm. jääkiekosta riittääkin sanaharkkaa. Tšekit ovat sitä mieltä, että maailman parasta olutta saa vain ja ainoastaan heiltä. Tšekkejä ei pidä missään nimessä kutsua ”Itä-Eurooppalaisiksi” tai ”Tšekkoslovakeiksi”, sillä siitä he vetävät herneen nenään!

Eniten vaihto-oppilaita La Rochellessa on selkeästi Espanjasta. Näillä ihmisillä onkin aika päinvastainen kulttuuri kuin suomalaisilla. Espanjalaiset ovat minun näkökulmastani äänekkäitä ihmisiä, jotka eivät pelkää tulla kosketusetäisyydelle selittäessään suu vaahdossa asioistaan. Tunneilla häiriötä aiheuttavat usein juuri espanjalaiset hölösuut. Yläkerrassani asuu espanjalaisia, ja heillä on useita kertoja viikossa ”Fiesta”, johon kuuluu törkeän melun lisäksi myös pilven polttelua. Espanjalaiset elävät vaihtovuottaan täysillä, mutta harmillisesti suurin osa heistä pysyy omassa espanjalaisporukassaan, eikä tällainen ”ujo suomalainen” uskalla tunkea mukaan. Espanjalaiset eivät pelkää olla myöhässä. Muistan aina sen päivän, kun olimme ystäväni kanssa matkalla kouluun ja näimme matkalaukkua raahaavan espanjalaiskaverin kävelevän vastaan.

”Oletko menossa jonnekin, kun sinulla on laukku matkassa?”

”Juu, olen menossa Espanjaan viikonlopuksi.”

”Sepä kiva, milloin junasi lähtee?”

”Se on jo lähtenyt. Olen vähän myöhässä…”

Meksikolaisia olen tavannut ensimmäistä kertaa juuri La Rochellessa. Tapaamani meksikolaiset ovat kaikki olleet rauhallisia ja mukavia juttukavereita, tosin juhlissa näitä ei meinaa enää edes tunnistaa! Ja se ruoka… Meksikolaisien ystävieni ansiosta olen hurahtanut aivan täysin guacamoleen ja muihin maan herkkuihin! Meksikolaiset osaavat suuttuessaan olla yhtä tulisia kuin ruokansa. Eräskin mies, jonka kanssa en halunnut baarissa tanssia, reagoi kieltäytymiseeni aikamoisella huudolla: ”Sinä ja kaikki suomalaiset olette aivan täynnä paskaa!”

Aasiasta meillä on La Rochellessa enimmäkseen kiinalaisia ja taiwanilaisia. Tai no, erään kiinalaispojan mukaan ”Taiwan ei ole maa”, ja tästähän syntyi aika hieno kohina heti ensimmäisenä koulupäivänä. Kiinalaisiin on ollut vaikea tutustua, sillä moni ei edes puhu kunnollista englantia! Taiwanilaisten kanssa olen taas ollut oikein hyvää pataa. Nämä ovat kaikki olleet nauravaisia, avuliaita ja todella kohteliaita ihmisiä, joiden kanssa on helppo viettää huolettomasti aikaa. Alkoholiahan nuo alle 40kg painavat tyttöset eivät kestä juuri ollenkaan, joten vapaa-aikaa on vietetty enemmän teetä maistellessa.

Sitten on toki rakkaat ranskalaiset, mutta heistä olen kertonut jo varmaan ihan tarpeeksi!

Lisäksi meillä on täällä ihmisiä Englannista, USAsta, Ukrainasta, Indonesiasta, Dominikaanisesta Tasavallasta, Etelä-Koreasta, Marokosta, Saudi-Arabiasta, Puolasta, Latviasta, Liettuasta, Alankomaista, Tanskasta, Norjasta, Ruotsista jnejnejne….

Kansainvälistä siis on, ja paljon on tullut ihmisiltä opittua. Erilaisiin kulttuureihin tutustuminen on ollut aivan mieletön kokemus, ja oppimishalun lisäksi myös matkakuume vain kasvaa!

Vive Les Jours De Soleil

Found this when I was on a walk in the park. Everyone is waiting for summer!

 

 

Kaikki odottavat täällä kesää. Se on tehnyt tuloaan useamman kerran, mutta jotenkin ne lämpimimmät hetket tulevat aina yksittäisinä päivinä. Kesä on myöhässä.

Student Gliss Games

The sporty “Student Gliss Games” weekend at Les Sables D’Olonne was an exciting one-night experience which in the beginning caused lots of confusion but towards the end got a whole load better. Here’s a story about the weekend through the eyes of an Erasmus student.

The French students’ sports event did not turn out quite as I’d expected at first. My friend and I were the only international students there and this caused several problems related to communicating in English (or even in French). First of all, there was a very limited possibility to try out new sports unless you had signed up for a competition between the different universities. This we didn’t know about, but explained a lot. Secondly, the French students seemed to be more interested in getting drunk than into the actual sports event.

Once my Finnish friend and I arrived at the event area we could not believe our eyes. The French students had all started drinking early in the afternoon. The only sports performance we could see was three ten-year old boys skateboarding and completing tricks in front of a huge audience. Not one student was able to explain us the exact program of the day so we wandered off to the beach of Les Sables D’Olonne to enjoy the sunshine and figure out what was going on. Quite quickly we came to the conclusion that the French had created this event as an excuse for being able to party all weekend. This would also explain why they hadn’t expected any Erasmus students to come along!

After a lazy afternoon on the beach some French students came looking for us. Even though they didn’t know us and we didn’t know them, the word of two lost Finnish girls had spread! We were taken to the hostel in which we’d be spending our night. It was a laugh to find out that our roommates would be three stinky French men. One of them was wearing a colorful party sombrero and needless to say, we never saw that guy come back to the room to sleep at night. Where did he disappear after the party, I don’t even want to know!

The program of the evening was somewhat like this: Barbeque (which was pathetically funny as their idea of a barbeque seemed to be a small sausage stuffed into a huge baguette), free drinks (ahh so this is where the school’s support money went!), partying outside (the French finally started talking to us and forgot that they don’t like to speak in English), shivering on the beach for two hours (because the program had a two-hour gap which needed to be filled somehow), and then a party bus which took us to a nightclub.

The party bus was a normal bus but with black windows and disco lights and music inside. The bus was full of drunken French students jumping around and shouting like mad people. In every turn you had to be extra careful and watch out for drunken students falling or splashing their drinks on you. What a nightmare (and so funny at the same time). We don’t have this in Finland, even though the Finns are supposed to be the heaviest drinkers in Europe.

I’ll also have to explain a little about the nightclub since we made it there in one piece. According to the program we’d be at the nightclub until 4am! At this point it was only midnight so you can just imagine how annoying it was not to be able to go back to the hostel to sleep. It was at 3am when we were told in English that “Hey, you know you can go back to the hostel any time you want? There’s a free car ride to get you there.” Ah. Thanks for letting us know after three hours! Off to bed…

Luckily Sunday was different. There were sports competitions, sponsorship products for free, good music and perfect weather. We finally got to do some surfing too! In the end the event was worth the money, but based on Saturday I would not go for it again. This was the first time this event has been organized so that might also explain why the program was so unclear. Anyway, I had a good time and the French students took good care of the “two lost Finns”.

This was certainly a weekend I will not forget any time soon!

Les Sables D’Olonne – full of tourists from all around France / Les Sables D’Olonne on ranskalaisten suosima lomakohde

French idea of a BBQ? Haha! / Ranskisten näkemys grillaamisesta?

You better hold on tight when in the party bus! / Juhlabussissa kannattaa pitää kiinni!

One happy surfer! / Iloinen surffaaja!

Ranskalaisopiskelijoiden järjestämä ”urheilutapahtuma” Les Sables D’Olonnessa ei osoittautunut aivan sellaiseksi kuin olimme ystäväni kanssa odottaneet. Koko tapahtuman ainokaisina ulkomaalaisina olimme hieman kujalla ohjelmasta. Ensinnäkään leirillä ei juuri ollut mahdollisuutta harrastaa erilaisia urheilulajeja, kuten meille oltiin selitetty, ellei osallistuja ollut aikeissa kilpailla muita yliopistoja vastaan. Saimme onneksi kuitenkin sunnuntaille surffitunnin, joten aivan hukkaan ei reissu mennyt.

Mutta mitä tuolla sitten oikein tehtiin koko viikonloppu? No minäpä hieman valaisen!

Saapuessamme tapahtuma-alueelle saimme ensimmäiseksi huomata kuinka ranskalaisnuoret olivat jo aloittaneet alkoholin litkimisen aamupäivästä. Urheilua ei näkynyt missään muualla kuin skeittirampilla, jossa 10-vuotiaat pojat tekivät suurelle yleisölle erilaisia temppuja. Kukaan ei osannut oikein selittää meille päivän ohjelmaa, joten päädyimme ystäväni kanssa Les Sables D’Olonnen upealle uimarannalle ottamaan aurinkoa ja ihmettelemään tilannetta. Aika äkkiä tulimme tulokseen, että tämä tapahtuma taitaa vain olla ranskalaisnuorten tekosyy päästä juhlimaan. Ei siis ihme, ettei vaihto-oppilaille oltu tätä mainostettu!

Laiskan iltapäivän päätteeksi ajoimme yöpymispaikkaamme, jossa me kaksi suomalaistyttöä ”pääsimme” jakamaan huoneemme kolmen haisevan ranskalaismiehen kanssa. Yhdellä heistä oli oikein juhlakkaasti värikäs sombrero päässä, ja taitaakin olla sanomattakin selvää ettei kyseinen herra koskaan päässyt huoneeseemme saakka yön juhlien jälkeen! (Minne lie sitten kadonnut, en edes halua tietää…)

Illan ohjelmaan kuului grillausta (joka oli aika säälittävää, sillä ranskalaisten käsitys grilliruuasta on näemmä pikkunakki tungettuna suuren patongin sisään), juhlimista ulkona (ilmaisia juomia, sinnehän ne koulujen tukirahat tapahtumaa varten tungettiin!), humalaisten ranskalaisten kanssa juttelua (selvin päin ne eivät uskalla puhua englantia), kaksi tuntia rannalla istumista (ohjelmassa oli aukko, joka oli täytettävä jotenkin), sekä juhlabussikuljetus yökerhoon.

Juhlabussi. Siinäpä vasta kokemus! Kuvitelkaa tavallinen bussi, jossa on kuitenkin tummennetut ikkunat ja sisällä diskovalot ja jympytysmusiikkia. Sitten kuvitelkaa bussiin sisälle reilut 70 opiskelijaa. Ja sitten kuvitelkaa nämä opiskelijat humalaisiksi. Lopputulos oli aika karmiva, jopa suomalaiselle, joka luuli jo nähneensä lähes kaiken! Siellä sitä oltiin lytyssä ikkunaa vasten ranskisten hyppiessä ja riehuessa ympäri bussia. Porukka teki jopa kuperkeikkoja ilmassa, ja jotkut surffasivat ihmispaljouden päällä. Jokaisessa mutkassa sai varoa saamasta niskaansa humalaisia opiskelijoita tai näiden juomia. Aikamoista hulluutta.

Yökerhosta täytyy myös kertoa vähän, sillä sinne selviäminen juhlabussista oli suoritus. Ohjelman mukaan yökerhossa oltaisiin klo 4am saakka. Olimme saapuneet paikalle hieman keskiyön jälkeen, ja pienellä innottomuudella tuli mietittyä että mitenkähän sitä jaksaa katsella tällaista touhua vielä neljän tunnin ajan. Hienosti pysyimme kaverini kanssa tanssilattialla aamukolmeen saakka, jonka jälkeen saimme kuulla että yökerhosta voi poistua ihan milloin itse haluaa, sillä majoitusalueelle löytyy ilmaiset autokyydit! Jaaaahas. Me olimme jatkuvasti eläneet siinä uskossa että paluu tapahtuisi juhlabussilla vasta neljältä aamulla. Ei pyhä mummo sentään, äkkiä nukkumaan tuolta hullujenhuoneelta.

Sunnuntai oli aivan oma päivänsä. Ranskalaiset kilpailivat keskenään eri urheilulajeissa, sponsorit jakoivat ilmaisia tuotteita, musiikki pauhasi, ja mekin pääsimme viimein surffaamaan. Sääkin oli aivan täydellinen, joten kotiin päästessä illalla kylpyhuoneen peilistä katsoi takaisin punaiseksi palanut mutta onnellinen lobsteri!

Gliss Games oli kokonaisuudessaan hauska kokemus, ja vieläpä ensimmäinen laatuaan, joten ehkä huono organisointi ja kommunikointivirheet menivät vähän senkin piikkiin. Menisinkö kuitenkaan tähän samaan tapahtumaan uudelleen? En tiedä. Paljon tuli koettua, vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mentykään!