Little Happy Things (+ tickets to Berlin!)

Do you know those days when everything goes wrong? Well today I experienced the opposite! Even though it’s Monday, I’ve had a fantastic start for the week!

First of all, I went to work worrying about a project which I had not managed to complete by the deadline. Unlike I thought, my supervisor was very understanding and was happy to give more time. I also struggled with a smaller task, but my manager actually liked the outcome, which I thought had been bad! How relieving! (BTW, Relief is one of the best feelings after having to do something you’ve been dreading all week.)

Later on my colleague told me there’s a sample sale going on in one of the buildings. I went to take a look and ended up finding a pair of sporty shorts I’d almost bought a few weeks ago for my floorball games. Of course I had to get them as the shorts cost only 5€!

After work I got home and closed the front door only two minutes before it started raining and thundering like mad. The timing was perfect! The rest of the evening I’ve spent lying under my blanket listening to the rain and wind. Autumn can be kind of nice, if you make yourself cozy!

What made this day even better? I just bought tickets for a long weekend in Berlin in the end of November! 

Have a good week :D (pictures from justlittlethings.net)

JustLittleThings963 967 855 909

Mahtava viikonloppu on ohi, ulkona jyllää raju myrsky, ja töissä pitää kiirettä. Silti mulla on ollut pitkästä aikaa todella kiva maanantai! Joskus ne ihan pikkuasiat saavat koko päivän onnistumaan.

Töihin saapuessani olin kieltämättä vähän stressaantunut, kun eräs projektini ei ollut onnistunut aivan toivotulla tavalla. Pelkäsin, että nyt valvojani repii multa silmät päästä, mutta onneksi se ottikin huonot uutiseni erittäin hyvin ja antoi mielellään lisäaikaa tehtävilleni! Pari tuntia myöhemmin sain tiimimme managerilta kehuja omasta mielestäni huonosti toteuttamastani tehtävästä, joten työstressi katosi lähes kokonaan! Positiivisella palautteella jaksaa muuten ihmeen pitkälle.

Päivällä kollegani tuli vinkkaamaan, että työpaikan päärakennuksessa myydään tällä viikolla urheiluvaatteiden mallikappaleita aivan naurettavaan hintaan, ja kappas, löysin mahtavat shortsit salibandypelejä varten viidellä eurolla! Hassua, että juuri sellaisen shortsien hankkimista olin pidemmän aikaa harkinnut. Eipä tarvinnut kahdesti siis miettiä!

Pääsin kotiin töistä kerrankin järkevään aikaan, vieläpä aivan täydellisesti pois myrskyn alta (vettä alkoi satamaan kaatamalla vain pari minuuttia kotiin saapumiseni jälkeen)! Olen viettänyt koko illan peiton alle käpertyneenä, sateen ropinaa kuunnellen. Tästäkin kämäisestä asunnosta saa ihan kivan, kun pistää vähän kynttilöitä palamaan ja yrittää nauttia hetkestä.

Vielä yksi pieni asia teki päivästäni entistäkin paremman; varasin juuri lennot Berliiniin marraskuun lopulle!

Hauskaa viikkoa!

(Ylläolevat kuvat: Justlittlethings.net)

Crazy Dutch Weather

The Dutch weather is always a little surprising. You never know in the morning what it’s going to be like in the evening. These two pictures are taken from the same place with only a few hours’ difference.

One morning I had to leave my bike home and grab an umbrella because it was raining too much. I still got absolutely soaking wet (my umbrella gave up and broke), but two hours later the sun was shining and the only thing that reminded me of the horrible morning were my wet socks.

Yesterday we had +20c, today it was sunny and rainy at the same time. What’s it going to be like tomorrow…? I am also a little curious about the approaching Dutch winter…

PhotoGrid_1382546464490

Nyt ymmärrän, miksi Alankomaissa puhutaan aina säästä. Täällä ei koskaan aamulla voi tietää millaista keliä on illalle tiedossa. Eräänä aamuna vettä tuli taivaalta niin paljon, että etupihani lainehti oikein kunnolla. Päätin jättää pyöräni kotiin, jotta voisin tarpoa töihin edes sateenvarjon suojassa, minulla kun ei vielä aikuisten “kurapukua” ole (paikalliset tosissaan käyttää sellasia pyöräillessä töihin). Lopulta sateenvarjokin kyllästyi säähän ja antoi kesken matkanteon periksi, juuri sopivasti saadakseni vielä “lätäkön” (pikemminkin pienen järven) läpi ajavalta bussilta vedet niskaani. Kaksi tuntia myöhemmin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja aamun sateista muistuttelivat vain minun märät sukkani!

Yllä olevat kuvat todistavat kuinka nopeasti sää täällä muuttuu. Nappasin kännykällä kuvat saman päivän aikana työmatkani varrelta! Myös pihallani pyörinyt minitulva oli kadonnut kokonaan iltapäivään mennessä.

Eilen saimme nauttia +20 asteesta, kun taas tänään paistoi aurinko ja satoi vettä samaan aikaan. Vähän jo jännittää tuleva talvi…

Amsterdam with my brother!

My little brother came over to the Netherlands to pay me a visit to celebrate his nineteenth birthday. I must say, Amsterdam is a pretty cool place to turn nineteen years old! That city does not just offer normal museums, but all kinds of crazy things to see and do.

On Tuesday I dragged my brother to the Heineken Experience museum to take a “virtual tour” to see how the “world’s best beer” is brewed. We got a small lesson how to taste beer properly and had a funny ride through a virtual brewing process. From the aspect of a business student it was also interesting to see the type of marketing Heineken practices. The visit was not exactly cheap, but once we got some free beer the price felt more decent. This is not a must-see attraction to visit, but definitely something to do with a young adult who is not that into historical sights yet.

We also found the IAMSTERDAM sign and guess what, there were no tourists climbing on it! We had it all for ourselves, which was pretty cool. If you want to see the sign “empty”, visit during the week, in the evening, off-season, and when it’s raining. Easy, right? :D Too bad the rain made all the pictures very fuzzy!

Of course there was a tasty birthday meal too, in a lovely cozy Amsterdam style restaurant next to a canal. It’s the type of restaurant you would love to visit, but never manage to find. And when you don’t look for one, you will end up finding it.

Overall, we had a nice time together, even though I spent the days at work. (I have no idea what my brother was up to while I was at work, but I guess I don’t need to know!) Of course as a typical big sister I was also very caring about my brother, which pissed him off, and then I got pissed off because he was being so annoying. Little brother… When he’s around he drives me up the wall, but when he leaves, I miss him.

IMG_0479IMG_0525IMG_0520IMG_0534IMG_0573IMG_0564

Kuten viime viikolla jo mainitsinkin, tuli pikkuveljeni tänne Alankomaihin juhlistamaan syntymäpäiväänsä. 19-vuotiaalle äijänkäppyrälle Amsterdam onkin loistava kaupunkilomakohde, kun löytyy oikeasti tekemistä ja ihmettelemistä sellaisellekin nuorelle aikuiselle, jota eivät tavalliset museot jaksa kiinnostaa. Toimin itse iltaisin “matkaoppaana”, mutta päivisin tuo veli sai pärjätä ihan omin avuin (ja olihan se tietenkin mennyt eksymään Hilversumiin heti alkuun).

Raahasin veljeni Heineken-museoon/panimoon, jossa on mahdollisuus tutustua virtuaalikokemuksen kautta “maailman parasta olutta” valmistavan firman historiaan. Heinekeniltä löytyy mm. oluenmaistelun oppitunti ja laite, jossa saa kokea oluen valmistamisen eri vaiheet varsin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Suolainen hinta (16e/naama) Heineken Experiencellä kyllä oli, enkä pitänyt lainkaan siitä, että vieraita hoputettiin lähes juoksemaan museo läpi, vaikka sulkemisaikaan oli vielä reilu tunti. Mikään pakollinen nähtävyys tuo ei siis ollut, mutta 19-vuotiaalle äijälle aika sopiva virtuaalihuoneineen. Niin, ja hintaan sisältyi myös pari juomaa tietenkin!

Eilen löysimme IAMSTERDAM-kyltin täysin autiona vesisateessa, kellon näyttäessä jo seitsemää illalla. Maamerkin edessä räpsimme pakolliset turistikuvat, vaikka hieman epätarkoiksi sateen vuoksi jäivätkin.

Söimme näiden muutaman päivän aikana mahamme täyteen kivoissa ravintoloissa, joista toinen oli tunnelmallinen pikkuravintola maan alla, aivan kiinni kanaalissa. Se on sellainen ruokapaikka, jota ei etsimällä löydä, vaan jonne päätyy enemmänkin vahingossa! Vähän kieltämättä nauratti, kun veljeni vietti Lihatonta Lokakuuta, ja tilasi kasvispastan itseni mussuttaessa kunnon ribsiä. (Siinä kävi lopulta niin, että veljelle jäi nälkä ja hän auttoi mua tyhjentämään lautaseni:)

Muutamien päivien aikana ehti toki myös mennä hermot veljeen, mutta nyt pojan ollessa taas Suomessa onkin jälleen ikävä. Ihan kiva kyllä, että sain niin lyhyellä varoitusajalla niin kivan vieraan!

(Mitähän lie velipoika sitten duunaillut mun ollessani töissä, se jää mysteeriksi!)

Travel Memory: Volunteering in Tanzania

Today I realized that five years ago I woke up in the airplane flying over Mount Kilimanjaro. My volunteer school project in Tanzania was a life changing trip but back then I yet had no idea how much the journey would influence me.

Our high school project (that is still ongoing with current students) was to support a local primary school and village community in northern Tanzania. We helped provide the school books and stationary, supported the locals with renovating the school buildings, brought mosquito nets and important supplies to families of the area and of course continued building an international and cultural relationship between our schools.

During our time in Tanzania I got to teach some English, help bring supplies to hospitals and orphanages and help the locals renovate the school buildings. Of course we had free time too (climbing to Kilimanjaro base camp, safaris and swimming in the Indian Ocean), but for me the most important experience was bonding with the locals. Being able to share thoughts together and learn about different cultures was the best.

We were very lucky to spend so much time with the people from the village. Visiting local families felt so special! A Maasai tribe also invited us to their Sunday service at church. It was nothing like I’d imagined. We sang, we danced and there was even a little goat being auctioned! Another tribe we visited was the Hadzabe bush tribe. They don’t use/need money, they live from nature. I was taught how to shoot with a bow and poison arrow, which was an amazing experience.

Even though we had such a lovely time with all the people, there were some things that really managed to make me sad. I saw things I had never really paid attention to; Homes built of nothing but sticks, starving children, young girls who were already married and carried babies, hospitals where three patients shared the same bed… I was only 18 years old so it was all very shocking for me. My classmates in the project group and I used to cry in the evenings because everything was so overwhelming and frightening to us.

At the same time I really learned a lot about myself and my own culture. During the journey we very quickly stopped complaining about huge hairy spiders in our rooms and I ate everything that was offered to me. I really learned to appreciate the small things in life, such as clean water and a roof above my head.  It was an important experience for all of us.

During our last evening in Tanzania there was a huge farewell ceremony. A killed goat was brought in front of us for dinner and we shared it with everyone. Also a Maasai choir sang for us. The locals danced and we danced back. Then we exchanged addresses with the children, I would miss them so much.

I am still receiving letters from some of my friends in Tanzania; however some of the letters are extremely sad to read as many girls in Tanzania struggle to even get proper education. Still, it is wonderful to know I have lifelong friendships with the people from the village we lived in.

I miss Tanzania almost every day, yet feel like I can never go back to Tanzania as a tourist. I know I will return eventually to the country where I left my heart, but that will happen in the form of volunteer work. And trust me, that’s one of the best ways to experience a new culture!

(I don’t have many pictures from Tanzania with me in the Netherlands, but below you can find some pictures and a video of the children in Kilingi welcoming the volunteer workers.)

TANZANIATZ hazabeTZ2

Tänään hoksasin, että Tansanian reissusta on vierähtänyt jo viisi vuotta. Muistan vieläkin sen hetken, kun heräsin lentokoneessa juuri ylittäessämme Mount Kilimanjaroa. Silloin en vielä tiennyt kuinka paljon tuo reissu tulisi vaikuttamaan loppuelämääni.

Matkustin Tansaniaan lukiomme kummikouluprojektin kautta. Tälläkin hetkellä jatkuvan toiminnan tarkoituksena on luoda yhteyksiä Martinlaakson lukion ja Tansanian koulujen välillä sekä edistää Suomen ja kehitysmaiden välistä kulttuuri- ja koulutusyhteistyötä sekä kanssakäymistä. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on tukea kummikoulujen toimintaa ja kummikoulujen opiskelijoita eri tavoin heidän koulunkäynnissään. Kummikouluyhdistys harjoittaa humanitaarista avustustoimintaa kohderyhmilleen järjestäen mm. erilaisia talkootempauksia ja rahankeräyksiä.

Matkamme aikana pääsin opettamaan paikallisille lapsille englantia, osallistumaan koulun keittiön rakentamiseen ja luokkahuoneiden kunnostamiseen, hankkimaan oppilaille koulutarvikkeita sekä tukemaan kylän perheitä mm jakamalla jokaiseen kotiin malariatartuntoja ehkäiseviä hyttysverkkoja. Vierailimme myös paikallisessa orpokodissa ja sairaalassa.

Toki reissun aikana oli myös vapaa-aikaa (kiipeilyä Mount Kilimanjaron perusleiriin, safareilla ravaamista ja Intian Valtameressä uimista), mutta tärkeintä oli kuitenkin paikallisiin tutustuminen ja ystävyyssuhteiden rakentaminen. Taisin parin viikon aikana saada peräti 26 kirjekaveria (!), joista pariin olen edelleen yhteyksissä. Saimme myös kunnian vierailla paikallisten perheiden kodeissa, osallistua Maasai-heimon jumalanpalvelukseen (kolme tuntia laulua, tanssia ja vuohen huutokauppaamista), sekä käydä syrjäisen Hadzabe-heimon luona opetelemassa jousipyssytaitoja. (Hadzabe-heimolaiset asuvat täysin luonnon armoilla, mikä oli itselleni tuolloin pieni säikähdys.)

Kulttuurishokilta emme siis välttyneet, ja usein iltaisin kaikki itketti ja väsytti. Oli rankkaa nähdä nälkiintyneitä ihmisiä, kepeistä rakennettuja heiveröisiä majoja, raskaana olevia nuoria tyttöjä, ja huonoissa oltavissa makaavia sairaalapotilaita (kolmekin ihmistä saattoi jakaa saman sängyn). Niin paljon kuin vapaaehtoistöistä nautimmekin, saimme jokainen tuntea itsemme ”akvaariokaloiksi” ja olla ihmisien piirittäminä jatkuvasti. Paitoja yritettiin repiä päältä, kameroita hipelöitiin, ja tavaroitamme koitettiin jatkuvasti pyytää omaksi. Niinkin pieni asia kuin uusi jalkapallo oli Tansaniassa suuri aarre ja ilon aihe.

Toisaalta, tuolla jos jossain oppi arvostamaan kaikkea sitä mitä itsellä Suomessa on. Pelkästään puhdas hanavesi on jotain sellaista, jota Tansaniassa emme päässeet näkemään. Valittaminen ja kitinä loppui jo matkan ensimmäisien päivien aikana, ja Suomeen palatessa huomasi kuinka onnekas onkaan.

Matkamme viimeisenä iltana meille järjestettiin jäähyväisseremonia, jonka eteen paikallinen kyläyhteisö oli nähnyt paljon vaivaa. Saimme kokonaisen teurastetun vuohen, jonka toki jaoimme paikallisten kanssa illalliseksi.Lisäsi paikalle saapui Maasai-kuoro laulamaan. Myös lapset esiintyivät meille, ja me esiinnyimme takaisin. Saimme myös pukeutua paikallisiin vaatteisiin ja tuntea olevamme tervetulleita. Vain parissa viikossa Tansanian luonto ja ihmiset olivat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, olen yhä halukas palaamaan Tansaniaan. Tiedän, että pelkkänä turistina en sinne voi enää matkustaan, joten vaihtoehdoksi jää vapaaehtoistöiden tekeminen. Tällainen pidempää aikaa vaativa reissu tuskin toteutuu pian, mutta joku päivä vielä palaan maahan, joka vei sydämeni. Vapaaehtoistöiden kautta tutustuu uuteen maahan ja sen kulttuuriin ja ihmisiin aivan eri tavalla!

(Tällä hetkellä Martsarin kummiyhteistyön tähtäyksessä on kustantaa Kilingin kyläkoulun uuden terveydenhoitajan palkka sekä terveydenhoitoon liittyviä kuluja tavallisen kummilapsitoiminnan ohella.)

Flights Booked!

Have you ever been to Prague?

I have heard lots of good things about the city, yet never managed to go there myself. Well, today I booked my flights for a long weekend in Prague in November! This is so exciting! It will be nice to experience a new city and right now I have one month time to find out where to go and what to do/see once I get there. I also have some friends who live there, so who knows, maybe we can meet after not seeing in ages.

I can’t wait to go!

Another fun thing that happened today was that my little brother sent me a message to inform me that is coming over to the Netherlands to visit me. This Sunday. It’s my brother’s birthday next week (19!), so of course I had to say yes. It will be fun to have company for a few days and explore new places together. I’ll have work during the week but there’s always the evenings :)

Oh yes. And one more thing. My team didn’t win the 200km challenge. But oh well, I’m going to Prague!

Prague / Picture from National Geographic

Prague / Picture from National Geographic

Varasin tänään lentolipun Prahaan, jossa olisi määrä viettää pitkä viikonloppu noin kuukauden kuluttua. Olen jo pitkään ollut aikeissa käydä Prahassa (siellä on tuttuja, ja olen kuullut kaupungista paljon hyvää), mutta vasta nyt sain oikeasti aikaseksi järjestää itselleni pikkuvisiitin sinne. Tarkoitus olisi myös tavata miekkonen tuolla, hän kun asuu Berliinissä, ja sieltä on suora junayhteys Prahaan. :)

Paljoa en Prahan nähtävyyksistä tiedä, mutta onneksi on kuukausi aikaa ottaa asioista selvää ja kasvattaa jännitystä! On se keski-Euroopassa asuminen sitten mukavaa, kun on hyvät yhteydet vähän kaikkialle, hihi!

Toinen hauska juttu on se, että sain tänään viestin tarmokkaalta pikkuveljeltäni, joka ilmoitti tulevansa kylään tänne Alankomaihin. Nyt sunnuntaina. Aluksi luulin, että veikka vitsailee kustannuksellani, mutta kyllä se pirulainen vaan meni varaamaan lennot! Ensi viikolle on siis luvassa paljon ohjelmaa (tai ainakin seuraa) töiden ohelle. Ihan kiva kyllä, että veli halusi viettää 19-vuotispäiväänsä kanssani :)

P.S Joukkueeni ei voittanut 200km juoksuhaastetta, mutta ei se mitään. Mä meen Prahaan!

The Castle of Muiderslot

Yesterday we visited the Muiderslot castle, one of the only castles in the Netherlands. This medieval stone castle was built back in 1280 and was mostly used to enforce a toll on many traders. It was not very large, but big enough to keep us exploring for a couple of hours. The gardens were nice, too.

Muiderslot offers three routes for a tourist to explore: the Knight’s route, the Tower route and a guided tour through the rooms. We had enough time to explore all three routes and got to learn a lot about life in a castle in the medieval times. Henri was mostly interested in the different ways of defending a castle and that’s something I got to listen to all day. “Look Anna! This is where they used to chuck stones on intruders!”

During the day we also saw not one, but two newelywed couples getting their pictures taken both inside and out of the castle. I wonder how the brides have managed to climb the steep stairs without destroying their dresses!

We had a nice time and the weather was good too.

IMG_0446 IMG_0368 IMG_0370 IMG_0375 IMG_0377 IMG_0379 IMG_0387 IMG_0399 IMG_0410 IMG_0432

Eilen vein miekkosen katsomaan keskiaikaista linnaa, Muiderslotia, joka sijaitsee Muidenin kaupungissa lähellä Weespiä. Muuten kovin pieneltä tuntuvan kaupungin takana seisova linna oli vaikuttava, vaikkei mitenkään erityisen iso.

Vuonna 1280 rakennetussa linnassa riitti kuitenkin ihmettelemistä vanhoista huoneista erilaisiin ritareiden haarniskoihin. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla kuinka ihmiset ovat linnassa joskus eläneet. Mieleeni jäi varsinkin jokaisen huoneen kattoihin kiinnitetyt piikit, jotka kuulemma pitivät noitia loitolla, mikäli sellaisia sattuisi ikkunoista lentämään sisään.

Arvatenkin keskiajasta kiinnostunut (muttei koskaan kunnon keskiaikaisessa linnassa käynyt) Henri oli aivan innoissaan päästessään tutkimaan erilaisia puolustuskeinoja, joita Muiderslotissa on joskus käytetty: “Kato Anna, tosta aukosta ne on pommittanu vihollisten niskoihin kiviä!”

Muiderslot tuntuu myös olevan suosittu kohde hääkuvien ottamista varten, sillä näimme päivän aikana jopa kaksi eri paria kuvaajaryhmien kanssa liikenteessä. Kovin käytännöseltä ei touhu näyttänyt, mutta varmasti linnan upeat huoneet ja kaunis puutarha ovat tarjoilleet kivaa taustaa hääkuvia varten. Sääkin oli pitkästä aikaa aivan loistava!

 

Inside a Dutch House

Yep, it’s autumn. The temperature in my Dutch home is 18c right now, which is not exactly great when I am experiencing flu and shivering already. This is the time of the year when I wish I was living in a Finnish house (because in Finland the houses are designed to stay warm).

Many interns who have moved to the Netherlands have been complaining about different problems with their Dutch homes, most of the problems being related to low indoor temperature, drafty rooms, and moist and moldy walls. Some of my friends have even had mice in their apartments! Me, I’ve just had big hairy spiders.

Dutch homes have features that for a Finn (or other European) may seem pretty odd. The first thing that comes to many visitors’ mind would be the narrowness and steepness of Dutch staircases! These staircases could in my opinion be even called death traps, as taking one wrong step can lead to bad injury.

On the other hand, the Dutch like to build upwards and houses often have either long and narrow gardens (well what wouldn’t be long and narrow here) or amazing terraces located on the roofs. I am a little jealous because many of my friends and even my upstairs neighbors have these types of terraces whereas I have a dirty plastic bench and a stinky rubbish bin instead of a terrace, haha.

One funny thing about living in a Dutch home is that our rubbish seems to be collected only once a week, at least here where I live. Bio waste they don’t even collect here, so you have to take it to a recycling point by yourself. Recycling plastic bottles is similar to Finland, you take your bottles to the local supermarket and get money back for each 1,5L bottle you’ve recycled! That’s pretty cool.

The Dutch kitchen has two “very important” features; the potato masher (because the locals like mashed food) and the typical Dutch cheese slicer, which is also quite common in Scandinavia but not elsewhere in Europe.

What about the Dutch toilets… Oh gosh, I am not going to even start! If you’ve never experienced one, be happy. If you really want to know what I am talking about, go check google. These can be found in almost every Dutch home and I think they are disgusting! Aparently they are for “studying your waste”, but I will not say anything else.

We all know the stereotype of the Dutch decorating with flowers and glogs, but something you don’t necessarily know is the fact that many people like to keep identical decorative items on their windowsills. Seriously, at least every third house I walk past has the same thing. It might be two identical candles, two identical lamps etc.. Aparently it’s because “hey, these are on offer! Two for one!”

Funny these Dutch houses. I can’t wait to write about Dutch people ;)

IMG_9915 IMG_0315 IMG_0099

Olen tainnut vilustua, eikä mikään ihme kun asunnon lämpömittari näyttää 18c… Nyt on se aika vuodesta, kun toivoisi asuvansa suomalaisessa kodissa. Kirpsakat syysilmat ovat saapuneet myös Alankomaihin, ja täällä kodissani on etenkin aamuisin hieman ”napapiiritunnelmaa”. Tallustelen kotona villasukissa ja lämpimissä vaatteissa, usein vielä teemuki kätösissä.

Reissatessani olen huomannut, että asumisstandardit muualla Euroopassa ovat kovin erilaiset verrattuna Suomeen. Ihan täällä Hollannissakin on sellaisia asuntoja, joihin Suomessa ei menisi koskemaan kepilläkään. Kosteus, viileys, homeongelmat, vetoiset ikkunat ja huonokuntoiset seinät ovat tavallista arkea täällä, myös minun asunnossani.

Kaksi suomalaista kaveriani (jotka myös asuvat Alankomaissa) ovat saaneet jopa asuntoihinsa hiiriä! Mun kotini kummallisista pikkukoloista on sentään ryöminyt vain isoja hämähäkkejä, joita en onneksi pelkää (paitsi ehkä vähän, shh).

Alankomaalaisissa kodeissa on piirteitä, jotka suomalaiselle voivat tuntua aika kummallisilta. Päälimmäisenä vierailijoiden mieleen jää hollantilaistalojen portaiden jyrkkyys ja kapeus. Näitä portaikkoja voi suoraan sanoa vaikka kuolemanloukuiksi, sillä niitä kiivetessä voi vähänkin vinoon astuessa satuttaa itsensä pahasti.

Toisaalta, Hollannissa kun rakennetaan aina ylöspäin, talojen terassit sijoittuvat usein katoille. Olen pikkuisen kateellinen taloni yläkerrassa asuvalle pariskunnalle, jolla on käytössä minun katollani seisova iso terassi.  Siellä ne polttavat iltaisin pilveä. Monella ystävällänikin on kattoterasseja, kun taas itse omistan lähinnä rähjäisen penkin ja haisevan ulkoroskiksen!

Vaikka pyöräilykansaa voisi pitää ”vihreänä”, niin kierrätys on täällä tehty aika vaikeaksi. Roskat haetaan vain kerran viikossa (!), eikä roskakatoksista olla kuultukaan. Biojätteet saa ihan itse kuskata kierrätyspisteille, mikä ei erityisesti motivoi olemaan ekologinen. Sekin on vähän hassua, että vain 1,5L muovipulloista saa pantin takaisin, ja muun kokoiset pullot voi heittää suoraan roskien sekaan.

Hollantilaisessa keittiössä on kaksi tärkeää asiaa: muussin (täällä muussiruokaa syödään paljon) ja juustohöylä, jonka alankomaalaiset ovat omineet keksinnökseen. Vuokraemäntäni esitteli minulle oikein polleana jälkimmäistä ja kyseli, osaanko käyttää moista vehjettä. Taisi täti hieman pettyä, kun mainitsin, että juustohöylä on ihan tavallista arkea myös Suomessa :D

Hollantilaiset vessanpöntöt. Mä en edes… Jos ihan välttämättä haluatte tietää millainen on tavallinen pönttö täällä päin Eurooppaa, niin googlen kuvahaku auttaa kyllä! Kuvottavaa!!! Tällaisen käyttäminen on joka kerta yhtä ikävää.

Kukkien pitäminen kotona on varmasti itsestäänselvyys, mutta yksi hassu asia on paikallisten ikkunoista jäänyt mieleen. Ensinnäkään verhoja harvemmin lasketaan, ja toiseksi kaikilla tuntuu olevan kaksi samanlaista koriste-esinettä ikkunan edessä vierekkäin, oli kyseessä sitten kynttilöitä, lamppuja tai yrttiruukkuja. Syy tähän on kuulemma kaksi yhden hinnalla-trendi. Kannattaa Alankomaissa vieraillessa katsoa vaikka omin silmin, vähintään joka kolmannella ikkunalla on parilliset koristeet!

Hassuja nämä alankomaalaisten asunnot.