Hrad Karlštejn – a Castle in Czech Republic

One morning we got up early and set off to explore the Hrad Karlštejn castle, which is located some 50km away from Prague in a town carrying the same name as the castle.

After living in the Netherlands for four months, the drive on the hills and bendy roads made me feel almost ill, however the wonderful views kept me alive and happy. Actually, the area where we drove had houses and villages that reminded me a little of Austria, especially the Alpine scenery there. Indeed Czech Republic is not just about Prague, I only wish I’d seen more!

The Karlštejn castle is on top of a steep hill, nicely to keep enemies away from it. It was built in 1348 for the Czech King and Roman Emperor Charles IV as a place for safekeeping of the royal treasures, especially Charles’s collection of holy relics and the coronation jewels of the Roman Empire. The castle has experienced the Hussite wars but has been reconstructed afterwards. Although the tour was entirely in Czech, it was an enjoyable trip to an impressive place.

Later on we ended up in a cozy local restaurant just in time for lunch: garlic soup and wild boar (and some dumplings, of course)! This, along with a nice KOFOLA drink (local Coca-Cola), cost only 12euros for one person! This student was very happy.

After a day in Hrad Karlštejn I came to the conclusion that it would be nice to come back to the Czech Republic and do some more exploring outside Prague. As the locals say, they are proud about their capital but it’s different than the rest of the country. I am curious – what would the town of Brno be like?

Lauantaina heräsimme aikaisin aamulla ja huristelimme ulos Prahasta ja kohti Hrad Karlštejn-linnaa, joka sijaitsee samannimisessä kaupungissa.

Matkan varrella Prahan kerrostalot muuttuivat harvempaan asutetuksi alueeksi, ja päästessämme kukkuloille saimme kokea jo pientä maalaistunnelmaa! Satunnaiset kylät ja omakotitalot muistuttivat minua erityisesti Itävällan alppitaloista, osittain myös siksi että ajoimme mäkisillä teillä. Kieltämättä epätasaisen ajomatkan aikana pieni pahoinvointi oli nostaa päätään, mutta hyvin kuitenkin selvisimme perille kauniiseen, uneliaaseen kylään, jonka yläpuolella olevalla nyppylällä seisoi vastassa Hrad Karlštejnin linna.

Kyseinen rakennus on Prahan Linnan jälkeen Tšekkien tunnetuin linna, joka on rakennettu 1300-luvulla Kaarle IV:n kruununjalokivien ja pyhäinjäännöskokoelmien turvapaikaksi. Tosiaan, Prahan Kaarlensilta on nimetty saman hepun mukaan. Linna kesti aikoinaan seitsemän kuukautta hussilaisten piiritystä, jonka jälkeen se turmeltui pahasti 30-vuotisessa sodassa. Kuten kuvista voi ehkä päätellä, linnaa on restauroitu oikein huolella.

Tuona hyytävän kylmänä päivänä vetoisessa linnassa kiertelyn jälkeen oli pakko päästä jonnekin lämpimään syömään keittoa. Kuinka ollakaan, kylästä löytyi tunnelmallinen ja lämmin pikkuravintola, jossa tarjoiltiin erinomainen lounas: valkosipulikeittoa alkupalaksi ja villisikaa kastikkeessa pääruuaksi. Ohella siemailin tsekkiläistä yrttikolaa, Koffolaa, jonka juominen tosin oli hieman haasteellista edellisillan yrttishottien jälkeen. Hintaa tälle lounaalle tuli alta 12e/naama!

Päivän aikana tulin siihen tulokseen, että Tsekkeihin täytyy palata joskus ajan kanssa. Praha on loistava valinta viikonlopulomalle, mutta vähänkin pidempää matkaa kaavaileville suosittelen kierrosta myös Tšekkien pääkaupungin ulkopuolelle. Kuten paikallinen ystävänikin sanoi, Praha on maan ylpeyden aihe, mutta on tyyliltään hyvin erilainen kuin Tšekki noin muuten. Ainakin minun mielenkiintoni heräsi; millainenkohan kaupunki olisi esimerkiksi Brno? Täytyy käydä joskus selvittämässä!

A Unique Czech Pub Experience

”Don’t tell me you’ve come to the Czech Republic to drink Coca-Cola!”

The people of Czech Republic are very proud when it comes to two things: their ice-hockey and their beer. My local friends made sure that we will get to try some Czech beer too. We were taken to a very nice pub in Prague and were excited to see that we had a beer tap waiting for us at the table we’d reserved! The drink of the night was Pilsner Urquell (not that I’d really recognize the difference between beers, but it was good anyways:)

Serving yourself beer from “your own tap” is a fun experience. You get to choose how much you drink and how often – without having to queue to the bar. Above the tap there’s a touch-screen from which you can order other drinks and food too. (There was even a jukebox setting!) The screen will also show you how much money you’re about to spend, which saves you from nasty surprises. Then again, the prices were not bad; a full pint of beer cost around 1.5euros!

At the back wall of the pub there was a massive silver screen showing how much beer had been consumed at each table. This naturally got people from different tables to compete against each other and thus spend more money. On this busy Friday evening one table of people had consumed 54 liters of beer by midnight! So nope, this is not a restaurant for a romantic evening, but perfect for a laugh with your friends.

At the point when free shots were being delivered AND a stripper walked into the bar, the faces of us Finns must have been very hilarious. As a memory of this we got our picture taken and printed in a hideous Jägermeister frame for free. Indeed for a Finnish person, this Czech night out was exotic and tons of fun! I promised my local friends that they will get a Finnish drinking experience in return one day.

One important saying to be learned in Czech is”Na zdraví”! (Cheers!)

”Ettehän te nyt mitään Coca-Colaa täällä juo!”

Tšekkiläiset ovat erityisen ylpeitä kahdesta asiasta: jääkiekosta ja oluesta. Amsterdamin Heineken-museossa oppimani oluenmaisteluniksit tulivatkin käyttöön, kun paikalliset ystävämme johdattivat meidät Prahassa pubiin, jossa jokaisessa pöydässä oli oma oluthana!

Kyseisessä pubissa kukin vierailija saa siis täyttää oman tuoppinsa niin usein kuin mieli tekee, ja hinta sitten määräytyy oluen määrän mukaan. Jokaisen oluthanan yläpuolelta löytyy ruutu, jossa vierailijoilla on omat profiilinsa. Ruudusta voi paitsi tarkistaa laskunsa tilanteen ja tyhjennettyjen tuoppien määrän, myös tehdä ruokatilauksia nälän yllättäessä.

Pubin takaseinällä olevassa valkokankaassa näkyy aina erikseen kuinka monta litraa olutta on kulunut kussakin pöydässä, joka laukaisee hauskan kilpailutilanteen eri pöytien välille (tämä onkin melkoinen tapa saada asiakkaat käyttämään enemmän rahaa). Tuona perjantai-iltana johtajapöydässä oltiin kitattu jo 54 litraa olutta keskiyöhön mennessä! Hintataso on Tšekeissä alhainen (ainakin suomalaiselle), ja tässäkin pubissa puolen litran tuoppi hyvää olutta maksoi vain noin puolitoista euroa – ei paha!

Illan edetessä pubiin ilmestyi strippari sekä ilmaisia shotteja tarjoilevia tyttöjä. Me suomalaiset jo luulimme, että meno Tšekeissä on aina tällaista, mutta kyse taisikin lopulta olla pelkästä matkailijan tuurista :’D Lopuksi meidän hölmistyneistä ilmeistä napattiin valokuva, jonka sain ilmaiseksi oikein rumissa Jägermaister-kehyksissä matkamuistoksi. Eipä unohdu Prahan baari-ilta ihan hetkeen!

Kippis on tšekiksi muuten ”Na zdraví!”

The Old Town of Prague

One of my favorite places in Prague must have been Staré Město, the Old Town which is a beautiful medieval settlement right in the middle of everything. Especially The Old Town Square is full of tourists and street artists all year round, and the atmosphere is very pleasant and lively. During Christmas time you can find wooden cabins from which you can buy “hot wine” and warm honey drinks to keep you going. The square is surrounded by beautiful old buildings, but also by super expensive restaurants.

Something everyone visiting Prague should see is the Astronomical Clock which was installed to the outside of the Old Town City Hall already in 1410! The clock doesn’t only show the time, but several astronomical details! Every hour the small skeleton of the clock (known as Death) rings the bell, and a door opens. From the door appear the 12 apostles. Small figures next to the clock start to move too. For example Miserliness has a money bag and a stick and Vanity holds up a mirror. The skeleton turns the hourglass and the figures start shaking their heads because they are not ready to leave. In the end the doors close and the tower bell starts ringing.

I would also recommend visiting the top of the clock tower. It’s easy for everyone to climb up because there aren’t many stairs. You will be able to see Prague from above, and especially at night time the views are wonderful. Just under the clock tower you might find a small area where the ground is full of X-marks. These marks represent the place where 27 martyrs were beheaded in 1911. (I wouldn’t have known this if my Czech friend hadn’t told us!) The massive statue of the square represents one of the victims, Jan Hus.

Taking a walk around the old town will most likely lead you to more famous sights, although the streets themselves are already worth seeing. In the Old Town there’s an expensive shopping street, but also streets that lead to the National Museum standing at the Welceslas Square (Václavské náměstí) which has seen many scenes such as the Velvet Revolution, the end of the communism, strong protests and even a suicide when a student set himself on fire. The National Theatre and Charles Bridge are close by too.

Suosikkipaikakseni Prahassa muodostui jo ensimmäisen päivän aikana Staré Město eli Prahan vanhakaupunki. Paikka on Euroopan suurin keskiaikainen kaupunkimiljöö, jonka kapeat mukulakivikujat vilisevät matkailijoita ympäri vuoden.

Goottilais- ja barokkilaistyylisien rakennuksien keskeltä löytyvä Raatihuoneen Tori on täynnä musiikkia ja elämää kellonajasta riippumatta. Iltaisin oli mukavaa käydä yhdellä aukion lukuisista joulukojuista hakemassa lämmintä juotavaa ja sitten seisoa torin laidalla ihmettelemässä taitavien katutaiteilijoiden esityksiä. (Oli muuten hauska, kun glögikojun myyjät kyselivät mistä olemme kotoisin; “Ai Suomesta! Ei puhuta sitten jääkiekosta/Karjala-turnauksesta mitään!”)

Katutaiteilijoiden lisäksi Prahan Raatihuoneen Astronominen Kello kerää paljon katsojia. Kello on rakennettu 1400-luvun alussa, ja on siitä lähtien esittänyt tasatunnein näytelmänsä! Monimutkainen tornikello selittää niin monia astronomisia asioita (kuten kuun ja auringon asemat), että ainakin itse menin sitä lukiessa aivan sekaisin. Tasatunnein pieni Kuolema (luurankopatsas) ryhtyy soittamaan kelloa, jonka luukusta marssii ulos 12 apostolia yksi kerrallaan. Kellon yhteydessä esiintyvät myös Turhamaisuus, Ahneus ja Hekumallisuus. Näytelmän lopuksi kuolema kääntää tiimalasia ajan loppumisen merkiksi, ja kukko kiekaisee kellon ylimmästä luukusta.

Raatihuoneen tornista löytyy lisää informaatiota Astronomisesta kellosta, ja samalla voi pientä sisäänpääsymaksua vastaan kiivetä tornin huipulle katselemaan Prahaa yläilmoista. Kiipesimme Henrin kanssa torniin myöhään illalla, jolloin huipulla oli huomattavasti vähemmän tungosta kuin päivisin.

Tornin alla Tsekkiläinen ystäväni osoitti maahan maalattuja X-merkkejä, joihin emme Henrin kanssa olleet kiinnittäneet mitään huomiota. Nämä merkit ovat aikoinaan olleet paikka, jossa 27 marttyyria tapettiin hurraavan ihmislauman edessä vuonna 1911. Yksi näistä marttyyreistä oli Jan Hus, jonka muistopatsas koristaa aukiota. Tämä pieni tietonjyvänen pisti miettimään Prahan historiallista toria aivan uudesta näkökulmasta. Joskus sitä ei itsekään aina ymmärrä missä kaikkialla on tullut vierailtua.

Raatihuoneen torilta lähtee lukuisia kävelykatuja, joista yksi on överikallis shoppailukatu ja yksi vie Kansallismuseolle, jonka edessä on sattunut monia merkittäviä tapahtumia vallankumouksesta mielenosoituksiin ja itsemurhiin. Kävelymatkan päässä sijaitsevat myös Kansallisteatteri sekä Kaarlensilta, joten oli kävelysuunta mikä tahansa, tulee todennäköisesti vastaan kuuluisia nähtävyyksiä ja maamerkkejä! Tokihan vanhakaupunki on jo itsessäänkin nähtävyys, eivätkä tutkittavat paikat lopu ihan heti kesken!

Take a Walk in Prague

Prague is a city which should definitely be explored on foot. Wandering around aimlessly in the old town is something that should be done by everyone visiting Prague because there’s always something new behind each corner and at the end every street. The old buildings with all the little details are so eye-catching that you might end up walking into one of the town’s many lamp posts ;)

 

One place which every traveller should see is the famous Charles Bridge which crosses the Vltava river. The bridge is over 500 meters long and is decorated by an “alley” formed by over 30 statues! During day time Charles Bridge is filled with local street artists and tourists, but in the evening it’s a lot quieter and you can see the old Prague Castle standing on a hill, nicely lit up. You can get to the Castle of Prague by walking over the bridge and heading up the hill. (But I warn you – if it’s raining, wear good walking shoes because the steep pebble streets are very slippery!)

 

Prague Castle is actually not a typical castle, because it composes from several different buildings, such as palaces and cathedrals. It’s actually known as the largest castle complex in the world and is a UNESCO world heritage sight. The office of the president of Czech Republic is also here as well as the place where the old crown jewels are kept. One of the most famous attractions in the castle area is the Cathedral of St Vitus. It looks huge, but once you visit inside you realize that it’s actually even bigger! What really makes worth visiting the castle during the dark is seeing the lights of Prague from above.

 

If you are not into walking, there’s always the opportunity to travel by metro or by tram, but the distances within Prague are quite short so it’s really a city made for walking – even on a dark and rainy night :)

 

Coming up: posts about food&drinks, the old town, and taking a peek to the surrounding areas/outside of Prague:)

 

Praha on kaupunki, johon kuuluu ehdottomasti tutustua kävellen. Jos on vähänkin ylimääräistä aikaa, suosittelen päämäärätöntä ihmettelyä ja tunnelmointia vanhan kaupungin sivukujilla! Jokaisen kulman takaa löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, ja kannattaa myös katsella ylös! Mä ihmettelen vieläkin, miten en törmännyt kertaakaan lampputolppaan pällistellessäni kaupungin kauneutta (Prahassa on nimittäin paljon vanhanajan lyhtypylväitä:)

 

Yksi pakollinen kävelypaikka on maailmankuulu, 1300-luvulla rakennettu Kaarlensilta, jota reunustaa reilut 30 patsasta eri kuninkaista ja pyhimyksistä. Silta on yli 500m pitkä, ja varsinkin päivisin täynnä katutaiteilijoita, kauppiaita ja turisteja. Jos väenpaljous ahdistaa ja siltaa haluaa tallata ihan rauhassa, niin kannattaa saapua paikalle vasta myöhään illalla nauttimaan rauhallisemmasta tunnelmasta.  

 

Kaarlensillan toiselta puolelta alkavat kukkulat, joista yhdellä seisoo Prahan Linna. Me kävimme siellä päiväsaikaan, mutta palasimme pimeällä katsomaan kauniisti valaistua aluetta, jolta aukeaa upea näkymä koko kaupungin ylle – suosittelen menemään pimeällä! Tosin varoituksen sana; vesisateella jyrkät mukulakivikadut käyvät todella liukkaiksi, joten huonopitoisissa kengissä ei pidä lähteä pimeässä seikkailemaan näille kaduille (itse olin alas tullessa pyllähtää varmaan kymmenen kertaa).

 

Prahan Linna ei oikeastaan ole varsinainen linna, vaan kokonainen pieni kaupunginosa, jossa on palatseja ja kirkkoja. Samalta alueelta löytyy maan (juoppo)presidentin virka-asunto ja paikka, jossa säilytetään kruununjalokivet. Linnan kukkulalla seisova Pyhän Vituksen Katedraali on yksi Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä, joka muistuttaa mielestäni sisäpuolelta vähän Pariisin Notre Damea. Tsekkiläinen ystäväni muuten hieman harmitteli katedraalin nimeä muistettuuan joitakin oppimiaan suomalaisia kirosanoja, heh :D

 

Jos kävely väsyttää, Prahaa voi onneksi tutkia muillakin keinoin! Vanhat ratikat kiertävät koko kaupunkia, ja niiden kyydistä voi ohimennen ihailla monia nähtävyyksiä. Hevoskärryillä ja avoautoilla on myös mahdollisuus saada pikkukierroksia, mutta ne ovatkin jo huomattavasti kalliimpi vaihtoehto muuten niin halvassa kaupungissa.

 

Seuraavassa postauksessa ihmetellään vanhaa kaupunkia vähän lähempää, ja tarkoitus olisi väsätä myös olut- ja ruokapainoitteinen postaus sekä kertomus meidän pikkuseikkailuistamme Prahan reunalla/ulkopuolella!

My first impressions of Prague

Prague is a truly beautiful city! This is something I noticed during my first night, immediately once I’d climbed up the stairs from the metro station of the city center. I was welcomed by old colourful buildings with Christmas lights, small wooden huts with people selling hot wine and honey drinks, clean pebble streets and lots of small (and big) shops and restaurants.

The pretty little old town has a medieval vibe with almost evil looking towers which bring their own interesting touch to the sweet and atmospheric area. The old town of Prague is quite small, so it’s perfect for little romantic walks. The interesting thing is that all those old buildings have lots of small details to look at, so walking fast is not something you do in Prague! Especially at night time Prague is at it’s best and I could say that this is one of those cities where you want to stay up late and walk in the darkness (at least during Christmas time as it really is so pretty with all the lights).

Below are some pictures I took during my first night in Prague. More stories to come later :)

Vaikka olin kuullut Prahasta pelkkää hyvää, onnistui kaupunki silti ylittämään odotukseni monella tasolla. Sain jo hienon ensivaikutelman kaupungin tunnelmallisuudesta, kun astelin myöhään illalla metroaseman portaita ylös päätyen todella kauniille keskusta-alueelle, jossa vanhat ja värikkäät rakennukset seisoivat kutsuvina jouluvalaistuksineen. Vanhalta ja siistiltä mukulakiviaukiolta löytyi puukojuja, joista myytiin “lämmintä viiniä” (glögiä), hunajajuomia ja erilaisia herkkuja. Vanhan kaupungin takana seisoi jylhiä, jopa hieman pelottavia keskiaikaisia torneja, jotka toivat kaupunkiin oman synkän tunnelmansa. Henri kutsui torneja jopa PAHOIKSI. Voi vain kuvitella kuinka ihastunut kaupunkiin olin siinä vaiheessa, kun näimme vielä vanhat hevoskärryt, joita ohjasi silinterihattuinen pappa. Alle kymmenessä minuutissa tulin siihen tulokseen, että tästä tulee yksi suosikkikaupungeistani Euroopassa, eikä kyllä tarvinnut onneksi muuttaa mieltä ainakaan tämän viikonloppureissun aikana.

Prahasta riittää kyllä kerrottavaa, joten lisää postauksia ja kuvia on tulossa ihan pian :)

Off to Prague tonight!

Today it’s finally time to hop on the airplane and fly to Prague! I’ve wanted to go there for quite some time, so I’m really excited!

The idea of this weekend is to just take it easy and explore surroundings. Not only will I be meeting up with my boyfriend who lives in Berlin, but also some local friends! Some of them I haven’t seen in over five years, so it’s about time to pay them a little visit!

The exciting part is that my Czech friends have made a little tour plan for us. It’s great to have a local guide who knows the most interesting places to visit. No need to stress about running around from one attraction to another.

What I’m also looking forward to is seeing the town during night time. It’s supposed to look beautiful, especially from above. I can’t wait to see it for myself.

OK, time to go! I’ll be back with stories and pictures next week!

 

Tänään koittaa vihdoin lähtö Prahaan, jonne matkaamisesta olen haaveillut jo jonkin aikaa! Vaikka kyseessä on pelkkä viikonloppupyrähdys, ehtii varmasti silti saada kaupungista ihan kivan pintaraapaisun. Hotellimme sijaitsee aivan vanhan kaupungin tuntumassa, joten myös ilta-aikaan kiertelyn pitäisi helpottua!

Parasta tässä matkassa on se, että tulen poikaystäväni lisäksi tapaamaan paikallisia tuttavia, joista osaa en ole nähnyt yli viiteen vuoteen!  Meille on suunniteltu pientä ohjelmaakin (myös Prahan ulkopuolelle) joten innolla odotan, mitä meille on keksitty! Tarkoitus ei kuitenkaan ole juosta pää punaisena nähtävyydeltä toiselle, vaan nauttia rennosti uusista maisemista, joiden pitäisi olla aika hienot!

Palaillaan sitten ensi viikolla Praha-aiheisien kertomuksien ja kuvien kanssa! Hauskaa loppuviikkoa!

Travel Literature

On the road it’s usually a great idea to read a book related to the country you are visiting. And by this I don’t mean Lonely Planets, but actual stories! I’ve learned that reading about your destination will help you understand the local people better, or at least know something about the country’s history, language or culture. Below I’ve listed some of the (travel) books I’ve been reading!

This week I finally finished reading Anne Frank: The Diary of a Young Girl. The writings of a young Jewish girl who was in hiding for two years with her family during the Nazi occupation of the Netherlands, made me stop and think about the Holocaust for a long time. Anne’s diary entries are easy to read, full of hope, yet they tell about the hard times the Jews had to face during the Second World War. I learned quite a bit about the history of the Netherlands, even about my hometown Hilversum!

When visiting Sri Lanka, I heard the locals talk about the civil war. On my way home, I found a book called “The Road from Elephant Pass” at the airport. The book is full of action which takes place in the middle of the civil war between the Singhalese and the Tamils. The story is really interesting, as two fierce enemies end up having to work together in order to survive from their tasks. I actually almost finished the entire book during the long flight back to Finland, it was that good!

In Borneo I had two books so I could read about the island. The first one is called “Into the Heart of Borneo”, which is a humorous adventure story about two British men who decide to take a trip deep into the rainforests led by three locals. The story includes singing, drinking, dancing and funny adventuring. The other book is called “Stranger in the forest – On Foot Across Borneo” which I can warmly recommend – well, at least so far (I’m still in the middle of reading it). The book is written by Eric Hansen, the first westerner to walk across the entire island. The book is a classic of travel literature, and that’s why I bought it. The way Eric Hansen tells about the locals and the nature is so amazing that it makes me want to close my eyes and imagine I’m still in Borneo.

The Egyptian is a historical novel and an international best-seller written by a Finnish writer called Mika Waltari. The protagonist of the novel is the fictional character Sinuhe, a royal physician, who tells the story while in exile after pharaoh Akhenaten’s fall and death. The story tells about Sinuhe’s life and all the incidents he went through in Egypt, going from an orphan all the way to the pharaoh’s physician. Even though the writer never went to Egypt, he had managed to describe the country extremely well because of all the research he did. This story was extremely interesting to read (and well written at least in Finnish) and I can warmly recommend it!

I’ve also read two books related to the Trans-Siberian railway. One of them is a Finnish book called Cabin Number Six and the other one is Paolo Coelho’s Aleph. Both books were worth reading, and especially the wise words of Paolo Coelho stayed in my mind for a long time. “Life is a train, not a station!” I would also want to read more about Mongolia, for which (apparently) Conn Iggulden’s Conqueror-series would be perfect.

One book which I could barely put down was Shantaram, written by Gregory David Roberts. I’ve never been to India but after reading this novel I really want to go there. The book tells about an Australian man who escapes from prison and travels to India with a fake passport, ready to build a new life. He ends up living in the slum, and running a local clinic. Later on the protagonist however ends up in a scary mess related to the drug war and mafia. The interesting thing about the story is that it’s based on real events! I also really enjoyed the way the writer expressed his thoughts and talked about life in India. The book has everything; adventure, travel, action, romance… It’s a must-read!

And what next? I have a famous classic next to me, ready to be opened tonight! The Beach, written by Alex Garland. It might make me miss beautiful Thailand, but this is a book I’ve wanted to read for ages! My mum got it for herself (and I stole it from her) from the Helsinki-Vantaa Airport Book Swap. That place is excellent! You can leave your old book there, and take a new one with you. And you can also follow where your book is traveling to! (The Beach has already been to Finland, the Philippines and now Holland!)

So that was my little list for now… Hoping to find more interesting novels!

 

Matkustellessa kannattaa Lonely Planetien ja Madventuresien lisäksi lukea matkakohteisiin liittyviä kirjoja. Tällä tavalla voi päästä paikallisten ajatusmaailmaan mukaan helpommin, tai ainakin ymmärtää kohdemaan historiasta huomattavasti enemmän (riippuen toki kirjasta).

Itse sain juuri luettua Anne Frankin Päiväkirjan! Nuoren tytön ja samalla toisen maailmansodan holokaustin uhrin tekemien päiväkirjamerkintöjen kesken loppuminen pisti ajattelemaan niitä vastenmielisyyksiä, mitä on ihmisille tehty. Tämä tositarina on kuitenkin siitä erikoinen, että päiväkirja on todella helppolukuinen ja toivoa täynnä, mutta käsittelee kuitenkin vaikeita asioita juutalaisvainoilta piileskelevän teinitytön näkökulmasta. Opin muuten lukiessa, että täällä Hilversumissa on eri tavoin yritetty tukea juutalaisia toisen maailmansodan aikaan!

Sri Lankassa tartuin sisällissodasta kertovaan tarinaan,  ”The Road from Elephant Pass”, jonka ahmaisin lähes yhdeltä istumalta pitkän paluulennon aikana. Teos taidetaan nykyään tuntea paremmin action-leffana. Singaleesin enemmistön ja tamilien vähemmistön välisistä taisteluista sain kuulla paikallisiltakin (jotka kaikki olivat muuten tamileja vastaan), joten kirja antoi hyvin uusia näkökulmia minulle. Myös juoni oli mielenkiintoinen, kun kaksi toistensa vihollista joutuivat pakon edessä tekemään yhteistyötä.

Borneossa sain käsiini kaksi saarelle sijoittuvaa seikkailukirjaa, joista toisen (Into the Heart of Borneo) luin parissa päivässä, kun taas toinen (Stranger in the Forest) on nyt täällä Hollannissa mukana, hieman hitaampana luettavana. Jälkimmäinen näistä on matkailijoiden keskuudessa klassikko, ja yksityiskohtaiset kuvaukset Borneon heimojen elämästä ja luonnosta saavat haluamaan takaisin sademetsiin, katselemaan vielä vähän tarkemmin ympärilleen. Vielä en ole saanut kirjaa luettua loppuun, mutta tähän asti se on ollut hyvin antoisa.

Ennen Egyptiin matkustamista luin Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen, joka on paitsi kirjoitettu hyvin myös todella koukuttava. Kaikki eivät jostain syystä kyseisestä kirjasta pidä, mutta itseeni ”hänen, joka on yksinäinen” kertomus iski vahvasti. Sinuhe Egyptiläisen voisin hyvin lukea joskus uudestaankin!

Venäjän Trans-Siperian junarataan liittyviä kirjoja olen lukenut kaksi. Ensimmäinen on vähän melankolinen mutta samalla hauska Rosa Liksomin kirjoittama Hytti Nro 6, jossa suomalainen opiskelija jakaa junassa hytin 45-vuotiaan venäläismiehen kanssa, joka jakaa sivistymättömiä kertomuksia 1980-luvun Neuvostoliitosta. Toinen teos on Paolo Coelhon Aleph, joka oli paikoitellen itselleni vähän turhankin outo, mutta täynnä upeita viisauksia. “Elämämme on jatkuva matka, syntymästä kuolemaan. Maisemat vaihtuvat, ihmiset vaihtuvat, tarpeet muuttuvat, mutta juna jatkaa kulkuaan. Elämä on juna, ei asema.”

Mongoliasta en ole vielä kirjoja lukenut, mutta Conn Igguldening historiallinen Valloittaja-sarja on ehdottomasti lukulistallani! Toivon mukaan pääsen aloittelemaan näitä kirjoja joululomalla.

Sitten päästäänkin teokseen, jonka vertaista en ole pitkään aikaan lukenut! Intiaan sijoittuva Shantaram on aivan uskomaton tarina, jota voin suositella todella lämpimästi! Päähenkilönä on nuori australialaismies, joka pakenee vankilasta Bombayhin 80-luvun alussa ja joutuu rakentamaan koko elämänsä uusiksi, ajautuen slummien kautta vankilaan ja keskelle huumesotaa.  Kirja sisältää sekä jännitystä, seikkailua että romantiikkaa ja perustuu vieläpä tositapahtumiin. Shantaramista ollaan myös kuvaamassa suurta elokuvaa, joten viimeistään tässä vaiheessa tietää, että kirja on todellakin hyvä! Tätä teosta suositeltiin minulle, minä suosittelin isälleni, isä suositteli ystävälleen, jne…

Seuraavana lukulistalla on yllä olevasta kuvastakin löytyvä The Beach. Reppureissaajien klassikko olisi pitänyt varmaan lukea jo aikoja sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Täytyy vain toivoa, ettei ikävä Thaimaan paratiisirantoja kohtaan kasvaisi ihan liian suureksi :D

Suosittelen muuten jokaista matkailijaa ja kirjojen ystävää kurkkaamaan Helsinki-Vantaan Kirjanvaihtopistettä! Siinä on kyllä jotain niin kätevää, etenkin kun voi seurata missä päin maailmaa oma kirja kulkee. (The Beach on Hollannin ja Suomen lisäksi piipahtanut jo Filippiineillä!)

Rainy Netherlands

I woke up to the sound of thunder and rain (surprise, surprise) and the weather forecast for this week is the picture below. How fantastic!

Traveling to work by bike is becoming a pain in the butt when I cannot hold my umbrella properly. Today I packed an extra pair of dry clothes with me, just in case, and really ended up needing them after a car drove through a massive puddle and the water splashed all over me. Too bad the extra pair of clothes got wet! So did my phone and my wallet, but luckily everything is still working.

It would actually be quite funny to see a video of myself cycling to work, cursing along the way and looking like a wet rat. I cannot simply understand how the weather does not drive the Dutch people up the wall! This “no sunny days in weeks, haha” – thingy is starting to get to my nerve! Well, OK,  In Finland it’s dark and cold, but atleast it’s not cold and wet (and dark)!

So. That was enough complaining for today. It’s not like it’s going to change the weather or anything. I guess it’s time to invest in proper “rain clothes” if I want to survive this silly winter. :)

Jos viime viikko pyörähti käyntiin hyvin, ellei jopa erinomaisesti, niin tänään olikin sitten vähän päinvastainen meininki. Heräsin aamulla sateen ropinaan (ylläri), ja puhelimen säätiedoitus näytti ylimpää kuvaa. (Tuossa kun lukee, että “anna palautetta”, niin tekisi mieli kirjoitella että viekää sadepilvet pois!) Siis ihan oikeasti, kuka jaksaa tällaista keliä viikosta toiseen?! Täällä on viimeksi ollut kokonaan kaunis päivä ehkä kolme tai neljä viikkoa sitten… Pieni pilvisyys ei suinkaan haittaisi, mutta jatkuva kaatosade ketuttaa.

Yritin toista kertaa polkea töihin sateenvarjon kanssa, koska kastuminen ei todellakaan kiinnostanut heti aamusta. Niin siinä kuitenkin lopulta kävi, että tuuli tempaisi sateenvarjosta kiinni oikein kunnolla, ja jouduin pysähtymään tien varteen räpeltämään tämän mukamas sateelta suojaavaan vehkeen kanssa.

Loppumatka taittui ilman minkäänlaista sateensuojaa, ja kaiken huippuna ohitseni ajoi hirveää vauhtia auto, joka räiskäytti kaikki vedet päälleni! (Kyllä, taas..) Siinä kohtaa, kun itseään korkeampi vesimuuri pamahtaa niskaan, ei voi kuin nostaa nyrkkinsä ja näyttää oikein antoisasti kansainvälistä sormimerkkiä muutamalla suomalaisella ärräpäällä höystettynä! Tarviiko edes sanoa, että lompakkoni ja puhelimeni lisäksi myös mukaan pakatut vaihtovaatteet kastuivat… Kuulin muuten työkaveriltani, että Tanskassa tuolle autoilijalle olisi pamahtanut ohikulkijan kastelusta sakot! (MÄ HALUAN TANSKAAN!)

Mulla ei ole koskaan ollut mitään suurta ongelmaa vesisateen kanssa, mutta täällä se alkaa tympiä oikein huolella. Eipä valittamisella toisaalta saa säätä mihinkään muuttumaan, mutta vaikea se on nauttia ulkoilusta ilman kunnollista varustusta. Olisi kyllä hauska sitten jälkeenpäin nähdä itsestäni video, kun näytän varmasti tosi fiksulta kiroillessani ja polkiessani töihin otsa kurtussa kaatosateessa! :D

Ehkä sitten, kun olen viimein hankkinut kunnon kuravaatteet, tulen esittelemään ne blogiini ja kirjoittelen taas paremmalla tuulella!