Erasmus – what I learned in France

Before moving to France I had a certain image in my mind: tasting good wine with cheese and lying on the beach with my new amazing friends. Of course the year didn’t go quite like that (even though all three of those I did get to experience).

My year in France started somewhat like this:

“Why does this queuing take so long? Don’t they know how to do their job?”

“We would NEVER do things like that in Finland!”

“What the heck! Did you guys see what that lady just did? She passed the whole queue! Stop her! Stupid Frenchies!”

When going for exchange you get thrown into a new environment where you are dependent on people you don’t know in a culture you’re not aware of. In the beginning it’s an exciting little adventure, getting lost in your new home town and seeing the beauty of everything. But then comes the culture shock and you have to learn things the hard way (and there’s no mum to help you ;–). My first months in France were quite tough for me and the stupid vision of me sitting under an olive tree reading a book disappeared pretty darn quickly when I was scraping dog poo off my clothes and trying to call every doctor in the town just to get one appointment. At those times it felt really hard to live in France, but now I can laugh at the problems and see what I’ve learned. I’ve become more adaptable to new situations and I’ve learned to take things as they come and solve new problems quickly.

Choosing to live alone instead of renting a house with the rest of the Finns was a good idea in the end. If I wanted to survive the everyday life and even simply visit a self-service laundry place, I had to learn French. In order to learn a new language it’s THIIIIIIIIIS important to be brave and give it a go. Even in the tough situations I tried not to speak English and that’s partly why I started learning the French language faster than many others. I learned not to give up and to be brave and energetic even when out of my comfort zone. The difference could be seen (for example by my landlord) within a month!

It’s not just the new culture and learning environment that makes the year abroad life changing. It’s the people and the lessons you can learn from them. In Finland it’s been easy to rely on my same old friends who are always there, but what about abroad? You simply have to pluck up some courage and sit down next to someone you don’t know and then just say hello. It was surprisingly easy to make friends in France because even though we all had different backgrounds, we were in the same situation. From all the events and parties I attended I came back with at least one new friend! A year ago I would have never believed that one day I’d randomly meet a boy from Saudi-Arabia and that we’d already be in a conversation about his culture and beliefs within ten minutes! Getting to know people from all around the globe has been amazing because not only have I learned about new cultures but about my own one too! It’s been interesting to come back to Finland and think if everything is so perfect here after all.

In the end I must say that France is not an easy country for a foreigner to live in. Maybe because of this I’ve learned to appreciate simple things in my everyday life. When speaking about what you learn and how you change when being an exchange student, it’s hard to see the changes that have happened in yourself, but often the people around you can see it. Looking at my Finnish friends who came to La Rochelle with me I’ve noticed some big changes in them – in a good way. I myself am definitely more open-minded, better with decision-making and problem-solving, spontaneous, and patient. I also speak a new language, have lots of international friends and feel ready for new challenges. This year has really changed the way I see things and I’m sure it will all be useful when I start my internship with Nike. The exchange year might be over but the word “Erasmus” refers to a life long learning programme. I don’t think this is the end. It’s the beginning of new friendships and international possibilities!

Oh, and about being Finnish. On my way home, I was standing at the airport waiting for the check-in to open. There was a long queue of people and the time was passing slowly. Standing patiently at the end of the queue and smiling to myself I thought it was not hard to spot the Finns: “Why does this queuing take so long? Don’t they know how to do their job? We would NEVER do things like that in Finland!”

My learnings according to the "Post-Erasmus survey"

My learnings according to the “Post-Erasmus survey”

La Rochelle 085

IMG_0778

Ranskaan lähtiessä ajattelin tulevaa vuotta hieman huvittavalla tavalla. Joisin viiniä, söisin juustoja ja makaisin ystävieni kanssa rannalla. Eihän se tietenkään ihan niin helposti lopulta mennyt, vaikka kaikkia kolmea kyllä tuli tehtyä.

Vaihtovuoteni alkoi Ranskassa tällaisilla meiningeillä:

“Suomessa ei ainakaan tehtäisi noin!”

“Miksi tää jonottaminen kestää, eikö noi osaa hommaansa?”

“Mitä hittoa?!! Kattokaa! Toi nainen ohitti koko jonon! Me ollaan oltu täällä pidempään! Miksei kukaan pysäytä sitä?! V*tun ranskikset!”

Vaihtoon lähtiessä sitä joutuu tuntemattomien ihmisten armoille tuntemattomaan ympäristöön, joka kaikki liittyy vielä tuntemattomaan kulttuuriinkin. Aluksi kaikki uusi on kivaa ja kiehtovaa, mutta paljon joutuu myös oppimaan kantapään kautta (eikä silloin ole äitiä auttamassa:–).

Mulla itselläni oli ensimmäisien kuukausien aikana todella paljon vaikeuksia Ranskassa, ja vaikka vastoinkäymiset jälkeenpäin ajateltuina pieniä ja opettavaisia olivatkin, niin kyllä ne silloin tuntuivat maailmanlopulta. Aika äkkiä ne romantisoidut mielikuvat Ranskan laventelipelloilla kierimisestä murenivat, kun piti kuurata tulikuumaa koirankakkaa vaatteista ja soitella ympäri kaupunkia päästäkseen edes lääkäriin. Kulttuurishokista pääsi onneksi yli, mutta kyllä niitä “mukavia” pikkuylläreitä riitti ihan viimeisille viikoille asti. Tää kaikki kuitenkin opetti mulle sen, että tarvittaessa kykenen sopeutumaan uusiin ympäristöihin ja ratkomaan vaikeampiakin ongelmia.

Jälkikäteen ajateltuna mä tein hyvän ratkaisun valitessani asua Ranskassa yksin, sillä jouduin aika paljon ranskalaisen arjen asettamia haasteita ratkomaan ihan itse. Kieltä oli yksinkertaisesti pakko oppia, jos halusi edes saada vaatteensa pestyä paikallisessa pesulassa. Uuden kielen kanssa tärkeintä on olla rohkea ja uskaltaa yrittää! Itse en todellakaan ole mikään mestari ranskan kanssa, mutta koskaan en luovuttanut ja vaihtanut englantiin. Kaiken yrittämisen ansiosta huomasin jo kuukauden Ranskassa asumisen jälkeen eron: olin oma-aloitteisempi, uskaliaampi ja reippaampi kuin koskaan ennen!

Vaihtovuoteen kuuluu uuden kohdemaan ja uusia näkökulmia antavan uuden koulun lisäksi uudet tuttavuudet. Siinä missä Suomessa on tutut ja turvalliset ystävät, on ulkomailla pakko kerätä rohkeutensa ja mennä ruokalassa istumaan vieraiden ihmisten pöytään. Äkkiä niitä ystäviä kerääntyy, kunhan on avoin ja utelias mieli!  Alkuvuodesta olikin tärkeää rientää kaiken maailman kissanristiäisiin ihan vaan tutustuakseen uusiin kurssikavereihin. Jokaiselta reissulta (oli kyseessä sitten epäonnistunut surffileiri tai taiwanilaisen ystävän nyyttikestit) sai uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että olisin voinut heti ensimmäisellä tapaamiskerralla rupatella saudi-arabialaisen pojan kanssa hänen kotimaansa uskonnollisista menoista. Opin vuoden aikana ajattelemaan asioita muiden näkökulmasta ja kyseenalaistamaan omaa kulttuuriani.

Lopulta on vaikea sanoa, mikä olisi ollut tärkein Ranskassa opittu asia. Vaihtovuoden aikana opiskelija muuttuu ihmisenä paljon, mutta itsehän sitä ei niin helposti huomaa. Toisaalta on helppo todeta, että haasteiden ja vaikeuksien yli pääseminen on helpottunut kummasti. Ranskassa asuminen ei todellakaan ole ulkomaalaiselle helppoa, ja se jos mikä on koetellut uskoa omiin kykyihini. Hienostihan sieltä kuitenkin lopulta selvittiin, ja juuri siksi uskon olevani kypsempi, kärsivällisempi ja positiivisempi kuin ennen. En enää pelkää ratkaista yllättävää ongelmaa suorilta käsiltä, enkä pelkää pyytää tai olla pyytämättä neuvoa muilta ihmisiltä. Oma-aloitteisuuteni on siis lisääntynyt ihan huimasti, ja siitä tulee olemaan hyötyä, kun astelen viimein Nikelle työharjoitteluun. Olen oppinut huimasti erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, ja miksi joku käyttäytyy aivan käsittämättömältä tuntuvalla tavalla. Samalla täytyy muistella kuinka aluksi halusin vaihtoon Britteihin, mutta nyt vuoden jälkeen voin viimein sanoa tehneeni oikean päätöksen mennä Ranskaan. Uuden kielen ja lukuisien ystävien lisäksi olen saanut sellaisia kokemuksia (ja pirunmoisia haasteita), joita ainoastaan Ranska voi tarjota! Vaikka vaihto on nyt ohi, niin oppiminen jatkuu. Erasmus tunnetaankin nimellä “life long learning programme”.

Ja heh, siitä suomalaisuudesta. Kotimatkalla oli huvittavaa, kun lentokentällä check-in avattiin melko myöhään, ja jonoa oli kerääntynyt ihan reippaasti. Seurasin kärsivällisenä ja hymyissä suin tilannetta, eikä suomalaisien tunnistaminen ollut vaikeaa, kun siellä ne puuskuttivat ja vaihtelivat painoa jalalta toiselle: “Suomessa ei ainakaan tehtäisi noin! Miksi täällä kestää, eivätkö ne osaa hommaansa?!”

Advertisements

2 thoughts on “Erasmus – what I learned in France

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s