The Dutch Sinterklaas Game

Last Friday, December 5th, was Sinterklaas day here in the Netherlands!

Sinterklaas is the Dutch version of our more familiar Santa Claus, but unlike our friend from the north, Sinterklaas actually travels to bring gifts all the way from Spain. Last year I was lucky enough to actually spot Sinterklaas here in Hilversum.  You can read more about my first Sinterklaas experience here.

This year I didn’t see him (maybe I’ve been too naughty), but instead we spent a nice Sinterklaas evening with some Dutch and international friends. We gathered at a colleague’s place to eat some traditional Dutch “Sinterklaas” cake, drink hot chocolate and to play a Sinterklaas game.

So how to play the Sinterklaas game then?

First of all, you need to bring two wrapped gifts, worth no more than five euros each, and place them in the gift pile. The game also requires a dice.

Players of the game gather around a table and start rolling the dice one by one. Each number that the dice shows has a meaning. For example, with number one you were allowed to pick a gift from the pile, but with number four you had to return it. The most hilarious rule of the game was when you were allowed to steal a gift from someone!

The game can have two different endings. Either you play as long as everyone gets two gifts, or you simply make a compromise and ask the players with most gifts to give some of theirs to the losers who had ended up with nothing.

After the game, it’s time to unwrap the gifts and thank Sinterklaas for a lovely evening!

I must admit that with an international group of people we actually bent some of the rules of the game. For example, in the Dutch version it is completely normal to unwrap the gifts during the game and fight for the best ones (and try to get rid of the gifts you don’t want). Somehow for us this directness was a bit too Dutch, so we decided to unwrap the presents at the end of the game.

Overall, I had a lovely Sinterklaas evening!

 

Perjantaina täällä juhlistettiin Sinterklaasia, Alankomaiden omaa versiota meidän ystävästämme joulupukista. Viime vuonna kirjoitin aiheesta ihan oman postauksen.

Tällä kertaa tuota legendaarista hahmoa ei tullut tavattua, mutta sen sijaan kokoonnuimme muutaman ystävän kanssa viettämään yhteistä Sinterklaas-iltaa. Pääsimme paitsi maistelemaan kotitekoisia hollantilaisia leivoksia, myös tutustumaan suosittuun Sinterklaas-peliin!

Pelin ohjeet ovat seuraavanlaiset:

1. Jokainen osallistuja tuo juhliin kaksi paketoitua lahjaa, yhteensä arvoltaan 10e. Lahjat asetellaan pelin alussa kauniiseen pinoon näytille.
2. Kun peli alkaa, kukin pelaaja heittää noppaa vuorollaan ja toimii sovittujen ohjeiden mukaan. Esimerkiksi luvulla yksi pelaaja sai hakea lahjapinosta itselleen paketin, mutta nelosen sattuessa pelaaja joutui ojentamaan lahjansa oikealla istuvalle pelaajalle. Luku numero kuusi oli ehkä pelin hauskin, sillä kutosen heittänyt pelaaja sai varastaa toiselta pelaajalta lahjan.
3. Peli päättyy vasta, kun jokaisella pelaajalla on sylissään kaksi lahjapakettia. Jos aika käy liian pitkäksi, on kompromissin paikka. Monta pakettia kahmineet pelaajat valitsevat mistä luopua, ja nämä ylimääräiset paketit sitten arvotaan ilman lahjoja jääneiden luusereiden kesken.
4. On aika avata lahjat, hurraa!

 

Pakko kyllä myöntää, että meidän sääntömme poikkesivat hieman paikallisten ”aidosta” versiosta. Todellisuudessa Sinterklaas-pelin paketit avataan jo pelin aikana. Tämä tietenkin mahdollistaa sen, että ei-toivotuista lahjoista pyritään pääsemään eroon, kun taas parhaimmista kilpaillaan hampaat irvessä. Meidän porukkamme oli sen verran kansainvälinen, että päätimme pitää lahjat yllätyksinä pelin loppuun saakka.

Ilta oli todella onnistunut, ja nyt minullakin on joulumieli kaikesta sateesta ja pimeydestä huolimatta!

A Unique Czech Pub Experience

”Don’t tell me you’ve come to the Czech Republic to drink Coca-Cola!”

The people of Czech Republic are very proud when it comes to two things: their ice-hockey and their beer. My local friends made sure that we will get to try some Czech beer too. We were taken to a very nice pub in Prague and were excited to see that we had a beer tap waiting for us at the table we’d reserved! The drink of the night was Pilsner Urquell (not that I’d really recognize the difference between beers, but it was good anyways:)

Serving yourself beer from “your own tap” is a fun experience. You get to choose how much you drink and how often – without having to queue to the bar. Above the tap there’s a touch-screen from which you can order other drinks and food too. (There was even a jukebox setting!) The screen will also show you how much money you’re about to spend, which saves you from nasty surprises. Then again, the prices were not bad; a full pint of beer cost around 1.5euros!

At the back wall of the pub there was a massive silver screen showing how much beer had been consumed at each table. This naturally got people from different tables to compete against each other and thus spend more money. On this busy Friday evening one table of people had consumed 54 liters of beer by midnight! So nope, this is not a restaurant for a romantic evening, but perfect for a laugh with your friends.

At the point when free shots were being delivered AND a stripper walked into the bar, the faces of us Finns must have been very hilarious. As a memory of this we got our picture taken and printed in a hideous Jägermeister frame for free. Indeed for a Finnish person, this Czech night out was exotic and tons of fun! I promised my local friends that they will get a Finnish drinking experience in return one day.

One important saying to be learned in Czech is”Na zdraví”! (Cheers!)

”Ettehän te nyt mitään Coca-Colaa täällä juo!”

Tšekkiläiset ovat erityisen ylpeitä kahdesta asiasta: jääkiekosta ja oluesta. Amsterdamin Heineken-museossa oppimani oluenmaisteluniksit tulivatkin käyttöön, kun paikalliset ystävämme johdattivat meidät Prahassa pubiin, jossa jokaisessa pöydässä oli oma oluthana!

Kyseisessä pubissa kukin vierailija saa siis täyttää oman tuoppinsa niin usein kuin mieli tekee, ja hinta sitten määräytyy oluen määrän mukaan. Jokaisen oluthanan yläpuolelta löytyy ruutu, jossa vierailijoilla on omat profiilinsa. Ruudusta voi paitsi tarkistaa laskunsa tilanteen ja tyhjennettyjen tuoppien määrän, myös tehdä ruokatilauksia nälän yllättäessä.

Pubin takaseinällä olevassa valkokankaassa näkyy aina erikseen kuinka monta litraa olutta on kulunut kussakin pöydässä, joka laukaisee hauskan kilpailutilanteen eri pöytien välille (tämä onkin melkoinen tapa saada asiakkaat käyttämään enemmän rahaa). Tuona perjantai-iltana johtajapöydässä oltiin kitattu jo 54 litraa olutta keskiyöhön mennessä! Hintataso on Tšekeissä alhainen (ainakin suomalaiselle), ja tässäkin pubissa puolen litran tuoppi hyvää olutta maksoi vain noin puolitoista euroa – ei paha!

Illan edetessä pubiin ilmestyi strippari sekä ilmaisia shotteja tarjoilevia tyttöjä. Me suomalaiset jo luulimme, että meno Tšekeissä on aina tällaista, mutta kyse taisikin lopulta olla pelkästä matkailijan tuurista :’D Lopuksi meidän hölmistyneistä ilmeistä napattiin valokuva, jonka sain ilmaiseksi oikein rumissa Jägermaister-kehyksissä matkamuistoksi. Eipä unohdu Prahan baari-ilta ihan hetkeen!

Kippis on tšekiksi muuten ”Na zdraví!”

200KM Challenge

We have quite a fun challenge at work – run 200km in less than 2 weeks! The rules include gathering a team of four people, and then go off for runs using our Nike+ phone apps (this app measures the distance for us). The idea is to get collectively 200km before next week’s Sunday, so basically each of us needs to run around 25km a week. All teams who manage to reach the 200km mark and send in a screenshot of the distances will have the opportunity to win a VIP trip to either Milan or Tel Aviv! How exciting is that?!

This is a perfect challenge for me. I love running and I love traveling! Already doing the challenge itself feels great, but getting a free trip after all the hard work would be even better! Of course the chances to win depend on the whole team (and other teams too), but luckily there’s the possibility to support your team members and help them collect the kilometers if someone feels tired.

So, this week I’ve already done around 20km! Tomorrow’s going to be a rest day for sure, but during the weekend I’ll have plenty of time to explore those running routes of Hilversum!

Wanted it or not – I will let you know how it goes :)

Töissä alkoi maanantaina työntekijöille järjestetty jännittävä tapahtuma, nimittäin 200km juoksuhaaste! Haasteessa on ideana kasata oma joukkue (neljä henkilöä), jonka kanssa juostaisiin yhteensä 200km kahdessa viikossa. Matkaa mittaa Niken oma juoksusovellus, ja joukkueen saadessa puhelimien ruutuihin yhteensä 200km, lähetetään tulokset eteenpäin. Jokaisen tavoitteeseen pääseen joukkueen kesken arvotaan VIP matka joko Milanoon tai Tel Aviviin!

Olen itse niin innoissani tästä pienestä kilpailusta että suorastaan tungin mukaan puolituttujen työkavereiden joukkueeseen. Sen jälkeen lähdin töistä kotiin vaihtamaan juoksuvermeitä ja kuin tykistä ammuttuna painelin keräämään ensimmäisen viikon kilometrejä kasaan! Meillä on joukkueessa eräs vähemmän aktiivinen juoksija, joten hänenkin puolesta pitää sitten vähän lenkkeillä…

Tähän mennessä olen juossut kolmessa päivässä 20km, mutta jostain syystä tämä Niken sovellus oli lakannut mittaamasta matkaa kesken viimeisimmän lenkkini, ja nyt täytyy juosta entistä enemmän! Ärsyttävää kyllä, teknologia osaa aina sotkea asioita väärään aikaan! Toisaalta, harvemmin sitä tulee yhtä suurella innolla lenkkeiltyä, ainakaan näin paljoa parissa viikossa. Reisilihakset muistuttelevat, että huomenna täytyy pitää lepopäivä, mutta viikonloppuna ehtii sitten taas juosta vähän pidempää matkaa. Jihuu!

Heh, tää on vähän kuin lottoamista. Tiedän kyllä, että tuskin tullaan voittamaan sitä matkaa, mutta silti aivan naama punaisena innosta painelen tuolla tien varressa menemään. :D Katsotaan miten käy!

Student Gliss Games

The sporty “Student Gliss Games” weekend at Les Sables D’Olonne was an exciting one-night experience which in the beginning caused lots of confusion but towards the end got a whole load better. Here’s a story about the weekend through the eyes of an Erasmus student.

The French students’ sports event did not turn out quite as I’d expected at first. My friend and I were the only international students there and this caused several problems related to communicating in English (or even in French). First of all, there was a very limited possibility to try out new sports unless you had signed up for a competition between the different universities. This we didn’t know about, but explained a lot. Secondly, the French students seemed to be more interested in getting drunk than into the actual sports event.

Once my Finnish friend and I arrived at the event area we could not believe our eyes. The French students had all started drinking early in the afternoon. The only sports performance we could see was three ten-year old boys skateboarding and completing tricks in front of a huge audience. Not one student was able to explain us the exact program of the day so we wandered off to the beach of Les Sables D’Olonne to enjoy the sunshine and figure out what was going on. Quite quickly we came to the conclusion that the French had created this event as an excuse for being able to party all weekend. This would also explain why they hadn’t expected any Erasmus students to come along!

After a lazy afternoon on the beach some French students came looking for us. Even though they didn’t know us and we didn’t know them, the word of two lost Finnish girls had spread! We were taken to the hostel in which we’d be spending our night. It was a laugh to find out that our roommates would be three stinky French men. One of them was wearing a colorful party sombrero and needless to say, we never saw that guy come back to the room to sleep at night. Where did he disappear after the party, I don’t even want to know!

The program of the evening was somewhat like this: Barbeque (which was pathetically funny as their idea of a barbeque seemed to be a small sausage stuffed into a huge baguette), free drinks (ahh so this is where the school’s support money went!), partying outside (the French finally started talking to us and forgot that they don’t like to speak in English), shivering on the beach for two hours (because the program had a two-hour gap which needed to be filled somehow), and then a party bus which took us to a nightclub.

The party bus was a normal bus but with black windows and disco lights and music inside. The bus was full of drunken French students jumping around and shouting like mad people. In every turn you had to be extra careful and watch out for drunken students falling or splashing their drinks on you. What a nightmare (and so funny at the same time). We don’t have this in Finland, even though the Finns are supposed to be the heaviest drinkers in Europe.

I’ll also have to explain a little about the nightclub since we made it there in one piece. According to the program we’d be at the nightclub until 4am! At this point it was only midnight so you can just imagine how annoying it was not to be able to go back to the hostel to sleep. It was at 3am when we were told in English that “Hey, you know you can go back to the hostel any time you want? There’s a free car ride to get you there.” Ah. Thanks for letting us know after three hours! Off to bed…

Luckily Sunday was different. There were sports competitions, sponsorship products for free, good music and perfect weather. We finally got to do some surfing too! In the end the event was worth the money, but based on Saturday I would not go for it again. This was the first time this event has been organized so that might also explain why the program was so unclear. Anyway, I had a good time and the French students took good care of the “two lost Finns”.

This was certainly a weekend I will not forget any time soon!

Les Sables D’Olonne – full of tourists from all around France / Les Sables D’Olonne on ranskalaisten suosima lomakohde

French idea of a BBQ? Haha! / Ranskisten näkemys grillaamisesta?

You better hold on tight when in the party bus! / Juhlabussissa kannattaa pitää kiinni!

One happy surfer! / Iloinen surffaaja!

Ranskalaisopiskelijoiden järjestämä ”urheilutapahtuma” Les Sables D’Olonnessa ei osoittautunut aivan sellaiseksi kuin olimme ystäväni kanssa odottaneet. Koko tapahtuman ainokaisina ulkomaalaisina olimme hieman kujalla ohjelmasta. Ensinnäkään leirillä ei juuri ollut mahdollisuutta harrastaa erilaisia urheilulajeja, kuten meille oltiin selitetty, ellei osallistuja ollut aikeissa kilpailla muita yliopistoja vastaan. Saimme onneksi kuitenkin sunnuntaille surffitunnin, joten aivan hukkaan ei reissu mennyt.

Mutta mitä tuolla sitten oikein tehtiin koko viikonloppu? No minäpä hieman valaisen!

Saapuessamme tapahtuma-alueelle saimme ensimmäiseksi huomata kuinka ranskalaisnuoret olivat jo aloittaneet alkoholin litkimisen aamupäivästä. Urheilua ei näkynyt missään muualla kuin skeittirampilla, jossa 10-vuotiaat pojat tekivät suurelle yleisölle erilaisia temppuja. Kukaan ei osannut oikein selittää meille päivän ohjelmaa, joten päädyimme ystäväni kanssa Les Sables D’Olonnen upealle uimarannalle ottamaan aurinkoa ja ihmettelemään tilannetta. Aika äkkiä tulimme tulokseen, että tämä tapahtuma taitaa vain olla ranskalaisnuorten tekosyy päästä juhlimaan. Ei siis ihme, ettei vaihto-oppilaille oltu tätä mainostettu!

Laiskan iltapäivän päätteeksi ajoimme yöpymispaikkaamme, jossa me kaksi suomalaistyttöä ”pääsimme” jakamaan huoneemme kolmen haisevan ranskalaismiehen kanssa. Yhdellä heistä oli oikein juhlakkaasti värikäs sombrero päässä, ja taitaakin olla sanomattakin selvää ettei kyseinen herra koskaan päässyt huoneeseemme saakka yön juhlien jälkeen! (Minne lie sitten kadonnut, en edes halua tietää…)

Illan ohjelmaan kuului grillausta (joka oli aika säälittävää, sillä ranskalaisten käsitys grilliruuasta on näemmä pikkunakki tungettuna suuren patongin sisään), juhlimista ulkona (ilmaisia juomia, sinnehän ne koulujen tukirahat tapahtumaa varten tungettiin!), humalaisten ranskalaisten kanssa juttelua (selvin päin ne eivät uskalla puhua englantia), kaksi tuntia rannalla istumista (ohjelmassa oli aukko, joka oli täytettävä jotenkin), sekä juhlabussikuljetus yökerhoon.

Juhlabussi. Siinäpä vasta kokemus! Kuvitelkaa tavallinen bussi, jossa on kuitenkin tummennetut ikkunat ja sisällä diskovalot ja jympytysmusiikkia. Sitten kuvitelkaa bussiin sisälle reilut 70 opiskelijaa. Ja sitten kuvitelkaa nämä opiskelijat humalaisiksi. Lopputulos oli aika karmiva, jopa suomalaiselle, joka luuli jo nähneensä lähes kaiken! Siellä sitä oltiin lytyssä ikkunaa vasten ranskisten hyppiessä ja riehuessa ympäri bussia. Porukka teki jopa kuperkeikkoja ilmassa, ja jotkut surffasivat ihmispaljouden päällä. Jokaisessa mutkassa sai varoa saamasta niskaansa humalaisia opiskelijoita tai näiden juomia. Aikamoista hulluutta.

Yökerhosta täytyy myös kertoa vähän, sillä sinne selviäminen juhlabussista oli suoritus. Ohjelman mukaan yökerhossa oltaisiin klo 4am saakka. Olimme saapuneet paikalle hieman keskiyön jälkeen, ja pienellä innottomuudella tuli mietittyä että mitenkähän sitä jaksaa katsella tällaista touhua vielä neljän tunnin ajan. Hienosti pysyimme kaverini kanssa tanssilattialla aamukolmeen saakka, jonka jälkeen saimme kuulla että yökerhosta voi poistua ihan milloin itse haluaa, sillä majoitusalueelle löytyy ilmaiset autokyydit! Jaaaahas. Me olimme jatkuvasti eläneet siinä uskossa että paluu tapahtuisi juhlabussilla vasta neljältä aamulla. Ei pyhä mummo sentään, äkkiä nukkumaan tuolta hullujenhuoneelta.

Sunnuntai oli aivan oma päivänsä. Ranskalaiset kilpailivat keskenään eri urheilulajeissa, sponsorit jakoivat ilmaisia tuotteita, musiikki pauhasi, ja mekin pääsimme viimein surffaamaan. Sääkin oli aivan täydellinen, joten kotiin päästessä illalla kylpyhuoneen peilistä katsoi takaisin punaiseksi palanut mutta onnellinen lobsteri!

Gliss Games oli kokonaisuudessaan hauska kokemus, ja vieläpä ensimmäinen laatuaan, joten ehkä huono organisointi ja kommunikointivirheet menivät vähän senkin piikkiin. Menisinkö kuitenkaan tähän samaan tapahtumaan uudelleen? En tiedä. Paljon tuli koettua, vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mentykään!

To Do in France: Go surfing!

Here’s what I’ve been up to this weekend. SURFING!

I’ve wanted to do this ever since I was selected to complete my Erasmus year at the west coast of France. And oui, I kept my promise to myself even though it happened just three weeks before returning to Finland! Such a great feeling.

A more detailed story about the “sports camp” at Les Sables D’Olonne will be posted soon.

Tänäinen meni tällaisissa merkeissä! Jo vuosi sitten Suomessa sanoin ystävälleni, että menisimme vaihtovuotemme aikana Ranskan länsirannikolle surffaamaan. Pitihän se lupaus toisillemme pitää, vaikkakin vain kolme viikkoa ennen paluuta Suomeen. Samalla pääsin eroon talviturkistani. Surffaaminen Les Sables D’Olonnessa oli hieno kokemus!

Lisää tarinaa tästä “urheiluleiristä” on luvassa pian!

No more school in LR

School is over! We now have two weeks of holiday and then one more exam.

My Finnish friends dropped by at my place to watch the opening match of the Ice Hockey World Championships (Finland vs Germany). Even if we live in France we still need to see how team Finland is doing! Ice hockey for the Finns is like football for the French. Today was a lousy game, we beat Germany “only” 4-3.

Tomorrow I’m off for a two-day sports camp which is full of competitions and small activities for the sporty French students. My plan is to try some beginner’s surfing. I once took a surf class in Sri Lanka and ever since I’ve wanted to go for more. However with my skills there’s no need to enter any competition! Most likely I’ll be spending more time flapping around in the Atlantic Ocean than staying on the board itself… Either way, it’s going to be a blast!

 

 

Koulu on ohi täällä! Meillä on nyt kahden viikon tauko, jonka jälkeen palaamme vielä viimeisen kerran kampukselle suorittamaan tentin. Tässä on siis hyvin aikaa tehdä kaikkea kivaa ja laiskotella lukea tenttiin jne.

Luonani oli tänään jääkiekon MM-kisojen kisakatsomo, jonka jälkeen ystäväni vielä jatkoivat matkaa kaupungille hihhuloimaan koulun päättymisen kunniaksi. Itse päätin jättää ulkoilun väliin, sillä huomenna aloitan loman parin päivän mittaisella urheiluleirillä!

Tarkoituksena olisi ainakin opetella surffauksen alkeita, mikä tarkoittaa myös Atlantin valtamereen joutumista. Tai siis mun Sri Lankalla opituilla taidoillani oon varmaan enemmän veden alla kuin itse laudalla! :D Ihan hyvää säätä näyttäisi kuitenkin olevan luvassa, joten uskon että retkestä tulee hauska. Ainoa asia mikä vähän jännittää on se, että kaikki on ranskaksi, ja taidamme ystäväni kanssa olla ainoat ulkomaalaiset mukana koko tapahtumassa. No, huomenna selviää. Ainakin meillä on kyyti paikan päälle!

 

Vappu

Happy May Day!

In Finland we’re used to big celebrations and student parties on the 30th of April. On the 1st of May everyone goes out for a nice picnic (if they manage after partying) and to enjoy the atmosphere in the city center of Helsinki. Here in France all places are closed on the 1st of May too, but the traditions are not that big here. Apparently men can give their loved one a special sort of flower but otherwise the May Day seems to be no big deal. The day here is known as Fête du Travail.

For me today has been a little lonely. I’m wearing the traditional Finnish May Day hat (high school graduation hat) and eating self-made potato salad which is also a tradition back in Finland. Most of my Finnish friends have been out enjoying their time in Helsinki, so I feel like I’m missing out on lots of fun. Then again, I’m in beautiful France and the summer is almost here, HA-HA!

Anyway, yesterday the other Finns and I did organize a small May Day party for our international friends. We had a nice time trying different sorts of foods and making our foreign friends test all kinds of Finnish poisons drinks. It was nice to spend time with people because our exchange year is quickly coming to an end. I even signed up for a surf camp because I panicked about having to go back to Finland soon!

Just waiting for the good weather…

Vappu meni sateisissa merkeissä. Ei täällä Ranskassa kyllä vappua varsinaisesti vietetä, vaikka vapaapäivä onkin, mutta itselleni vappu on aina ollut erikoinen päivä kakarasta saakka. Ranskassa ei oikein tehdä muuta kuin anneta rakastetulle kielo hyvän onnen merkiksi ja siinä se sitten onkin.

Tällä kertaa oli siis suomalaiselle aika erilaista vappua tiedossa, yksinäistäkin tavallaan. Eilen pidimme kyllä suomalaisten kanssa ihan hauskat juhlat kansainvälisille ystävillemme, ja mukavastihan ilta meni. Ei ollut kyllä hyvä idea ottaa ylppärilakkia baariin mukaan, kun kaiken maailman pöllöt kiskoivat sitä päästäni. Sai olla tarkkana!

Tänään olen lähinnä säälittävästi mussuttanut perunasalaattia ylioppilaslakki päässä – yksin. Ei tuonne myrskyyn ole kiinnostanut mennä eväsretkeä leikkimään, vaikka alkuperäisiin suunnitelmiin grillailu kuuluikin. No, saa sitä simaa ja vappuseuraa sitten ensi vuonna…

Huomenna on sitten Project Management-kurssin välikoe. Motivaatio on “pikkuisen” hukassa, mutta perjantaina koittaa kahden viikon loma ja toivottavasti uutta kivaa tekemistä kaiken stressin vastapainoksi. Loman jälkeen on tyhmästi enää yksi koulupäivä (eli koe), jonka jälkeen Ranskassa suoritetut opinnot ovat viimein pulkassa.

Ainiin. Menin ilmoittautumaan surffileirille! Mitähän tästäkin tulee?

Plage des Minimes

Spending time on the beach after class is something I’ll propably never get used to (because you know, I’m a Finn). It’s amazing how you can first work on school projects and then go to the beach and feel like you’re on holiday! In the middle of the week it was so hot that the beach was full of people, most of them being students. I forgot all the stress and simply enjoyed the warmth of the sun after the long, dark and cold winter. Next time I’ll try to swim in the Atlantic Ocean!

On clear days you can see Fort Boyard! / Parhaina päivinä merellä näkyy jopa Fort Boyard!

Alkuviikosta aurinko porotti siihen malliin, että luentojen loputtua oli ihan pakko suunnata suoraan rannalle kaveriporukan kanssa. En tiedä tulenko koskaan tottumaan siihen, että täällä on oikeasti mahdollisuus kävellä koulusta suoraan meren äärelle ja tuntea olonsa lomailijaksi. Korttia pelatessa ja auringosta nauttiessa koulukiireet unohtuivat kyllä ihan kokonaan. Ehkä ens kerralla uskaltaudun myös mereen!

A Friend from Finland

A good friend of mine escaped from cold Finland to come and spend a relaxing weekend with me. Relaxing it was indeed! We could have filled our days with running around from one sight to another but instead we took nice long strolls around the different areas of the town – without forgetting to stop for some French snacks in between!

The weather was perfect and the sky was so clear that we could actually see the famous Fort Boyard from the beach of Les Minimes. We thought it was funny when my friend said that she’s now been there and done that (because she has a picture of fort boyard even though it’s the size of a fly’s poop). That’s one way to save money from expensive exhibitions!

For the first time here I got to try the “bus de mer” which is a sea taxi. It travels almost 4km from Les Minimes to the port of the old town. I can tick that off my “to do in La Rochelle” -list.

That reminds me, I’ve just booked my return tickets to Finland. One month to go.

 

 

Ystäväni saapui La Rochelleen perjantaina. Tarkoituksena oli tehdä vaikka mitä kaikkea viinien maistelusta lähisaarella käymiseen, mutta ei sitä lopulta ehditykään. La Rochelle kaupunkina on jo nähtävyys, ja täällä saa helposti pari päivää kulumaan kuljeskelun ja ihmettelyn merkeissä. Me lähinnä kävelimme kaupungin eri alueilla ja nautimme aurinkoisesta säästä. Ihan sopivasti ehdimme kiertää sekä vanhan että uuden kaupungin ja käydä vielä kolmessa eri puistossa. Ystäväni innokkuuden ansiosta pääsin ensimmäistä kertaa myös “Bus de Merin” eli meritaksin kyytiin, kun teimme paluuta Les Minimesin uimarannalta takaisin keskustaan. Nyt on sekin sitten kokeiltu!

Viikonloppu meni siis hyvästä seurasta nautiskellessa, eikä edes kaverini lennon peruuntumisesta koitunut lopulta hirveästi haittaa. Seuraavaksi vieraakseni saankin sitten jo äidin, joka tulee toukokuun lopussa auttamaan mua paluumuutossa. Lähtö täältä on tasan kuukauden kuluttua, joten nyt on otettava jokaisesta hetkestä kaikki ilo irti!

Huomenna alkaa ranskalaisen tutkintomme viimeinen kurssi ja sit on vaihtovuosi paketissa.

The Business Game pt. 2/2

The Business Game week is now over. Even though at times my project group was stressing over the tasks, the week was still a lot of fun. My group members were all helpful and supportive and we worked extremely hard with the game still knowing that we won’t win it as it was mostly in French. Each team member had their own tasks to work on and as the “marketing manager” I got to create our company logo and decide on a promotional video. The filming of the video was a lot of fun! We didn’t even notice how quickly time passed and in the end I’d spent my day from 8am until half past midnight simply doing school work! You can only imagine how tired one can be after an intensive week like this one.

We had a very nice ending for the business game. There was a “closing ceremony” which all 36 teams attented. We got to see each group’s video (they were hilarious), find out the best workers of each project area and then finally announce the winners. Surprise surprise, non of the entirely international teams won because of the instructions of the game being in French. Atleast my team made it to the top rankings in both sales and marketing, so were pleased about that.

Overall, the week was challenging but lots of fun. I definitely enjoy working in a group! We treated ourselves to some ice-cream and are still meeting up with all the exchange students in order to celebrate our survival and the long weekend ahead of us!

I’ve added our promotional video in this post. Don’t be shocked about it – it’s just a creative way of showing what a pool robot is! :D (How would YOU film a pool robot advert without a robot&swimming pool?)

Viimein päättyi hurja viikko simulaatiopelin parissa. Ensimmäinen päivä oli ehdottomasti inhottavin, jonka jälkeen projekti pyörähti käyntiin ihan mukavasti. Osa ohjeistakin käännettiin jopa englanniksi – VAU! Ilman loistavaa ryhmähenkeä ja taitavia koulukavereita olisi kulunut viikko voinut olla kuitenkin hyvin paljon vaikeampi. Selätimme yhdessä pahimmat ongelmat.

Itse olin joukkuemme “markkinointivastaava”, joten vastuualueeni oli aika helppo. Sain luoda yhtiöllemme logon ja suunnitella videon, jonka parissa sähelsimme eilen koko ryhmän kanssa yhteentoista saakka illalla! Voitte vain kuvitella kuinka poikki olen nyt…

Tänään koulussa järjestettiin hieno seremonia, jossa esitettiin jokaisen ryhmän (36kpl) videot ja paljastettiin voittajat. Aluksi oli vähän paha mieli, kun kaikki olivat saapuneet paikalle mekoissa ja puvuissa, eikä kansainvälisille opiskelijoille oltu informoitu asiasta lainkaan! Osa meistä hillui seremoniassa siis täysin normaaleissa arkivaatteissa poiketen joukosta aika kirkkaasti. Itse palkintojen jako ja videoiden katsominen oli kuitenkin todella hauskaa. “Yllättäen” kaikki voittajajoukkueet olivat pääosin ranskalaisia, mutta meidän ryhmämme pääsi parhaimmistoon myynti- ja markkinointiosuudessa. Myös videomme vastaanotettiin huutonaurulla ja raikuvin aplodein, sillä se oli ehdottomasti kilpailun luovimmasta päästä. Allasrobotin mainostaminen ilman kunnollista allasta oli vähän hankalaa, joten yllä oleva mainosvideomme on aikamoinen vitsi…

Palkitsimme itsemme raskaan viikon jälkeen milläs muullakaan kuin Ernest-jäätelöllä ;) Illalla kaikki ottavat suunnaksi kaupungin, sillä huomenna alkaa PITKÄ VIIKONLOPPU!