Oh France

France… That is not an easy country for a foreigner to live in. It’s already half a year since I finished my study exchange and left the country, yet I am still receiving information regarding paperwork, bills, and random taxes.

Living abroad gives a lot but it also drives you up the wall every now and then! The problem with France is that once you’ve lived there, it will follow you everywhere! My funny little dreams of having a vineyard in France were crushed during my exchange year :’) Too_much_work.

Travel posts coming soon… I visited Berlin last weekend! :)

Voi Ranska minkä teit (taas)! Tässä pitkin syksyä olen saanut vähän väliä pieniä ylläreitä Ranskasta, vaikka päätin vaihtovuoteni siellä jo yli puoli vuotta sitten. Luulin hoitaneeni kaikki asiat aivan kuten ohjeistettiin, mutta koska RANSKA, niin perästä kuuluu!

1. Puhelinlaskuja. Lopetin puhelinliittymäni Ranskassa viimeisenä päivänä seuraten tarkalleen liittymän nettisivuilla annettuja ohjeita. Koska tällä halpisliittymällä oli ainoastaan nettisivut (joissa ei voinut kuitenkaan lopettaa sopparia) kunnollisen käyntipisteen sijaan, täytyi sopimus irtisanoa etanapostitse. Olin kuitenkin ilmeisesti unohtanut selventää allekirjoitukseni (vaikka kirjeessä esittelin itseni), joten operaattori sai tekosyyn laskuttaa minulta kuukausimaksuja pitkin kesää. Minulla ei tietenkään enää ollut ranskalaista pankkitiliä tai edes osoitetta, joten sain aina hieman jäljessä vihaisia sähköposteja, joissa minua uhattiin oikeudella. Huhhuh. En halua edes muistaa paljonko jouduin loppupeleissä maksamaan liittymästä, jota en moneen kuukauteen käyttänyt, mutta tosiaan täältä Alankomaista piti laittaa UUDESTAAN postia saadakseni liittymäni lopullisesti suljettua. Tämä on käynyt monelle vaihto-oppilaalle, eikä voi todeta kuin että on kyllä huijarimeininkiä.

2. Takuuvuokra. HÖHÖÖ, mikä se on? En saanut takuuvuokraani aluksi takaisin, koska vuokraemäntäni ei suostunut ymmärtämään, että ranskalainen pankkisysteemi R.I.B ei oikein toimi muualla kuin Ranskassa. Lopulta sain taottua naisen päähän sen verran älliä, että hän meni La Rochellen pankkiin palauttamaan takuuvuokraani suomalaiselle tililleni. Mutta tietenkään mikään ei voi koskaan mennä oikein ranskalaisessa pankissa ja näin tälläkin kertaa mokattiin ja rahat maksettiin väärälle tilille, josta niitä ei ilmesesti saatu mitenkään palautettua. Onnistuin tinkimään jo puolet takuuvuokrastani takaisin, mutta olisihan se kiva saada vielä se toinenkin puolikas, minä kun en ollut se joka rahojen kanssa sössi! En ole tämän ongelman kanssa ainut – toinen ystäväni sai takuuvuokransa nimittäin shekkinä, eikä rahoja voi lunastaa muualla kuin Ranskassa.

3. Asumisverot. Hieman levähti naama, kun sain whatsapp-viestissä perheeltäni infon, että joudun maksamaan Ranskan valtiolle yli 200e asumisveroa vuoden loppuun mennessä! Tällaiseen ylläriin en ollut varautunut lainkaan, ja mikä pöllömpää, kirjeessä ei lukenut minne tai miten rahat voi maksaa ulkomailta käsin… Ei todellakaan kiinnostaisi ryhtyä soittelemaan maksulliseen numeroon, että “bonjourrr, haluaisin maksaa teille 200e, mutten osaa!” Tulin siis siihen tulokseen, että katsellaan miten käy. Kyllä ne sitten taas laittaa uhkauksia sähköpostitse, jos haluavat rahansa. Taas, tämä ongelma on kaikilla vaihto-oppilailla edessä, joten ainakaan ei tarvitse yksin kirota Ranskan urposysteemiä!

Että sellaista infoa rakkaasta patonkimaasta!

Näiden uutisten jälkeen olen hieman hekotellen miettinyt, että miltähän entinen postilaatikkoni siellä La Rochellessa oikein näyttää… :D

Erasmus – what I learned in France

Before moving to France I had a certain image in my mind: tasting good wine with cheese and lying on the beach with my new amazing friends. Of course the year didn’t go quite like that (even though all three of those I did get to experience).

My year in France started somewhat like this:

“Why does this queuing take so long? Don’t they know how to do their job?”

“We would NEVER do things like that in Finland!”

“What the heck! Did you guys see what that lady just did? She passed the whole queue! Stop her! Stupid Frenchies!”

When going for exchange you get thrown into a new environment where you are dependent on people you don’t know in a culture you’re not aware of. In the beginning it’s an exciting little adventure, getting lost in your new home town and seeing the beauty of everything. But then comes the culture shock and you have to learn things the hard way (and there’s no mum to help you ;–). My first months in France were quite tough for me and the stupid vision of me sitting under an olive tree reading a book disappeared pretty darn quickly when I was scraping dog poo off my clothes and trying to call every doctor in the town just to get one appointment. At those times it felt really hard to live in France, but now I can laugh at the problems and see what I’ve learned. I’ve become more adaptable to new situations and I’ve learned to take things as they come and solve new problems quickly.

Choosing to live alone instead of renting a house with the rest of the Finns was a good idea in the end. If I wanted to survive the everyday life and even simply visit a self-service laundry place, I had to learn French. In order to learn a new language it’s THIIIIIIIIIS important to be brave and give it a go. Even in the tough situations I tried not to speak English and that’s partly why I started learning the French language faster than many others. I learned not to give up and to be brave and energetic even when out of my comfort zone. The difference could be seen (for example by my landlord) within a month!

It’s not just the new culture and learning environment that makes the year abroad life changing. It’s the people and the lessons you can learn from them. In Finland it’s been easy to rely on my same old friends who are always there, but what about abroad? You simply have to pluck up some courage and sit down next to someone you don’t know and then just say hello. It was surprisingly easy to make friends in France because even though we all had different backgrounds, we were in the same situation. From all the events and parties I attended I came back with at least one new friend! A year ago I would have never believed that one day I’d randomly meet a boy from Saudi-Arabia and that we’d already be in a conversation about his culture and beliefs within ten minutes! Getting to know people from all around the globe has been amazing because not only have I learned about new cultures but about my own one too! It’s been interesting to come back to Finland and think if everything is so perfect here after all.

In the end I must say that France is not an easy country for a foreigner to live in. Maybe because of this I’ve learned to appreciate simple things in my everyday life. When speaking about what you learn and how you change when being an exchange student, it’s hard to see the changes that have happened in yourself, but often the people around you can see it. Looking at my Finnish friends who came to La Rochelle with me I’ve noticed some big changes in them – in a good way. I myself am definitely more open-minded, better with decision-making and problem-solving, spontaneous, and patient. I also speak a new language, have lots of international friends and feel ready for new challenges. This year has really changed the way I see things and I’m sure it will all be useful when I start my internship with Nike. The exchange year might be over but the word “Erasmus” refers to a life long learning programme. I don’t think this is the end. It’s the beginning of new friendships and international possibilities!

Oh, and about being Finnish. On my way home, I was standing at the airport waiting for the check-in to open. There was a long queue of people and the time was passing slowly. Standing patiently at the end of the queue and smiling to myself I thought it was not hard to spot the Finns: “Why does this queuing take so long? Don’t they know how to do their job? We would NEVER do things like that in Finland!”

My learnings according to the “Post-Erasmus survey”

Ranskaan lähtiessä ajattelin tulevaa vuotta hieman huvittavalla tavalla. Joisin viiniä, söisin juustoja ja makaisin ystävieni kanssa rannalla. Eihän se tietenkään ihan niin helposti lopulta mennyt, vaikka kaikkia kolmea kyllä tuli tehtyä.

Vaihtovuoteni alkoi Ranskassa tällaisilla meiningeillä:

“Suomessa ei ainakaan tehtäisi noin!”

“Miksi tää jonottaminen kestää, eikö noi osaa hommaansa?”

“Mitä hittoa?!! Kattokaa! Toi nainen ohitti koko jonon! Me ollaan oltu täällä pidempään! Miksei kukaan pysäytä sitä?! V*tun ranskikset!”

Vaihtoon lähtiessä sitä joutuu tuntemattomien ihmisten armoille tuntemattomaan ympäristöön, joka kaikki liittyy vielä tuntemattomaan kulttuuriinkin. Aluksi kaikki uusi on kivaa ja kiehtovaa, mutta paljon joutuu myös oppimaan kantapään kautta (eikä silloin ole äitiä auttamassa:–).

Mulla itselläni oli ensimmäisien kuukausien aikana todella paljon vaikeuksia Ranskassa, ja vaikka vastoinkäymiset jälkeenpäin ajateltuina pieniä ja opettavaisia olivatkin, niin kyllä ne silloin tuntuivat maailmanlopulta. Aika äkkiä ne romantisoidut mielikuvat Ranskan laventelipelloilla kierimisestä murenivat, kun piti kuurata tulikuumaa koirankakkaa vaatteista ja soitella ympäri kaupunkia päästäkseen edes lääkäriin. Kulttuurishokista pääsi onneksi yli, mutta kyllä niitä “mukavia” pikkuylläreitä riitti ihan viimeisille viikoille asti. Tää kaikki kuitenkin opetti mulle sen, että tarvittaessa kykenen sopeutumaan uusiin ympäristöihin ja ratkomaan vaikeampiakin ongelmia.

Jälkikäteen ajateltuna mä tein hyvän ratkaisun valitessani asua Ranskassa yksin, sillä jouduin aika paljon ranskalaisen arjen asettamia haasteita ratkomaan ihan itse. Kieltä oli yksinkertaisesti pakko oppia, jos halusi edes saada vaatteensa pestyä paikallisessa pesulassa. Uuden kielen kanssa tärkeintä on olla rohkea ja uskaltaa yrittää! Itse en todellakaan ole mikään mestari ranskan kanssa, mutta koskaan en luovuttanut ja vaihtanut englantiin. Kaiken yrittämisen ansiosta huomasin jo kuukauden Ranskassa asumisen jälkeen eron: olin oma-aloitteisempi, uskaliaampi ja reippaampi kuin koskaan ennen!

Vaihtovuoteen kuuluu uuden kohdemaan ja uusia näkökulmia antavan uuden koulun lisäksi uudet tuttavuudet. Siinä missä Suomessa on tutut ja turvalliset ystävät, on ulkomailla pakko kerätä rohkeutensa ja mennä ruokalassa istumaan vieraiden ihmisten pöytään. Äkkiä niitä ystäviä kerääntyy, kunhan on avoin ja utelias mieli!  Alkuvuodesta olikin tärkeää rientää kaiken maailman kissanristiäisiin ihan vaan tutustuakseen uusiin kurssikavereihin. Jokaiselta reissulta (oli kyseessä sitten epäonnistunut surffileiri tai taiwanilaisen ystävän nyyttikestit) sai uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että olisin voinut heti ensimmäisellä tapaamiskerralla rupatella saudi-arabialaisen pojan kanssa hänen kotimaansa uskonnollisista menoista. Opin vuoden aikana ajattelemaan asioita muiden näkökulmasta ja kyseenalaistamaan omaa kulttuuriani.

Lopulta on vaikea sanoa, mikä olisi ollut tärkein Ranskassa opittu asia. Vaihtovuoden aikana opiskelija muuttuu ihmisenä paljon, mutta itsehän sitä ei niin helposti huomaa. Toisaalta on helppo todeta, että haasteiden ja vaikeuksien yli pääseminen on helpottunut kummasti. Ranskassa asuminen ei todellakaan ole ulkomaalaiselle helppoa, ja se jos mikä on koetellut uskoa omiin kykyihini. Hienostihan sieltä kuitenkin lopulta selvittiin, ja juuri siksi uskon olevani kypsempi, kärsivällisempi ja positiivisempi kuin ennen. En enää pelkää ratkaista yllättävää ongelmaa suorilta käsiltä, enkä pelkää pyytää tai olla pyytämättä neuvoa muilta ihmisiltä. Oma-aloitteisuuteni on siis lisääntynyt ihan huimasti, ja siitä tulee olemaan hyötyä, kun astelen viimein Nikelle työharjoitteluun. Olen oppinut huimasti erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, ja miksi joku käyttäytyy aivan käsittämättömältä tuntuvalla tavalla. Samalla täytyy muistella kuinka aluksi halusin vaihtoon Britteihin, mutta nyt vuoden jälkeen voin viimein sanoa tehneeni oikean päätöksen mennä Ranskaan. Uuden kielen ja lukuisien ystävien lisäksi olen saanut sellaisia kokemuksia (ja pirunmoisia haasteita), joita ainoastaan Ranska voi tarjota! Vaikka vaihto on nyt ohi, niin oppiminen jatkuu. Erasmus tunnetaankin nimellä “life long learning programme”.

Ja heh, siitä suomalaisuudesta. Kotimatkalla oli huvittavaa, kun lentokentällä check-in avattiin melko myöhään, ja jonoa oli kerääntynyt ihan reippaasti. Seurasin kärsivällisenä ja hymyissä suin tilannetta, eikä suomalaisien tunnistaminen ollut vaikeaa, kun siellä ne puuskuttivat ja vaihtelivat painoa jalalta toiselle: “Suomessa ei ainakaan tehtäisi noin! Miksi täällä kestää, eivätkö ne osaa hommaansa?!”

Au Revoir, La Rochelle!

After a busy last week in France I’m now back in Finland. It feels weird to be home again. The reverse culture shock has not yet kicked in, but I do already miss La Rochelle.

I’ve still got some touristy pictures of my last week to share and I’ll also write about my learning experience and what it’s been like to study in France. After that it’s time to focus on blogging about my next challenge in the Netherlands (and maybe something about Finnish summer traditions, in which I’ll be taking part)!

Au Revoir, La Rochelle!

 

Siinä oli se vaihtovuosi! Viimeinen viikko meni La Rochellen lähialueita kierrelessä ja ihan meinasi tulla kiire paperisotkujen kanssa. Pankkitilin sulkemiseen piti allekirjoittaa 5 paperia ja juosta kahdessa eri pankissa, ja puhelinliittymäkin katkaistiin etanapostitse. Mutta onneksi sitä ehti hyvin vielä nauttia viimeisistä hetkistä Ranskassa (ja hotkaista pari etanaakin siinä ohella).

Palailen pian esittelemään vielä kuvia kuluneesta viikosta, jonka lisäksi kirjoitan vielä pienen yhteenvedon vaihtokokemuksestani ja Ranskassa opiskelusta. Sen jälkeen alkaakin olla aika esitellä tulevaa työharjoittelupaikkaani ja Hollantia! (Apuaaa!)

Jeps. Käänteistä kulttuurishokkia odotellessa!

Work Hard, Dream Big

They called me. I got my dream internship!  My next challenges will be taking place in the Netherlands, so I finally get to see a new culture and visit Amsterdam!

I was almost too afraid to dream about this. It seems that with hard work and determination you can do almost anything.

There’s a lot to tell and go on about, but I’ll explain more later.

Right now it’s time to get ready to enjoy the farewell party of all the Erasmus students because today we had our last exam!

 

Viimein kaikki työ, tuska ja vaivannäkö on saatu päätökseen! Sain unelmien työharjoittelupaikan  Alankomaista! En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, vaikka puhelin pirahti jo useita tunteja sitten. Ehkä mä rauhoitun siinä vaiheessa, kun saadaan nimet soppariin. Kerrottavaa ja varsinkin hehkutettavaa on paljon, mutta jätetään se myöhempään postaukseen.

Tänään meillä oli Ranskassa viimeinen tentti, ja nyt on vaihtovuosi vähän niinkuin ohi! Illalla kaikki Erasmus-opiskelijat ovat kokoontumassa juhlimaan vielä viimeistä kertaa ennen teiden eroamista. Aika uskomattomaan saumaan tää upea uutinen siis osui, sitä voi vaan kuvitella kuinka helpottunut, onnellinen ja INNOISSAAN joku voi olla!

Kaikki nämä vuodet – kun on bileet jätetty väliin ja Stockmannin liinavaateosastolla hilluttu niiden ilkeidenkin asiakkaiden kanssa, tai kun olen valmentanut salibandyjoukkueita, järjestänyt leirejä, tehnyt yömyöhään koulutehtäviä, tai viettänyt viikonloput puhtaasti kahdessa eri työssä – on nyt palkittu!

10 Days Left…

…And ten things I will sure miss about living in La Rochelle and France.

♥ Meeting people and making friends from all around the world

♥ School and group projects

♥ Learning French

♥ My running route(s) next to the Atlantic Ocean

♥ The kind French people

♥ Traveling around France

♥ French food, cafés, atmosphere…

♥ The old town of La Rochelle (and my home)

♥ French events

♥ The feeling you get when you overcome a challenge

Kymmenen päivää jäljellä! Tässä kymmenen asiaa, joita tulen ikävöimään La Rochellesta ja Ranskasta yleensä.

♥ Ystäviä ja uusien “eksoottisten” ihmisten tapaamista

♥ Koulua ja ryhmäprojekteja

♥ Ranskan opettelua

♥ Lenkkireittiäni

♥ Ystävällisiä ranskalaisia

♥ Ranskan ympäri matkustamista

♥ Ranskalaista ruokaa, juomaa ja tunnelmaa

♥ La Rochellen vanhaa kaupunkia (ja kotiani!)

♥ Hauskoja Ranskalaisia tapahtumia

♥ Sitä tunnetta, kun viimein onnistuu pääsemään ranskalaisen systeemin asettamien haasteiden yli!

Just Some Stereotypes

Here in France I’ve met people from all around the world. We’ve often been discussing about the cultural stereotypes of everyone’s home countries and it’s been interesting to hear what other people think about different cultures. I have definitely noticed that many stereotypes indeed have a hint of truth in them!

Let’s start with us Finns. According to my classmates the image of a drunken alcoholic is what comes to their mind when talking about Finnish people. Another stereotype of Finns is that we are quiet and grumpy. Here we’ve actually been quite social compared to what we are back in Finland! Well OK, a Spanish guy did tell me that sometimes I look a little angry in class (!) but I guess it’s because I try to concentrate and pay attention to everything being taught. Many people here tend to think of us Finns as rich people. Our country is rich, but the cost of living is very high in Finland. So nope, we are definitely not millionaires.

OK, enough with the Finnish people. Let’s talk a little about the Russians. Generally, they are warm-hearted, friendly and fun to have around, especially if you get to know them a little better. And they like their alcohol and partying! When I visited Russia I met some wonderful and helpful people on the Trans-Siberian train. Here in La Rochelle the Russians have not exactly been the top of the class, mostly because they are traveling all around Europe and not really caring about their grades. Some of the Russians tend to prefer “free riding” in group projects and don’t show up in meetings at all. The image of a “lazy Russian” has become a stereotype amongst many students here, so it’s not just me thinking like this! Well, I guess they are enjoying every moment of their year abroad!

The opposite of the “lazy Russians” must be the hard working Germans. They really seem to focus on their studies and take everything quite seriously. These efficient people don’t necessarily laugh at your jokes, but they are reliable, honest and the type of people you want to have around you when in the need of help. Of course there’s the stereotype of the Germans loving their beer and sausages but this you can mostly be seen in Germany, not here in France.

During my different travels I’ve met people from the Czech Republic and somehow always become good friends with these people! I don’t know is the love for ice-hockey we share or their snide sense of humour that I don’t feel offended by, but I like the Czechs (not all people do). If you want to piss of a Czech, call them a Czechoslovakian or say that they are from Eastern Europe rather than Central Europe. Oh and do remember, they think they have the best beer in the world, so don’t tell them anything else!

We have lots of Spanish Erasmus students in La Rochelle. These people are loud, talkative, funny and not afraid to come close when talking to you (unlike a typical Finn). The Spanish are usually the ones who cause problems in class – because they like to talk. My upstairs neighbors are Spanish and they really like their “Fiestas” (I can tell you that I’ve lost lots of sleep because of this). The Spanish really know how to enjoy life and definitely don’t stress too much. For example their idea of “time” is very…. interesting… This reminds me of a time when my Czech friend and I were on our way to school. We bumped into a Spanish student with his suitcase.

“Hello! Where are you going to with your bag?”

“I am going to spend my weekend back home in Spain.”

“Oh that’s nice! When is your train leaving?”

“Actually it has already left. I am a little late.”

I’d never met any Mexicans before coming to La Rochelle. I know that the stereotype is someone wearing a sombrero and a poncho and eating guacamole. I have seen this stuff happen here (the Mexico party was great fun)! The Mexicans are friendly and quite a lot calmer than the Spanish, but sometimes they are as fiery as their famous food!

We also have lots of Taiwanese and Chinese people here. “Taiwan is not a country” said one Chinese guy and caused a lot of discussion on the very first school day here. The Chinese prefer to be in their own group whereas the Taiwanese are a lot more open and interested in people from all around the world. Maybe it’s because of the language barrier (the Chinese don’t really speak much English here). Anyway, I’ve found the Taiwanese to be sweet, friendly and always willing to help. They cover their mouths when they laugh which I find cute. They have a very different culture but in a nice way.

I’ve also met people from England, The USA, Ukraine, Indonesia, The Dominican Republic, South-Korea, Morocco, Saudi-Arabia, Poland, Latvia, Lithuania, The Netherlands, Denmark, Norway, Sweden etc..

As you can imagine, I’ve learned a lot from all of these people. Learning about new cultures is so interesting!

Picture by Yanko Tsvetkov on the website http://alphadesigner.com/mapping-stereotypes/

Picture by Yanko Tsvetkov on the website http://alphadesigner.com/mapping-stereotypes/

Picture by Yanko Tsvetkov on the website http://alphadesigner.com/mapping-stereotypes/

Ranskassa olen tavannut ihmisiä vähän kaikkailta, ja eri kulttuureiden stereotypioista on puhuttu koulukavereiden kanssa paljon. Ainakin itse olen huomannut stereotypioissa olevan paljonkin perää, vaikkeivat ne tietenkään kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Omia mielikuvia eri maiden kansalaisista on myös tullut muodostettua, varsinkin sellaisista kulttuureista joihin en ole aikaisemmin tutustunut.

Aloitetaan meistä suomalaisista. Moni opiskelija täällä La Rochellessa ei ole aikaisemmin suomalaisia tavannut, mutta mielikuva vodkaa imevistä alkoholisteista oli yleinen. Suomalaisia on Euroopassa pidetty kovin hiljaisena väkenä, mutta sitä emme koulukavereidemme mukaan ole. Toisaalta itse ainakin pidän omasta rauhastani täällä Ranskassakin, ja mm. espanjalaiset ovat sanoneet minua juroksi (!), koska olen luennoilla niin totisen oloinen. Monella kansainvälisellä ystävällämme tuntuu olevan käsitys, että kaikki suomalaiset olisivat rikkaita. Kaikille ei ole mennyt sanomisestakaan perille, että vaikka Suomi on rikas maa, niin verot ja asumiskustannukset ovat meille korkeita. Maamme koulutuksen taso näkyy La Rochellessa vahvasti. Tasoero on huimaava täällä, ja usein sitä suomalaisena huomaa ryhmätöissä paimentavansa ei-suomalaisia koulukavereitaan, jotka eivät aina ymmärrä edes tehtävänantoa!

Suomalaisista on helppo siirtyä puhumaan rakkaista itänaapureistamme. Opiskelijat Venäjältä eivät erityisesti panosta täällä opiskeluun. He eivät oikein osaa tunneilla kysyttäessä mitään, eivät tee mitään, eivätkä aina ilmesty edes kokeisiin. Muiden ollessa koulussa, venäläiset ystävämme lähettävät Facebookiin kuvia reissuiltaan ympäri Eurooppaa tai makaavat kostean baari-illan jälkeen kotona krapulassa. Voisi siis sanoa, että he ottavat ilon irti vaihtovuodesta! Osa näistä venäläisistä on jopa luntannut kokeessa iPad sylissään, koska omat taidot eivät ole kehittyneet kurssien aikana. Ei minua itseäni sinänsä haittaa, jos joku haluaa pitää Ranskassa hauskaa, mutta omaan projektiryhmääni en enää ikinä halua yhtäkään täällä tapaamaani venäläistä. Mukavia ja sydämellisiähän nuo kaikki ovat olleet, ja heillä on aina hymy huulessa! Olen jonkin verran heiltä oppinut venäläisiä kirosanojakin… ;D Tulee mieleen kaikki kivat kokemukseni Trans-Siperian junassa.

Saksalaiset ovat osoittautuneet juuri niin ahkeriksi kuin stereotypia antaa ymmärtää. Juuri saksalaiset ovat niitä, jotka ovat täällä marssineet koulun johtajan puheille huonosti organisoiduista kursseista. Joidenkin saksalaisten kanssa vitsailu on tuntunut väkinäiseltä, kun heiltä ei aina irtoa edes hymähdystä. Kovin moneen saksalaiseen en ole täällä kuitenkaan tutustunut, sillä suurin osa puhuu enemmän ranskaa kuin englantia!

Kaikki tapaamani Tšekit, niin La Rochellessa kuin muuallakin, ovat olleet huumorintajultaan hyvin piikitteleviä. Tällainen jatkuva pieni härnäys on saanut täällä monet ihmiset loukkaantumaan, kun taas itse olen jo oppinut, että se on heidän tapansa keskustella! Oikeastaan yksi parhaista ystävistäni täällä on tšekkiläinen, jonka kanssa tulemme erinomaisesti toimeen, vaikka mm. jääkiekosta riittääkin sanaharkkaa. Tšekit ovat sitä mieltä, että maailman parasta olutta saa vain ja ainoastaan heiltä. Tšekkejä ei pidä missään nimessä kutsua ”Itä-Eurooppalaisiksi” tai ”Tšekkoslovakeiksi”, sillä siitä he vetävät herneen nenään!

Eniten vaihto-oppilaita La Rochellessa on selkeästi Espanjasta. Näillä ihmisillä onkin aika päinvastainen kulttuuri kuin suomalaisilla. Espanjalaiset ovat minun näkökulmastani äänekkäitä ihmisiä, jotka eivät pelkää tulla kosketusetäisyydelle selittäessään suu vaahdossa asioistaan. Tunneilla häiriötä aiheuttavat usein juuri espanjalaiset hölösuut. Yläkerrassani asuu espanjalaisia, ja heillä on useita kertoja viikossa ”Fiesta”, johon kuuluu törkeän melun lisäksi myös pilven polttelua. Espanjalaiset elävät vaihtovuottaan täysillä, mutta harmillisesti suurin osa heistä pysyy omassa espanjalaisporukassaan, eikä tällainen ”ujo suomalainen” uskalla tunkea mukaan. Espanjalaiset eivät pelkää olla myöhässä. Muistan aina sen päivän, kun olimme ystäväni kanssa matkalla kouluun ja näimme matkalaukkua raahaavan espanjalaiskaverin kävelevän vastaan.

”Oletko menossa jonnekin, kun sinulla on laukku matkassa?”

”Juu, olen menossa Espanjaan viikonlopuksi.”

”Sepä kiva, milloin junasi lähtee?”

”Se on jo lähtenyt. Olen vähän myöhässä…”

Meksikolaisia olen tavannut ensimmäistä kertaa juuri La Rochellessa. Tapaamani meksikolaiset ovat kaikki olleet rauhallisia ja mukavia juttukavereita, tosin juhlissa näitä ei meinaa enää edes tunnistaa! Ja se ruoka… Meksikolaisien ystävieni ansiosta olen hurahtanut aivan täysin guacamoleen ja muihin maan herkkuihin! Meksikolaiset osaavat suuttuessaan olla yhtä tulisia kuin ruokansa. Eräskin mies, jonka kanssa en halunnut baarissa tanssia, reagoi kieltäytymiseeni aikamoisella huudolla: ”Sinä ja kaikki suomalaiset olette aivan täynnä paskaa!”

Aasiasta meillä on La Rochellessa enimmäkseen kiinalaisia ja taiwanilaisia. Tai no, erään kiinalaispojan mukaan ”Taiwan ei ole maa”, ja tästähän syntyi aika hieno kohina heti ensimmäisenä koulupäivänä. Kiinalaisiin on ollut vaikea tutustua, sillä moni ei edes puhu kunnollista englantia! Taiwanilaisten kanssa olen taas ollut oikein hyvää pataa. Nämä ovat kaikki olleet nauravaisia, avuliaita ja todella kohteliaita ihmisiä, joiden kanssa on helppo viettää huolettomasti aikaa. Alkoholiahan nuo alle 40kg painavat tyttöset eivät kestä juuri ollenkaan, joten vapaa-aikaa on vietetty enemmän teetä maistellessa.

Sitten on toki rakkaat ranskalaiset, mutta heistä olen kertonut jo varmaan ihan tarpeeksi!

Lisäksi meillä on täällä ihmisiä Englannista, USAsta, Ukrainasta, Indonesiasta, Dominikaanisesta Tasavallasta, Etelä-Koreasta, Marokosta, Saudi-Arabiasta, Puolasta, Latviasta, Liettuasta, Alankomaista, Tanskasta, Norjasta, Ruotsista jnejnejne….

Kansainvälistä siis on, ja paljon on tullut ihmisiltä opittua. Erilaisiin kulttuureihin tutustuminen on ollut aivan mieletön kokemus, ja oppimishalun lisäksi myös matkakuume vain kasvaa!

Student Gliss Games

The sporty “Student Gliss Games” weekend at Les Sables D’Olonne was an exciting one-night experience which in the beginning caused lots of confusion but towards the end got a whole load better. Here’s a story about the weekend through the eyes of an Erasmus student.

The French students’ sports event did not turn out quite as I’d expected at first. My friend and I were the only international students there and this caused several problems related to communicating in English (or even in French). First of all, there was a very limited possibility to try out new sports unless you had signed up for a competition between the different universities. This we didn’t know about, but explained a lot. Secondly, the French students seemed to be more interested in getting drunk than into the actual sports event.

Once my Finnish friend and I arrived at the event area we could not believe our eyes. The French students had all started drinking early in the afternoon. The only sports performance we could see was three ten-year old boys skateboarding and completing tricks in front of a huge audience. Not one student was able to explain us the exact program of the day so we wandered off to the beach of Les Sables D’Olonne to enjoy the sunshine and figure out what was going on. Quite quickly we came to the conclusion that the French had created this event as an excuse for being able to party all weekend. This would also explain why they hadn’t expected any Erasmus students to come along!

After a lazy afternoon on the beach some French students came looking for us. Even though they didn’t know us and we didn’t know them, the word of two lost Finnish girls had spread! We were taken to the hostel in which we’d be spending our night. It was a laugh to find out that our roommates would be three stinky French men. One of them was wearing a colorful party sombrero and needless to say, we never saw that guy come back to the room to sleep at night. Where did he disappear after the party, I don’t even want to know!

The program of the evening was somewhat like this: Barbeque (which was pathetically funny as their idea of a barbeque seemed to be a small sausage stuffed into a huge baguette), free drinks (ahh so this is where the school’s support money went!), partying outside (the French finally started talking to us and forgot that they don’t like to speak in English), shivering on the beach for two hours (because the program had a two-hour gap which needed to be filled somehow), and then a party bus which took us to a nightclub.

The party bus was a normal bus but with black windows and disco lights and music inside. The bus was full of drunken French students jumping around and shouting like mad people. In every turn you had to be extra careful and watch out for drunken students falling or splashing their drinks on you. What a nightmare (and so funny at the same time). We don’t have this in Finland, even though the Finns are supposed to be the heaviest drinkers in Europe.

I’ll also have to explain a little about the nightclub since we made it there in one piece. According to the program we’d be at the nightclub until 4am! At this point it was only midnight so you can just imagine how annoying it was not to be able to go back to the hostel to sleep. It was at 3am when we were told in English that “Hey, you know you can go back to the hostel any time you want? There’s a free car ride to get you there.” Ah. Thanks for letting us know after three hours! Off to bed…

Luckily Sunday was different. There were sports competitions, sponsorship products for free, good music and perfect weather. We finally got to do some surfing too! In the end the event was worth the money, but based on Saturday I would not go for it again. This was the first time this event has been organized so that might also explain why the program was so unclear. Anyway, I had a good time and the French students took good care of the “two lost Finns”.

This was certainly a weekend I will not forget any time soon!

Les Sables D’Olonne – full of tourists from all around France / Les Sables D’Olonne on ranskalaisten suosima lomakohde

French idea of a BBQ? Haha! / Ranskisten näkemys grillaamisesta?

You better hold on tight when in the party bus! / Juhlabussissa kannattaa pitää kiinni!

One happy surfer! / Iloinen surffaaja!

Ranskalaisopiskelijoiden järjestämä ”urheilutapahtuma” Les Sables D’Olonnessa ei osoittautunut aivan sellaiseksi kuin olimme ystäväni kanssa odottaneet. Koko tapahtuman ainokaisina ulkomaalaisina olimme hieman kujalla ohjelmasta. Ensinnäkään leirillä ei juuri ollut mahdollisuutta harrastaa erilaisia urheilulajeja, kuten meille oltiin selitetty, ellei osallistuja ollut aikeissa kilpailla muita yliopistoja vastaan. Saimme onneksi kuitenkin sunnuntaille surffitunnin, joten aivan hukkaan ei reissu mennyt.

Mutta mitä tuolla sitten oikein tehtiin koko viikonloppu? No minäpä hieman valaisen!

Saapuessamme tapahtuma-alueelle saimme ensimmäiseksi huomata kuinka ranskalaisnuoret olivat jo aloittaneet alkoholin litkimisen aamupäivästä. Urheilua ei näkynyt missään muualla kuin skeittirampilla, jossa 10-vuotiaat pojat tekivät suurelle yleisölle erilaisia temppuja. Kukaan ei osannut oikein selittää meille päivän ohjelmaa, joten päädyimme ystäväni kanssa Les Sables D’Olonnen upealle uimarannalle ottamaan aurinkoa ja ihmettelemään tilannetta. Aika äkkiä tulimme tulokseen, että tämä tapahtuma taitaa vain olla ranskalaisnuorten tekosyy päästä juhlimaan. Ei siis ihme, ettei vaihto-oppilaille oltu tätä mainostettu!

Laiskan iltapäivän päätteeksi ajoimme yöpymispaikkaamme, jossa me kaksi suomalaistyttöä ”pääsimme” jakamaan huoneemme kolmen haisevan ranskalaismiehen kanssa. Yhdellä heistä oli oikein juhlakkaasti värikäs sombrero päässä, ja taitaakin olla sanomattakin selvää ettei kyseinen herra koskaan päässyt huoneeseemme saakka yön juhlien jälkeen! (Minne lie sitten kadonnut, en edes halua tietää…)

Illan ohjelmaan kuului grillausta (joka oli aika säälittävää, sillä ranskalaisten käsitys grilliruuasta on näemmä pikkunakki tungettuna suuren patongin sisään), juhlimista ulkona (ilmaisia juomia, sinnehän ne koulujen tukirahat tapahtumaa varten tungettiin!), humalaisten ranskalaisten kanssa juttelua (selvin päin ne eivät uskalla puhua englantia), kaksi tuntia rannalla istumista (ohjelmassa oli aukko, joka oli täytettävä jotenkin), sekä juhlabussikuljetus yökerhoon.

Juhlabussi. Siinäpä vasta kokemus! Kuvitelkaa tavallinen bussi, jossa on kuitenkin tummennetut ikkunat ja sisällä diskovalot ja jympytysmusiikkia. Sitten kuvitelkaa bussiin sisälle reilut 70 opiskelijaa. Ja sitten kuvitelkaa nämä opiskelijat humalaisiksi. Lopputulos oli aika karmiva, jopa suomalaiselle, joka luuli jo nähneensä lähes kaiken! Siellä sitä oltiin lytyssä ikkunaa vasten ranskisten hyppiessä ja riehuessa ympäri bussia. Porukka teki jopa kuperkeikkoja ilmassa, ja jotkut surffasivat ihmispaljouden päällä. Jokaisessa mutkassa sai varoa saamasta niskaansa humalaisia opiskelijoita tai näiden juomia. Aikamoista hulluutta.

Yökerhosta täytyy myös kertoa vähän, sillä sinne selviäminen juhlabussista oli suoritus. Ohjelman mukaan yökerhossa oltaisiin klo 4am saakka. Olimme saapuneet paikalle hieman keskiyön jälkeen, ja pienellä innottomuudella tuli mietittyä että mitenkähän sitä jaksaa katsella tällaista touhua vielä neljän tunnin ajan. Hienosti pysyimme kaverini kanssa tanssilattialla aamukolmeen saakka, jonka jälkeen saimme kuulla että yökerhosta voi poistua ihan milloin itse haluaa, sillä majoitusalueelle löytyy ilmaiset autokyydit! Jaaaahas. Me olimme jatkuvasti eläneet siinä uskossa että paluu tapahtuisi juhlabussilla vasta neljältä aamulla. Ei pyhä mummo sentään, äkkiä nukkumaan tuolta hullujenhuoneelta.

Sunnuntai oli aivan oma päivänsä. Ranskalaiset kilpailivat keskenään eri urheilulajeissa, sponsorit jakoivat ilmaisia tuotteita, musiikki pauhasi, ja mekin pääsimme viimein surffaamaan. Sääkin oli aivan täydellinen, joten kotiin päästessä illalla kylpyhuoneen peilistä katsoi takaisin punaiseksi palanut mutta onnellinen lobsteri!

Gliss Games oli kokonaisuudessaan hauska kokemus, ja vieläpä ensimmäinen laatuaan, joten ehkä huono organisointi ja kommunikointivirheet menivät vähän senkin piikkiin. Menisinkö kuitenkaan tähän samaan tapahtumaan uudelleen? En tiedä. Paljon tuli koettua, vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mentykään!

To Do in France: Go surfing!

Here’s what I’ve been up to this weekend. SURFING!

I’ve wanted to do this ever since I was selected to complete my Erasmus year at the west coast of France. And oui, I kept my promise to myself even though it happened just three weeks before returning to Finland! Such a great feeling.

A more detailed story about the “sports camp” at Les Sables D’Olonne will be posted soon.

Tänäinen meni tällaisissa merkeissä! Jo vuosi sitten Suomessa sanoin ystävälleni, että menisimme vaihtovuotemme aikana Ranskan länsirannikolle surffaamaan. Pitihän se lupaus toisillemme pitää, vaikkakin vain kolme viikkoa ennen paluuta Suomeen. Samalla pääsin eroon talviturkistani. Surffaaminen Les Sables D’Olonnessa oli hieno kokemus!

Lisää tarinaa tästä “urheiluleiristä” on luvassa pian!

No more school in LR

School is over! We now have two weeks of holiday and then one more exam.

My Finnish friends dropped by at my place to watch the opening match of the Ice Hockey World Championships (Finland vs Germany). Even if we live in France we still need to see how team Finland is doing! Ice hockey for the Finns is like football for the French. Today was a lousy game, we beat Germany “only” 4-3.

Tomorrow I’m off for a two-day sports camp which is full of competitions and small activities for the sporty French students. My plan is to try some beginner’s surfing. I once took a surf class in Sri Lanka and ever since I’ve wanted to go for more. However with my skills there’s no need to enter any competition! Most likely I’ll be spending more time flapping around in the Atlantic Ocean than staying on the board itself… Either way, it’s going to be a blast!

 

 

Koulu on ohi täällä! Meillä on nyt kahden viikon tauko, jonka jälkeen palaamme vielä viimeisen kerran kampukselle suorittamaan tentin. Tässä on siis hyvin aikaa tehdä kaikkea kivaa ja laiskotella lukea tenttiin jne.

Luonani oli tänään jääkiekon MM-kisojen kisakatsomo, jonka jälkeen ystäväni vielä jatkoivat matkaa kaupungille hihhuloimaan koulun päättymisen kunniaksi. Itse päätin jättää ulkoilun väliin, sillä huomenna aloitan loman parin päivän mittaisella urheiluleirillä!

Tarkoituksena olisi ainakin opetella surffauksen alkeita, mikä tarkoittaa myös Atlantin valtamereen joutumista. Tai siis mun Sri Lankalla opituilla taidoillani oon varmaan enemmän veden alla kuin itse laudalla! :D Ihan hyvää säätä näyttäisi kuitenkin olevan luvassa, joten uskon että retkestä tulee hauska. Ainoa asia mikä vähän jännittää on se, että kaikki on ranskaksi, ja taidamme ystäväni kanssa olla ainoat ulkomaalaiset mukana koko tapahtumassa. No, huomenna selviää. Ainakin meillä on kyyti paikan päälle!

 

Are the French Friendly?

Quite often I’ve heard people complain about the French, and not just the exchange students, but also other friends who have been for a long weekend in Paris. For some travellers the image of a rude and arrogant Parisian has become familiar and even a stereotype. But are the French really that horrible towards foreigners?

It’s been almost eight months since I arrived in La Rochelle for the first time. Now that I’ve really lived here and gotten to know the culture I think it’s quite OK to write what I think about French people (and what I’ve learned from them). Even though I’ve managed to get over the biggest culture shocks, there’s still some French habits I’m always surprised – even annoyed – about. The French people are warm, friendly, talkative and extremely helpful. At the same time the customer service here seems to be from the stone age!

I always remember the day when I made my first phone call from Finland to France. I was a little nervous and was asking for accommodation. The woman on the phone was pleasant in the beginning, but she got frustrated and angry towards the end. It was all about a mistake she had made that I had noticed. A few weeks later I arrived in France. The sales assistants in the shops were correcting my French, not caring about me as a customer and not treating me very kindly. At that point I decided that all French people should be sent to Eastern Africa to live in mudhuts and learn how to behave. It was a cultural shock which I soon got over as I met French people at school and I noticed that the French like to show their emotions, good and bad ones, even in public. As a Finnish person I’m more used to seeing people being stone faces when something unexpected happens, you never really know what Finns are thinking about. Noticing that the French tell you their opinions without hesitation has been interesting. You alwas know which page they are on, no need to guess!

After my first month here I learned that French people actually have MUCH better behaviour than Finns. They like to call you “Monsieur” or “Madame” and use “vous” instead of “tu” and they always, always, ALWAYS, say hello to you.

Even though I’ve learned that the French tell what they are thinking, I still find the customer service here quite poor. I once forgot a product in the local shop and ran back to get it as soon as I’d noticed what had happened. The sales person who had been selling and handing the products to me from behind the desk was not willing to help me. He said “I can’t see your product, so it’s not here anymore. Too bad.” I found this kind of lazy and left the shop empty-handed. Unfortunately I’ve had many bad experiences related to sales people who aren’t really interested in their customers’ needs and problems. Quite often the sales people tell me “we don’t have this product anymore” without even looking for it, and then I might find it myself in the very same shop!

Getting to visit a doctor has also been hard for a foreigner. I’ve always had to call several places before someone has said “yes, we can help you”. I was once already getting an appointment from one place until they noticed that I don’t speak very much French. At that point the woman on the phone decided that sorry, they don’t take new patients! It took me two weeks to find a normal doctor, how is this even possible in Europe?

Anyway. I don’t want to continue with complaining about everything. I’ve had bad experiences, but I’ve had more good ones.

Whenever I’ve been in trouble on the street, the French people run out to help me. I’ve had people lift my suitcase into the train and off, people helping me with buying a metro ticket, people showing me directions, people running up to me if I’ve dropped a glove, people translating services to me, and so much more.

Actually, here people are more helpful than in Finland. In Finland you often have to ask for help, here in France you get it automatically. Drivers in Finland don’t very often let you over the road but here everyone is making way for you. The bus drivers here are something I’d be happy to take back to Finland with me because they wait if they see someone running for the bus and always say hello. Runners greet each other on the tracks, unlike in Finland where you look down and don’t show any interest in other people. I’m going to find it weird to walk in the streets of Finland and not smile to someone when having eye-contact. Here you always get a “bonjour” and an “au revoir” when you enter the shops too. People come up to you and start talking about everything that comes to their mind. And I like it.

The young French students who I’ve met in school are all very open about new cultures and languages. They often complain about French people being too proud about their home country. It’s fun to notice that during the travels of these French class mates of mine they have learned a lot about other cultures and their own one too. I guess one day it will be easier for a foreigner to come and stay in France for a longer period of time as there will be more people who understand where you are coming from and how you can’t always know French.

I’ll be soon posting more about how to behave in France. The Do’s and Don’ts and so on.

Olen saanut kuulla monesta eri suunnasta kuinka ranskalaiset ovat ylimielisiä p*skoja. Moni vaihto-oppilas jaksaa vieläkin valittaa ranskalaisista avoimesti, jopa äänekkäästi oppitunnilla, jossa edessä saattaa istua paikallinen nuori. Vaihtarit eivät ole kuitenkaan ainoat, joilla on ollut ongelmia ranskalaisten kanssa, vaan monesti olen myös kuullut Pariisissa käyneiltä tuttavilta kuinka huonoa kohtelua he ovat pariisilaisilta saaneet. Mutta ovatko ranskalaiset oikeasti niin hirveää sakkia?

Vaihtovuottani on takana kohta kahdeksan kuukautta. Nyt kun täällä on oikeasti asunut ja päässyt kulttuuriin sisään on vissiin ihan turvallista kertoa omia ajatuksia ranskalaisista ihmisistä. Vaikka olen oppinut pääsemään pahimpien kulttuurishokkien yli, on täällä yhä sellaisia tapoja, jotka saavat suomalaisen pahalle tuulelle. Täällä asuessa on kuitenkin oppinut ymmärtämään ranskalaisten outoutta. Paikallisten ystävällisyys on sellainen asia, mikä jaksaa vieläkin pistää hymyilemään. Asiakaspalvelu on monessa paikassa puolestaan ihan kuraa! Aika ristiriitaista, eikö?

Soittaessani Suomesta ensimmäistä kertaa ranskalaiseen kouluumme asuntovastaavalle sain kokea aikamoista läksytystä siitä kuinka minä olin toiminut asunnon metsästämisessä väärin (en ollut vastannut sähköpostiin, jota en ollut koskaan saanut). Samanlainen syyttely jatkui tänne saapuessa. Vaihtoni alussa monet asiakaspalvelijat tiuskivat minulle, korjailivat ranskaani, ja vaikuttivat muutenkin todella ylimielisiltä. Silloin ajattelin, että kaikki ranskalaiset ovat töykeitä ja heidät saisi lähettää itä-Afrikan savimajoihin opettelemaan käytöstapoja. Myöhemmin ranskalaisten kanssa asioidessani olen oppinut, että ihmisillä on vain tapana ilmaista mielipiteensä suoraan. Jos ranskalainen turhautuu, se näkyy heti, eikä sillä ole väliä onko suuttujana koulukaveri vai kassan takana seisova myyjä. Tiuskiminen ja pikainen tulistuminen on siis vain osa paikallisten luonnetta.

Asiakas tunnostaisi monessa paikassa olevan ”riesa”. Asiakkaiden mahdollisia ongelmia ei aina jakseta ratkoa, ja tämän olen joutunut monesti kokemaan itsekin, mm. silloin kun unohdin kauppaan erään tuotteen myyjän tiskin taakse (josta hän ostoksiani ojenteli), eikä myyjä suostunut korvaamaan tuotetta, sillä ”sitä ei näy, eli sitä ei ole”. Onneksi en menettänyt siinä sähläyksessä kuin pari euroa, mutta kyllä se silti harmitti. Suomessa kadonnut tuote oltaisiin todennäköisesti korvattu, vaikkei asiakas kykenisi edes todistamaan ostaneensa moista tuotetta, näin se menisi ainakin Stockmannilla.

Oma-aloitteisuus on täällä muutenkin vähän jälkeenjäänyttä. Syksyllä yritin ostaa kaupasta erästä sarjaa DVD:nä, ja myyjä etsiskeli levyjä koteloon. Yhtä levyä ei ollut heti löytyä, ja myyjä ryhtyi jo kohottelemaan harteitaan ja myymään ”ei ole”-lausetta, kunnes sitten kuitenkin tarkisti toisen kerran (näki varmaan ilmeeni), ja kappas, puuttuva levy löytyi samasta kansioista kuin missä muutkin levyt olivat. Oli vissiin melkoinen haaste.

Inhottavimmat kokemukseni asiakaspalveluun liittyen ovat kaikki olleet silloin, kun olen soitellut ympäri kaupunkia lääkäreille. Pahaksi äitynyttä silmätulehdustani ei haluttu alkuun edes hoitaa, ja jouduin tappelemaan vastaanottovirkailijan kanssa päästäkseni hoitoon. Tavallistakaan lääkäriä ei aina saa yhdellä puhelinsoitolla, vaan edessä pitää olla lista numeroita, joihin soitella epätoivoisena. Lääkärit itse ovat kyllä aina olleet mukavia.

Pankkiasioinnista en kehtaisi edes aloittaa, kun näen jo nyt punaista. Mainitaan kuitenkin että jos pankkikortti menee rikki tai ei toimi, on kortin omistajan palattava tasan samaan pisteeseen kuin mistä kortin on hakenutkin. Siispä, jos Societe Generalen La Rochellessa hankittu pankkikortti menisi Pariisissa rikki, olisi minun palattava La Rochelleen korjauttamaan virhe! Aika kätevää ;)

Muita minua ärsyttäviä tapoja täällä ovat kaikkialla tupakointi (tää on ranskisten lempiharrastus), jonoissa ohittelu (oli kyseessä sitten pankki, bussiasema tai koulun ruokala), ylimielinen tuijottaminen, englantia puhuvien syrjiminen ja se, ettei kadulla kävellessä voida väistää vaan kävellään vaikka päin.

Nyt kun olen  valittanut, voisin kertoa ihmisten ystävällisyydestä noin yleensä.

Ranskalaiset ihmiset ovat (halutessaan) lämpimiä ja puheliaita. Tuntemattomia moikkaillaan kadulla, ja kauppaan astuessa on pakko tervehtiä myyjää, vaikkei olisi mitään ostamassakaan. Myös kaupasta poistuessa on kohteliasta toivottaa hyvät päivänjatkot. Täällä tulee siis lämmin olo, kun tuntemattomatkin saattavat ryhtyä höpöttelemään niitä näitä kaupan kassajonossa tai bussipysäkillä.

Autoilijat päästävät aina tien yli. Täällä vähintään joka kolmas auto antaa jalankulkijoille tietä, ja ihmiset ottavat muutenkin hienosti toisensa huomioon. Olin kerran myöhästyä bussista, joka teki lähtöä toiselta puolelta tietä, mutta kiitos bussin edessä olleen autoilijan pääsin äkkiä kipittämään tien yli pysäkille.

Minulla ei ole myöskään koskaan ollut ongelmaa päästä junaan ylipainavan matkalaukkuni kanssa, sillä aina on paikalle rynnänyt ihmisiä nostamaan ja pyörittelemään laukkuani kyytiin. Apua ei ole tarvinnut pyytää täällä ikinä, sillä ihmiset kyllä huomaavat jos joku on ”ongelmissa.” Yksinäistä oloa ei siis ranskalaisten kanssa helposti tule. Eksyneitä autetaan, metrolippujen ostossa neuvotaan, kassajonossa päästetään eteen, lauseita käännetään, ovia avataan, kyytejä tarjotaan jnejnejne.

Ehkä sellainen asia mistä paikalliset eivät täällä innostu on englannin kieli. Sen kanssa ei kannata mennä pyytelemään apua, ellei joku vapaaehtoisesti ryntää paikalle neuvomaan turistia. On kuitenkin ollut ilo huomata, että mun luokallani olevat ranskalaiset ovat jo nähneet vähän enemmän maailmaa ja oppineet, että ranskalainen kulttuuri ei ole se ainoa oikea. He nauravat ihmisille, jotka eivät suostu puhumaan englantia. Nuoret ranskalaiset ovat täynnä potentiaalia ja oma-aloitteisuuskin on jo parempaa heidän keskuudessaan.

Ehkä siis tulevaisuudessa täälläkin pärjää vähän helpommin ulkomaalaisena. Saas nähdä.

Postailen pian siitä, miten Ranskassa kannattaa käyttäytyä, ja mitä täällä ei aina ehkä osaa odottaa.