My TOP 10 Travel Moments of 2013

2013 has been an amazing year for me! I started the year with a three-week exploration in the rainforests of Borneo, then flew back to France to continue with my study exchange year. After leaving France I started a new adventure when I was accepted to complete an internship in the Netherlands! During the busy autumn I managed to find the time to visit the Czech Republic and Germany. Now I’m writing this post from Finland, thinking about the wonderful things I got to experience during my travels. It’s time to share my top (travel) moments of 2013!

Kulunut vuosi on ollut todella tapahtumarikas ja muutoksia täynnä. Aloitin vuoden matkustamalla Borneoon, saarelle jonne en olisi koskaan arvannut meneväni. Pääsin seikkailemaan sademetsissä, kiipeämään vuorelle ja nauttimaan kirkkaista snorklausvesistä ja valkoisista hiekkarannoista. Unohtumattoman reissun jälkeen jatkoin vaihtovuottani (ja siihen liittyvää henkistä vuoristorataa) Ranskassa, jonka jälkeen muutin Alankomaihin suorittamaan 9kk mittaista työharjoitteluani. Syksyllä kerkesin vierailla Prahassa ja Berliinissä, ja nyt kirjoittelen yhteenvetoa Suomesta! Alla top 10 matkailuhetkeni vuodelta 2013! 

 

10. Celebrating Scandinavian Midsummer on an island in Finland.

Suomalainen juhannus saaristomaisemissa.

9. Surfing at the west coast of France!

Ranskan länsirannikon aalloilla surffaaminen.

8. Sitting outside, drinking hot chocolate with a view to Mont Blanc, at the French Alps. At the same time my nose was freezing and my fingers were warm.

Tulikuuman kaakaon nauttiminen ulkoilmakahvilassa Ranskan alppimaisemissa.

7. Joining a run club in the Netherlands and running down the side streets of Amsterdam by dark.

Hollantilaiseen juoksukerhoon liittyminen ja erityisesti Amsterdamin kaduilla juokseminen ilta-aikaan.

6. Standing at the Old Town Square of Prague at night time, drinking “hot wine” and watching the historical Astronomical Clock play it’s hourly show, something that only that clock in Prague can offer.

Prahan tunnelmallisen vanhan kaupungin keskustassa seisominen yöllä glögi kädessä, Astronomisen kellon esitystä ihmetellen ja kaupungin tunnelmasta nauttien.

5. Sitting in a car on a cold and rainy day in France with French girls and a few exchange students, singing along to the latest French hit. We were watching a road leading to an island disappear under the Atlantic Ocean as the tide came in.

 Ranskalaisen hittibiisin hoilaaminen ääneen ventovieraiden vaihto-oppilaiden ja ranskalaisten kanssa rannalle pysäköidyssä autossa Noirmoutierin saarella. Istuimme autossa katsomassa Atlantin nousuveden saapumista ja kokonaisen autotien “hukkumista” meriveden alle kylmänä ja sateisena päivänä.

4. Receiving an important phone call just after finishing my last exam in France – I’d been accepted to complete my dream internship in the Netherlands!

Tärkeän puhelun saaminen Amsterdamista juuri hoidettuani viimeisen ranskalaisen kokeeni pois alta. Tiedossa oli muutto Alankomaihin ja unelmieni työharjoittelupaikka!

3. Spotting a wild orangutan for the first time at the Kinabatangan river in Borneo.

Hetki, jolloin näin ensimmäistä kertaa villin orangin Borneossa, Kinabatanganin joella.

2. Hiking in the magical rainforests of Danum Valley on the island of Borneo.

Danum-laakson sademetsissä vaeltaminen Borneon Sabahissa.

Holding a millipede which is hiding inside its shell! / Uskalsin ottaa käteeni kuoreensa piiloutuneen tuhatjalkaisen

1. Reaching the summit of Mount Kinabalu (4096m), the highest mountain of Southeast Asia, situated in Sabah, Malaysian Borneo.

Mount Kinabalun (4096m) huipulle saapuminen Malesian Borneossa.

We made it! What a feeling!

I wish you all a fantastic 2014 and happy travels to those who are planning on their next trips!

Hyvää vuotta 2014 ja kaikille matkailuharrastajille onnea tuleviin reissuihin!

 

Hrad Karlštejn – a Castle in Czech Republic

One morning we got up early and set off to explore the Hrad Karlštejn castle, which is located some 50km away from Prague in a town carrying the same name as the castle.

After living in the Netherlands for four months, the drive on the hills and bendy roads made me feel almost ill, however the wonderful views kept me alive and happy. Actually, the area where we drove had houses and villages that reminded me a little of Austria, especially the Alpine scenery there. Indeed Czech Republic is not just about Prague, I only wish I’d seen more!

The Karlštejn castle is on top of a steep hill, nicely to keep enemies away from it. It was built in 1348 for the Czech King and Roman Emperor Charles IV as a place for safekeeping of the royal treasures, especially Charles’s collection of holy relics and the coronation jewels of the Roman Empire. The castle has experienced the Hussite wars but has been reconstructed afterwards. Although the tour was entirely in Czech, it was an enjoyable trip to an impressive place.

Later on we ended up in a cozy local restaurant just in time for lunch: garlic soup and wild boar (and some dumplings, of course)! This, along with a nice KOFOLA drink (local Coca-Cola), cost only 12euros for one person! This student was very happy.

After a day in Hrad Karlštejn I came to the conclusion that it would be nice to come back to the Czech Republic and do some more exploring outside Prague. As the locals say, they are proud about their capital but it’s different than the rest of the country. I am curious – what would the town of Brno be like?

Lauantaina heräsimme aikaisin aamulla ja huristelimme ulos Prahasta ja kohti Hrad Karlštejn-linnaa, joka sijaitsee samannimisessä kaupungissa.

Matkan varrella Prahan kerrostalot muuttuivat harvempaan asutetuksi alueeksi, ja päästessämme kukkuloille saimme kokea jo pientä maalaistunnelmaa! Satunnaiset kylät ja omakotitalot muistuttivat minua erityisesti Itävällan alppitaloista, osittain myös siksi että ajoimme mäkisillä teillä. Kieltämättä epätasaisen ajomatkan aikana pieni pahoinvointi oli nostaa päätään, mutta hyvin kuitenkin selvisimme perille kauniiseen, uneliaaseen kylään, jonka yläpuolella olevalla nyppylällä seisoi vastassa Hrad Karlštejnin linna.

Kyseinen rakennus on Prahan Linnan jälkeen Tšekkien tunnetuin linna, joka on rakennettu 1300-luvulla Kaarle IV:n kruununjalokivien ja pyhäinjäännöskokoelmien turvapaikaksi. Tosiaan, Prahan Kaarlensilta on nimetty saman hepun mukaan. Linna kesti aikoinaan seitsemän kuukautta hussilaisten piiritystä, jonka jälkeen se turmeltui pahasti 30-vuotisessa sodassa. Kuten kuvista voi ehkä päätellä, linnaa on restauroitu oikein huolella.

Tuona hyytävän kylmänä päivänä vetoisessa linnassa kiertelyn jälkeen oli pakko päästä jonnekin lämpimään syömään keittoa. Kuinka ollakaan, kylästä löytyi tunnelmallinen ja lämmin pikkuravintola, jossa tarjoiltiin erinomainen lounas: valkosipulikeittoa alkupalaksi ja villisikaa kastikkeessa pääruuaksi. Ohella siemailin tsekkiläistä yrttikolaa, Koffolaa, jonka juominen tosin oli hieman haasteellista edellisillan yrttishottien jälkeen. Hintaa tälle lounaalle tuli alta 12e/naama!

Päivän aikana tulin siihen tulokseen, että Tsekkeihin täytyy palata joskus ajan kanssa. Praha on loistava valinta viikonlopulomalle, mutta vähänkin pidempää matkaa kaavaileville suosittelen kierrosta myös Tšekkien pääkaupungin ulkopuolelle. Kuten paikallinen ystävänikin sanoi, Praha on maan ylpeyden aihe, mutta on tyyliltään hyvin erilainen kuin Tšekki noin muuten. Ainakin minun mielenkiintoni heräsi; millainenkohan kaupunki olisi esimerkiksi Brno? Täytyy käydä joskus selvittämässä!

Take a Walk in Prague

Prague is a city which should definitely be explored on foot. Wandering around aimlessly in the old town is something that should be done by everyone visiting Prague because there’s always something new behind each corner and at the end every street. The old buildings with all the little details are so eye-catching that you might end up walking into one of the town’s many lamp posts ;)

 

One place which every traveller should see is the famous Charles Bridge which crosses the Vltava river. The bridge is over 500 meters long and is decorated by an “alley” formed by over 30 statues! During day time Charles Bridge is filled with local street artists and tourists, but in the evening it’s a lot quieter and you can see the old Prague Castle standing on a hill, nicely lit up. You can get to the Castle of Prague by walking over the bridge and heading up the hill. (But I warn you – if it’s raining, wear good walking shoes because the steep pebble streets are very slippery!)

 

Prague Castle is actually not a typical castle, because it composes from several different buildings, such as palaces and cathedrals. It’s actually known as the largest castle complex in the world and is a UNESCO world heritage sight. The office of the president of Czech Republic is also here as well as the place where the old crown jewels are kept. One of the most famous attractions in the castle area is the Cathedral of St Vitus. It looks huge, but once you visit inside you realize that it’s actually even bigger! What really makes worth visiting the castle during the dark is seeing the lights of Prague from above.

 

If you are not into walking, there’s always the opportunity to travel by metro or by tram, but the distances within Prague are quite short so it’s really a city made for walking – even on a dark and rainy night :)

 

Coming up: posts about food&drinks, the old town, and taking a peek to the surrounding areas/outside of Prague:)

 

Praha on kaupunki, johon kuuluu ehdottomasti tutustua kävellen. Jos on vähänkin ylimääräistä aikaa, suosittelen päämäärätöntä ihmettelyä ja tunnelmointia vanhan kaupungin sivukujilla! Jokaisen kulman takaa löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, ja kannattaa myös katsella ylös! Mä ihmettelen vieläkin, miten en törmännyt kertaakaan lampputolppaan pällistellessäni kaupungin kauneutta (Prahassa on nimittäin paljon vanhanajan lyhtypylväitä:)

 

Yksi pakollinen kävelypaikka on maailmankuulu, 1300-luvulla rakennettu Kaarlensilta, jota reunustaa reilut 30 patsasta eri kuninkaista ja pyhimyksistä. Silta on yli 500m pitkä, ja varsinkin päivisin täynnä katutaiteilijoita, kauppiaita ja turisteja. Jos väenpaljous ahdistaa ja siltaa haluaa tallata ihan rauhassa, niin kannattaa saapua paikalle vasta myöhään illalla nauttimaan rauhallisemmasta tunnelmasta.  

 

Kaarlensillan toiselta puolelta alkavat kukkulat, joista yhdellä seisoo Prahan Linna. Me kävimme siellä päiväsaikaan, mutta palasimme pimeällä katsomaan kauniisti valaistua aluetta, jolta aukeaa upea näkymä koko kaupungin ylle – suosittelen menemään pimeällä! Tosin varoituksen sana; vesisateella jyrkät mukulakivikadut käyvät todella liukkaiksi, joten huonopitoisissa kengissä ei pidä lähteä pimeässä seikkailemaan näille kaduille (itse olin alas tullessa pyllähtää varmaan kymmenen kertaa).

 

Prahan Linna ei oikeastaan ole varsinainen linna, vaan kokonainen pieni kaupunginosa, jossa on palatseja ja kirkkoja. Samalta alueelta löytyy maan (juoppo)presidentin virka-asunto ja paikka, jossa säilytetään kruununjalokivet. Linnan kukkulalla seisova Pyhän Vituksen Katedraali on yksi Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä, joka muistuttaa mielestäni sisäpuolelta vähän Pariisin Notre Damea. Tsekkiläinen ystäväni muuten hieman harmitteli katedraalin nimeä muistettuuan joitakin oppimiaan suomalaisia kirosanoja, heh :D

 

Jos kävely väsyttää, Prahaa voi onneksi tutkia muillakin keinoin! Vanhat ratikat kiertävät koko kaupunkia, ja niiden kyydistä voi ohimennen ihailla monia nähtävyyksiä. Hevoskärryillä ja avoautoilla on myös mahdollisuus saada pikkukierroksia, mutta ne ovatkin jo huomattavasti kalliimpi vaihtoehto muuten niin halvassa kaupungissa.

 

Seuraavassa postauksessa ihmetellään vanhaa kaupunkia vähän lähempää, ja tarkoitus olisi väsätä myös olut- ja ruokapainoitteinen postaus sekä kertomus meidän pikkuseikkailuistamme Prahan reunalla/ulkopuolella!

Rain, wind and windmills

It’s been raining non-stop in the Netherlands for the past few days week. I got so sick of getting wet on my way to work and back, that I decided to try and be Dutch and cycle holding an umbrella over my head. That didn’t quite work out as I wished. Someone must have thought I was drunk! In the end I decided to give up all the pathetic wobbling around before I would scratch someone’s car or have my umbrella sticking out of someone’s eye. So I basically look like a drowned rat nowadays. (Note to self, buy a rainproof jacket!)

Besides all the rain, I have been enjoying my time here. My boyfriend came over from Finland and we went to visit Zaanse Schans, which is a colourful Dutch neighbourhood and also one of the top tourist attractions outside Amsterdam! This little place is exactly where you can still find the typical Dutch windmills, lovely wooden buildings and of course the wooden cloggs. You can buy traditional crafts, visit a museum, go inside windmills or simply walk around and enjoy the feeling of being in the countryside. It’s almost like going back in time!

The good thing about the stormy weather was that we didn’t see many tourists. The bad thing was that we were soaking wet ten minutes after getting off the train from Amsterdam (it takes only 15min to get to Zaanse Schans from Amsterdam Central). I had to constantly clear my camera’s lens, fiddle around with the umbrella and watch out for puddles and mud. So not exactly a fantastic little walk.

To escape from the rain and wind, we decided to visit a little oil mill. There we learned how the process from peanuts to oil actually happens, which was really interesting. We also did a small tour in a spice mill and then peeked inside a wooden shoe workshop. It was all a little touristy, but yet it’s a real working neighbourhood, so it was still very nice. I guess you have to do something like this at least once if you spend a longer time in Netherlands!

In the end I couldn’t resist eating a huge Dutch pancake! It was so pleasant to sit in a warm cafe and watch the rain through the window. I’m glad we faced the rain and wind, otherwise we would have spent the entire weekend indoors waiting for the sun to come out. I guess in the end, there’s no such thing as bad weather, only different kinds of good weather. And the rain… I guess I just have to get used to it.

On kyllä taas täydellinen sää täällä Alankomaissa, kun jo kahdeksatta päivää putkeen tulee vettä kuin saavista! Tämän myötä olen löytänyt asian, mistä en Hollannissa pidä, nimittäin sateessa pyöräily on kamalaa!

Yritin maanantaina töihin polkiessa olla mahtava hollantilainen ja ohjata oikealla kädellä fillaria ja pitää vasemmalla sateenvarjoa. Eihän siitä mitään siellä liikenteen seassa tullut, joten oli pakko luovuttaa jo puolessa välissä matkaa. Ehkä ihan hyvä että annoin periksi, sillä muuten olisin voinut kaatua ja raapaista jonkun autoa, tai vielä pahempaa, puhkaista jonkun viattoman kouluun tallustavan ekaluokkalaisen silmän sateenvarjollani. En kyllä tiedä mikä näytti lopulta typerämmältä; se että huojuin pyörällä ympäriinsä kuin mikäkin aamujuoppo, vai se että poljin läpimärkänä töihin kaatosateessa sateenvarjon roikkuessa pyörän kahvasta.

Eipä siinä, tämä sama sateenvarjo oli viikonloppuna mennä rikki, kun vierailimme Suomesta kylään tulleen Henrin kanssa pienellä hollantilaisella maamerkillä, Zaanse Schansilla. Tässä tuulimyllyjen ja puukenkien luvatussa kylässä tuuli niin kovaa, että sadetta tuli niskaan ihan vaakatasossa. Eipä ole pitkään aikaan maistunut lämmin juoma niin hyvin kuin tuon reissun jälkeen!

Surkeasta säästä huolimatta Zaanse Schans oli aivan ihastuttava tyypillinen pieni hollantilaiskylä, jossa pääsee halutessaan tutustumaan tuulimyllyihin, vierailemaan perinnemuseossa, tai kurkkaamaan kuinka Alankomaiden kuuluisia puukenkiä valmistetaan. Rakennukset ovat kaikki vielä sitä vanhaa ja perinteistä hollantia, ja heti kylään saapuessa voi haistaa vahvan tervan tuoksun. Aika turistipaikkahan tuo loppujen lopuksi oli, mutta suosittelen kyllä piipahtaman siellä, jos vain saa mahdollisuuden. Alankomaathan ei nimittäin pääty Amsterdamiin, jonne lähes kaikki tuntuvat aina matkaavan! Zaanse Schans on siitäkin kiva, että se sijaitsee vain 15min junamatkan päässä Amsterdamista, ja on sellaista tyypillistä hollantilaista maaseutua, missä aistii Alankomaiden kulttuurin ihan uudesta näkökulmasta.

Henrin kanssa kävimme pienen öljymyllyn sisällä pitämässä sadetta ja saimme samalla oppia, miten mylly puristaa pähkinöistä öljyä. Toinen kiinnostava paikka oli kauppana ja minimuseona toimiva maustemylly, jonka lisäksi piti tietysti piipahtaa myös puukenkäverstaassa. Huono sää rajoitti vähän alueella liikkumista (lähinnä painelimme hartiat niskassa paikasta toiseen), mutta sen sijaan Zaanse Schansin kahvilassa istuimme oikein mielellämme kuivattelemassa vaatteitamme ja mutustelemassa perinteisiä lettuja. Noms!

A little bike ride in Holland

Since I have a very busy internship I have tried different ways to stay relaxed and to enjoy the Netherlands as much as possible. One of these relaxing activities has been to hop on my bike and go for a long ride around and about. These pictures have been taken just outside Hilversum. Next time I’ll try another direction ;)

Kiireisen työharjoittelujakson aikana on välillä tuntunut hieman hankalalta rentoutua ja nauttia väliaikaisesta oleskelustani Alankomaissa. Pitkien työpäivien jälkeen olen lähinnä treenannut, kokannut, käynyt suihkussa ja painunut sitten suoraan pehkuihin.

Olen kuitenkin päättänyt, etten ihan ummikkonakaan halua täällä Alankomaissa asua! Tarkoitus on nyt syksyllä päästä matkustamaan vähän enemmän, ja haluaisin ainakin tehdä päiväretkiä ympäri Alankomaita ja toivottavasti vierailla myös Berliinissä. Niitä retkiä odotellessa olen käynyt muutamamisen kertaa kiertelemässä Amsterdamissa.

Sunnuntaisin taas yritän rentoutua pienien lähialueille suuntautuvien pyöräretkien avulla. Luonnossa kulkeminen ja rauhassa polkeminen onkin ollut mukavan rauhoittavaa puuhaa! Näiden hetkien ansiosta arki on päässyt välillä unohtumaan kokonaan, mikä tekee kyllä ihan hyvää myllytystä täynnä olevan työviikon jälkeen. Ihan vielä ei siis tarvitse harkita zen-munkiksi ryhtymistä ;)

Lisää kertomuksia elämästäni Alankomaissa on tulossa pian!

Travel Memories: The Trans-Siberian Railway

Exactly two years ago I woke up on the Trans-Siberian train and couldn’t believe that one of my biggest travel dreams was coming true. I was traveling all the way from Finland to China by train!

Imagine going to sleep seeing a forest from the train window. The next morning you wake up and the scenery has changed to opposite: no trees at all, just magical mist above grassland. The Trans-Siberian train takes you through the Russian Taiga, accross the Ural Mountains, through grasslands and small villages, towns and cities, by the Baikal lake…. and if you continue to Mongolia… through the Gobi Desert too!

The distance from Helsinki to China is about 8975km. This particular train journey that I chose crosses 6 different timezones, includes at least 7 days of sitting on the train and shows three different countries: Russia, Mongolia and finally China. This route is actually known as the Trans-Mongolian route, because instead of ending up in Vladivostok (9289km from Moscow), you will find yourself in Beijing. On the way there is of course Mongolia, which really is a beautiful country.

Sitting on a train for several days might sound horrible, but actually it was an experience everyone should try. And yes, it is possible to get on and off the train! I was in a cabin which had four beds and a little table. I shared the cabin with three strangers who soon became my friends. The people who get on and off the train have their own interesting backgrounds and stories to share.

The first couple of days I thought the train was stinky and agonizing but soon I got used to it. I would use a Russian samovar to make tea and stand next to the open window enjoying the views. In the evenings I spent time in the restaurant carriage enjoying some Russian “solyanka” and socializing with other passengers. Not being able to take a proper shower was the worst part, but otherwise life on the train was relaxed.

Of course it was not just about sitting in a stinky train watching the views go by. You can also get on and off the train at the stops. During longer stops people even took the risk to visit the local towns, others did sports next to the train track (you know, because of all that sitting). My stop was at the Baikal lake where I left the train for a couple of days to see what the town of “Irkutsk” is like.

Then I took a different train, towards Mongolia…

Tasan kaksi vuotta sitten heräsin Trans-Siperian junasta, enkä ollut uskoa silmiäni. Metsämaisema oli yhdessä yössä muuttunut kitukasvuisista puista koostuvaan suoalueeseen, jota saikin töllöttää lähes koko päivän. Olin silti todella onnellinen, sillä pitkäaikainen matkailuhaaveeni oli viimein käynyt toteen!

Trans-Siperian junamatkaa voisi sanoa sellaiseksi “kerran elämässä koettavaksi asiaksi”.  Kilometrejä Moskovasta Venäjän itäiseen päätyyn Vladivostokiin saakka on peräti 9289, mutta helpommallakin pääsee jos haluaa matkata Mongolian kautta Kiinaan (8975km Helsingistä). Jälkimmäinen vaihtoehto, eli Trans-Mongolian -nimellä tunnettu matka oli se, jonka päädyin itse ottamaan. Olin jo vuodesta 2007 saakka halunnut käydä Mongoliassa, joten sain hienosti kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Yleisin saamani kysymys taitaa liittyä junassa istumiseen ja henkiseen jaksamiseen matkan aikana. Itse asuin pahimmillani neljä päivää putkeen pikkuisessa hytissä kolmen ventovieraan kanssa ilman mahdollisuutta suihkussa käymiseen! Öisin sai kuunnella kuorsausta, ja jokainen vähänkin punkassaan liikehtinyt saattoi herättää muita hyttikavereita. Ruokana toimi pääasiassa pussikeitto ja -pasta. Höhö, no oikeasti tämä kaikki vain lisää hauskuutta, sillä samassa tilassa olevia ihmisiä oppii tuntemaan, ja ihmisiä tuossa valtavassa junassa kyllä riittää! Yleensä iltaisin löytyi myös vähintään yhdet juhlat jostain päin junaa (vodka oli monelle kova sana).

Aikaa sai helposti kulumaan ikkunasta roikkuessa ja maisemia katsellessa, ravintolavaunussa istuessa tai ihan vain teetä juodessa ja muiden matkalaisten kanssa rupatellessa. Matkapuuhaksi otin mukaani ainoastaan matkaopaskirjan, sillä tarinoita lukiessa matkan idea hieman kärsii, kun kauniit maisevat jäävät kunnolla näkemättä ja ihmiset tapaamatta. Muutenkaan ei välttämättä kannata harkita Trans-Siperian junaan loikkaamista, jos istuminen ja ihmetteleminen ei kiinnosta ;)

Muutamassa päivässä olimme ylittäneet jo useamman aikavyöhykkeen, ja joka aamu sai herätä uusiin maisemiin. Aurinko nousi ja laski miten sattui, ja herkullista solyanka-keittoa tarjoava ravintolavaunu operoi Moskovan ajassa, joka oli hieman sekavaa. Olihan se kuitenkin todella jännittävää nähdä ensin Moskova, sitten Ural-vuoret ja metsää, sitten sitä kuuluisaa “Siperian tyhjyyttä”, Baikal järvi, ja Mongoliaan kääntyessä vielä Gobin aavikkokin! Kiinaan saapuessa junasta saattoi nähdä jo pätkiä Kiinan muurista :)

Yhtä mittaa ei kuitenkaan kannata matkustaa Kiinaan, sillä välissä löytyy monta mielenkiintoista paikkaa. Oma pysäkkini oli Baikal-järven alueella Irkutskin kaupungissa, jossa ihmettelin paikallista menoa parin päivän ajan. Baikalilta ei enää noustukaan Siperian junaan, vaan nokka kääntyi kohti Mongolian aroja….

Almost Dutch!?

This weekend I had only one mission: to find myself a bicycle. If I ever wanted to fit in with the Dutch (and get an additional 20 minutes of sleep each morning), I simply had to start searching. Luckily everyone here in the Netherlands do cycling so it was easy to find a second-hand bike for the next 9 months. As long as it gets me from point A to point B, I’ll be happy!

After standing in a bike shop for less than a minute I found the perfect ladies bicycle! It’s got seven gears, a lamp, and it’s just the right size for me. After a small test drive around the block the bike was mine.

The first thing I did was go for a nice little ride in search for the perfect running route. And I found one! Not a bad weekend at all.

Let’s see how I survive my first bike ride to work ;)

Asetin itselleni viikonlopun missioksi pyörän hankkimisen, sillä puoli tuntia kestävä kävelymatka töihin alkoi tympimään. Jos joka aamu saa nukkua 20 minuuttia pidempään töihin reippailusta kuitenkaan tinkimättä, niin pyörähän on aivan nappiratkaisu! Fillarilla kulkeminen on Alankomaissa äärimmäisen helppoa, sillä kaikkialla on pyöräteitä ja paikkoja pyörien parkkeeraamiselle. Hollanti on toki tunnettu myös “litteydestään”, mikä helpottaa pyörällä kulkemista kummasti.

Eräs työkaverini neuvoi minulle paikan, josta saisi hyvään hintaan käytettyjä pyöriä. Ihan uutta menopeliä en tosiaan tarvitse, koska tarkoitus on asua täällä vain yhdeksän kuukautta, ja pyörien varastaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Paikasta A paikkaan B kätevästi ja ilman ongelmia pääseminen riittää siis minulle varsin hyvin.

Olin ehtinyt seisoa pyöräliikkeessä alle 30sek, kun jo tiesin mikä tarjolla olevista pyöristä tulisi olemaan minun! Mukaan lähtikin lopulta minulle juuri oikean kokoinen naisille suunniteltu pyörä, jossa on seitsemän vaihdetta ja lamppu! Lähdin suoraan kaupasta fillaroimaan lähialueille leveä hymy nassullani.

Yllä olevat kuvat on nappaistu lenkkireittini varrelta. “Uuden” menopelin kanssa on kätevää käydä tutkimassa ja mittaamassa sopivia juoksureittejä, jolloin eksyminenkään ei niin haittaa kun takaisin oikealle tielle pääsee parilla polkaisulla :)

Huomenna sitten ekaa kertaa fillarilla töihin, iiks!

My last days in France (in pictures)

My last days in France….

Viimeinen viikkoni Ranskassa meni vähän niinku näin…

I tasted some French macarons for the first time ever!

Maistoin ranskalaisia macaron-leivoksia ensimmäistä kertaa!

I went to see the Natural History Museum of La Rochelle.

Vierailin La Rochellen luonnonhistoriallisessa museossa, joka sijaitsi lähes kämppäni vieressä.

I dragged my mum (who was visiting me) for a walk in the rain and to see the animals in “my park” for one last time.

Raahasin äitini (joka oli käymässä luonani) kävelylle sateeseen ja katsomaan läheisen puiston ötököitä.

After spending a day in the rain we sat down in La Rochelle’s oldest restaurant.

Sateessa vietetyn päivän jälkeen istahdimme La Rochellen vanhimpaan ravintolaan.

..And just when mum got a nice glass of wine I remembered that Finland has an important ice-hockey match starting in a few minutes time!

…ja juuri kun äiti sai eteensä lasin viiniä, muistin että Leijonilla on alkamassa tärkeä lätkämatsi!

The next day it was still raining but that didn’t stop us from visiting Île de Ré.

Seuraavana päivänä sää oli aivan yhtä surkea, mutta lähdimme Île de Réen saarelle.

We went to see this famous lighthouse. It’s called Phare des Baleines.

Kävimme katsomassa saaren kuuluisaa majakkaa, joka tunnetaan nimellä Phare des Baleines (Valasmajakka).

The stairs made me feel dizzy.

Siellä kun kerta oltiin, niin pitihän sitä kiivetä ylös asti! Portaat pistivät pään pyörälle.

It was worth the climb though!

Ja oikein kivat näkymäthän sieltä oli!

We also took a peek in this church.

Käväisimme tällaisessa piruntorjuntabunkkerissa kirkossa.

I’ll miss the small streets of Île de Ré. Even when it’s raining the island is beautiful! No wonder the French love it.

Île de Rén kauniita pikkukatuja tulee kyllä ikävä. Jokaisen nurkan takana on aina uutta ihmeteltävää, ja vaikka tää oli jo kolmas kertani kyseisellä saarella, näin jälleen jotain mitä en aikaisemmin ollut huomannutkaan.

This island is really worth visiting!

Ehdottomasti vierailemisen arvoinen saari.

Before leaving the island we took one more walk on the beach.

Ennen Île de Réen hyvästelyä kävelimme vielä hetken rannalla.

On my last day in France we drove to Île D’Oleron which is known as a famous oyster island! This is what we saw on the way…

Viimeisenä päivänä otimme jälleen allemme auton, jolla ajelimme Île D’Oleronin osterisaarelle ihmettelemään menoa. Matkalla näkyi paljon tällaisia pesiä :’)

The island of Oleron is full of colourful little cottages and oyster shops.

Saari on todella iso, ja meillä ei hirveästi ollut aikaa, joten teimme pysähdyksiä vähän missä sattui. Nämä värikkäät puumökit oli kuitenkin pakko käydä katsomassa!

If you love oysters, this is the place to visit. It’s often the oysters of this island which are shipped to other countries in Europe! It was not tourist season yet, so the island was still nice and quiet.

Pienissä puuverstaissa työskentely ja osterinviljely (+ kalastus tietty) on tuolla yleistä. Aika uneliaan oloinen saari, tosin turistikausi oli vasta aluillaan. Tää paikka on osterifanin valinta, ja täältä kuskataan ostereita ihan Suomeenkin asti! Mm. Stockalla myydään Oleronin herkkuja.

When the sun came out a French fisherman shouted “Le soleil! Il existe encore!” (The sun! It sill exists!) We were then able to see Fort Boyard from the beach.

Aurinko tuli yllättäen esiin hetkeksi, ja kalastajamiehet jo huutelivat että “Aurinko! Se on olemassa sittenkin!” Näimme siis Fort Boyardin linnoituksenkin.

My last days in France included lots and lots of eating. Having an empty fridge was a good excuse to eat out and enjoy the athmosphere. My mum made me taste snails and other “French stuff.” Because you know, “when in France….”

Viimeisenä voisi mainita, että viimeisinä päivinä moni asia pyöri ranskalaisen ruoan ympärillä. Äitini suorastaan pelästyi kuullessaan, etten ole macaronien lisäksi maistanut etanoita! Niitähän sitten imeskelin valkosipulikastikkeen kera oikein huolella, ja tulihan sitä meriruokaakin kokeiltua, vaikken näiden herkkujen suuri ystävä olekaan. Kyllä sitä ranskalaista ruokakulttuuria tulee äkkiä ikävä, etenkin kun Ranskassa saa jo 10€:lla oikein hyvän lounaan.

So that was the story of my last days in France! Didn’t do bad!

Siinäpä vikat päiväni Ranskassa, ei ehtinyt kaiken tuon tutkiskelun keskellä iskeä haikea mieli!

Student Gliss Games

The sporty “Student Gliss Games” weekend at Les Sables D’Olonne was an exciting one-night experience which in the beginning caused lots of confusion but towards the end got a whole load better. Here’s a story about the weekend through the eyes of an Erasmus student.

The French students’ sports event did not turn out quite as I’d expected at first. My friend and I were the only international students there and this caused several problems related to communicating in English (or even in French). First of all, there was a very limited possibility to try out new sports unless you had signed up for a competition between the different universities. This we didn’t know about, but explained a lot. Secondly, the French students seemed to be more interested in getting drunk than into the actual sports event.

Once my Finnish friend and I arrived at the event area we could not believe our eyes. The French students had all started drinking early in the afternoon. The only sports performance we could see was three ten-year old boys skateboarding and completing tricks in front of a huge audience. Not one student was able to explain us the exact program of the day so we wandered off to the beach of Les Sables D’Olonne to enjoy the sunshine and figure out what was going on. Quite quickly we came to the conclusion that the French had created this event as an excuse for being able to party all weekend. This would also explain why they hadn’t expected any Erasmus students to come along!

After a lazy afternoon on the beach some French students came looking for us. Even though they didn’t know us and we didn’t know them, the word of two lost Finnish girls had spread! We were taken to the hostel in which we’d be spending our night. It was a laugh to find out that our roommates would be three stinky French men. One of them was wearing a colorful party sombrero and needless to say, we never saw that guy come back to the room to sleep at night. Where did he disappear after the party, I don’t even want to know!

The program of the evening was somewhat like this: Barbeque (which was pathetically funny as their idea of a barbeque seemed to be a small sausage stuffed into a huge baguette), free drinks (ahh so this is where the school’s support money went!), partying outside (the French finally started talking to us and forgot that they don’t like to speak in English), shivering on the beach for two hours (because the program had a two-hour gap which needed to be filled somehow), and then a party bus which took us to a nightclub.

The party bus was a normal bus but with black windows and disco lights and music inside. The bus was full of drunken French students jumping around and shouting like mad people. In every turn you had to be extra careful and watch out for drunken students falling or splashing their drinks on you. What a nightmare (and so funny at the same time). We don’t have this in Finland, even though the Finns are supposed to be the heaviest drinkers in Europe.

I’ll also have to explain a little about the nightclub since we made it there in one piece. According to the program we’d be at the nightclub until 4am! At this point it was only midnight so you can just imagine how annoying it was not to be able to go back to the hostel to sleep. It was at 3am when we were told in English that “Hey, you know you can go back to the hostel any time you want? There’s a free car ride to get you there.” Ah. Thanks for letting us know after three hours! Off to bed…

Luckily Sunday was different. There were sports competitions, sponsorship products for free, good music and perfect weather. We finally got to do some surfing too! In the end the event was worth the money, but based on Saturday I would not go for it again. This was the first time this event has been organized so that might also explain why the program was so unclear. Anyway, I had a good time and the French students took good care of the “two lost Finns”.

This was certainly a weekend I will not forget any time soon!

Les Sables D’Olonne – full of tourists from all around France / Les Sables D’Olonne on ranskalaisten suosima lomakohde

French idea of a BBQ? Haha! / Ranskisten näkemys grillaamisesta?

You better hold on tight when in the party bus! / Juhlabussissa kannattaa pitää kiinni!

One happy surfer! / Iloinen surffaaja!

Ranskalaisopiskelijoiden järjestämä ”urheilutapahtuma” Les Sables D’Olonnessa ei osoittautunut aivan sellaiseksi kuin olimme ystäväni kanssa odottaneet. Koko tapahtuman ainokaisina ulkomaalaisina olimme hieman kujalla ohjelmasta. Ensinnäkään leirillä ei juuri ollut mahdollisuutta harrastaa erilaisia urheilulajeja, kuten meille oltiin selitetty, ellei osallistuja ollut aikeissa kilpailla muita yliopistoja vastaan. Saimme onneksi kuitenkin sunnuntaille surffitunnin, joten aivan hukkaan ei reissu mennyt.

Mutta mitä tuolla sitten oikein tehtiin koko viikonloppu? No minäpä hieman valaisen!

Saapuessamme tapahtuma-alueelle saimme ensimmäiseksi huomata kuinka ranskalaisnuoret olivat jo aloittaneet alkoholin litkimisen aamupäivästä. Urheilua ei näkynyt missään muualla kuin skeittirampilla, jossa 10-vuotiaat pojat tekivät suurelle yleisölle erilaisia temppuja. Kukaan ei osannut oikein selittää meille päivän ohjelmaa, joten päädyimme ystäväni kanssa Les Sables D’Olonnen upealle uimarannalle ottamaan aurinkoa ja ihmettelemään tilannetta. Aika äkkiä tulimme tulokseen, että tämä tapahtuma taitaa vain olla ranskalaisnuorten tekosyy päästä juhlimaan. Ei siis ihme, ettei vaihto-oppilaille oltu tätä mainostettu!

Laiskan iltapäivän päätteeksi ajoimme yöpymispaikkaamme, jossa me kaksi suomalaistyttöä ”pääsimme” jakamaan huoneemme kolmen haisevan ranskalaismiehen kanssa. Yhdellä heistä oli oikein juhlakkaasti värikäs sombrero päässä, ja taitaakin olla sanomattakin selvää ettei kyseinen herra koskaan päässyt huoneeseemme saakka yön juhlien jälkeen! (Minne lie sitten kadonnut, en edes halua tietää…)

Illan ohjelmaan kuului grillausta (joka oli aika säälittävää, sillä ranskalaisten käsitys grilliruuasta on näemmä pikkunakki tungettuna suuren patongin sisään), juhlimista ulkona (ilmaisia juomia, sinnehän ne koulujen tukirahat tapahtumaa varten tungettiin!), humalaisten ranskalaisten kanssa juttelua (selvin päin ne eivät uskalla puhua englantia), kaksi tuntia rannalla istumista (ohjelmassa oli aukko, joka oli täytettävä jotenkin), sekä juhlabussikuljetus yökerhoon.

Juhlabussi. Siinäpä vasta kokemus! Kuvitelkaa tavallinen bussi, jossa on kuitenkin tummennetut ikkunat ja sisällä diskovalot ja jympytysmusiikkia. Sitten kuvitelkaa bussiin sisälle reilut 70 opiskelijaa. Ja sitten kuvitelkaa nämä opiskelijat humalaisiksi. Lopputulos oli aika karmiva, jopa suomalaiselle, joka luuli jo nähneensä lähes kaiken! Siellä sitä oltiin lytyssä ikkunaa vasten ranskisten hyppiessä ja riehuessa ympäri bussia. Porukka teki jopa kuperkeikkoja ilmassa, ja jotkut surffasivat ihmispaljouden päällä. Jokaisessa mutkassa sai varoa saamasta niskaansa humalaisia opiskelijoita tai näiden juomia. Aikamoista hulluutta.

Yökerhosta täytyy myös kertoa vähän, sillä sinne selviäminen juhlabussista oli suoritus. Ohjelman mukaan yökerhossa oltaisiin klo 4am saakka. Olimme saapuneet paikalle hieman keskiyön jälkeen, ja pienellä innottomuudella tuli mietittyä että mitenkähän sitä jaksaa katsella tällaista touhua vielä neljän tunnin ajan. Hienosti pysyimme kaverini kanssa tanssilattialla aamukolmeen saakka, jonka jälkeen saimme kuulla että yökerhosta voi poistua ihan milloin itse haluaa, sillä majoitusalueelle löytyy ilmaiset autokyydit! Jaaaahas. Me olimme jatkuvasti eläneet siinä uskossa että paluu tapahtuisi juhlabussilla vasta neljältä aamulla. Ei pyhä mummo sentään, äkkiä nukkumaan tuolta hullujenhuoneelta.

Sunnuntai oli aivan oma päivänsä. Ranskalaiset kilpailivat keskenään eri urheilulajeissa, sponsorit jakoivat ilmaisia tuotteita, musiikki pauhasi, ja mekin pääsimme viimein surffaamaan. Sääkin oli aivan täydellinen, joten kotiin päästessä illalla kylpyhuoneen peilistä katsoi takaisin punaiseksi palanut mutta onnellinen lobsteri!

Gliss Games oli kokonaisuudessaan hauska kokemus, ja vieläpä ensimmäinen laatuaan, joten ehkä huono organisointi ja kommunikointivirheet menivät vähän senkin piikkiin. Menisinkö kuitenkaan tähän samaan tapahtumaan uudelleen? En tiedä. Paljon tuli koettua, vaikkei ihan suunnitelmien mukaan mentykään!

A Friend from Finland

A good friend of mine escaped from cold Finland to come and spend a relaxing weekend with me. Relaxing it was indeed! We could have filled our days with running around from one sight to another but instead we took nice long strolls around the different areas of the town – without forgetting to stop for some French snacks in between!

The weather was perfect and the sky was so clear that we could actually see the famous Fort Boyard from the beach of Les Minimes. We thought it was funny when my friend said that she’s now been there and done that (because she has a picture of fort boyard even though it’s the size of a fly’s poop). That’s one way to save money from expensive exhibitions!

For the first time here I got to try the “bus de mer” which is a sea taxi. It travels almost 4km from Les Minimes to the port of the old town. I can tick that off my “to do in La Rochelle” -list.

That reminds me, I’ve just booked my return tickets to Finland. One month to go.

 

 

Ystäväni saapui La Rochelleen perjantaina. Tarkoituksena oli tehdä vaikka mitä kaikkea viinien maistelusta lähisaarella käymiseen, mutta ei sitä lopulta ehditykään. La Rochelle kaupunkina on jo nähtävyys, ja täällä saa helposti pari päivää kulumaan kuljeskelun ja ihmettelyn merkeissä. Me lähinnä kävelimme kaupungin eri alueilla ja nautimme aurinkoisesta säästä. Ihan sopivasti ehdimme kiertää sekä vanhan että uuden kaupungin ja käydä vielä kolmessa eri puistossa. Ystäväni innokkuuden ansiosta pääsin ensimmäistä kertaa myös “Bus de Merin” eli meritaksin kyytiin, kun teimme paluuta Les Minimesin uimarannalta takaisin keskustaan. Nyt on sekin sitten kokeiltu!

Viikonloppu meni siis hyvästä seurasta nautiskellessa, eikä edes kaverini lennon peruuntumisesta koitunut lopulta hirveästi haittaa. Seuraavaksi vieraakseni saankin sitten jo äidin, joka tulee toukokuun lopussa auttamaan mua paluumuutossa. Lähtö täältä on tasan kuukauden kuluttua, joten nyt on otettava jokaisesta hetkestä kaikki ilo irti!

Huomenna alkaa ranskalaisen tutkintomme viimeinen kurssi ja sit on vaihtovuosi paketissa.