Travel Memory: The Hike to Adam’s Peak in Sri Lanka

Today I was cycling home in the rain and wind, wishing I was back in Sri Lanka lying on a beach with a coconut drink in my hand. I suddenly realized that it’s actually exactly two years since I went there and climbed Adam’s Peak (2243m) – the highest and most sacred mountain of Sri Lanka. That mountain might not be high, but the endless steps will certainly shake the strongest knees – I promise you that!

The hike to this mountain was unforgettable in many ways. First of all, we chose to climb the mountain during Poya night, which is a sacred full moon night for the locals. Our intention was to reach the peak before sunrise and to see how the locals celebrate the special night. According to our guidebook the hike would only be approximately 4000 steps to the top. This will be a piece of cake, we thought. We don’t need to pack any food with us, we thought. We will have so much fun, we thought.

We woke up at midnight and were literally pushed into the jungle by our local driver who didn’t want to climb with us since “he’s a smoker”. Off we went, into the dark jungle along a path which soon turned into steep staircases that continued all the way to the top. Besides some stray dogs and a Buddhist temple playing spiritual music, the village we left behind was fast asleep.

After climbing two thousand steps without seeing any locals celebrating Poya we started to wonder if we’d chosen a wrong path and were lost. According to the guidebook there were supposed to be lots of people, yet we didn’t see anyone. The only noises we heard were scary shouts of animals in the jungle and our own heavy breathing in the dark night. The only thing we could do was to keep going.

After climbing way over 4000 steps we finally saw the peak. Too bad it was far, far away from us! After some swearing and tears and a few thousand steps more we finally met some locals who were also hiking to Adam’s Peak. At this point it was 3.30am.

“Why are you tourists hiking the pilgrimage route?”

That one sentence explained a lot.

After 12 000 steps and approximately five hours of climbing we were finally about to reach the top. I turned around and saw a breathtaking view of the lighted path we’d taken, prettily snaking up the mountainside. We could already hear the Buddhist chants ahead of us and even though we were absolutely knackered we joined the celebration with hundreds of people who had also come to see the sunrise.

At the peak there’s a bell you can ring as many times as you have climbed Adam’s Peak. It was a little embarrassing when I first gave the bell a ring and after me an old, approximately 80 year old man came and rang the bell over 100 times! Adam’s Peak is so important to many locals that some of them do the hike every month and might even die on their way up.

The most rewarding moment was when the sun started rising around 6.30 in the morning. You cannot describe this moment, or even take a proper picture of it. You just have to go and see it for yourselves.

IMG_7380 IMG_7364B IMG_7382 IMG_7392B IMG_7440B IMG_7447B IMG_7448 IMG_7485B IMG_7532 IMG_7589 IMG_7610

Pyöräillessäni töistä kotiin vesisateessa ja rajussa tuulessa ajatukseni palasivat Sri Lankalle, jonne matkustin kaksi vuotta sitten tietämättäni kohteesta juuri mitään. Havahduin siihen, että tänään on itseasiassa tasan kaksi vuotta siitä kun kiipesimme Sri Lankan korkeimman vuoren, Adam’s Peakin (2243m) huipulle.

Adam’s Peakin vaellus oli monin tavoin unohtumaton. Valitsimme vaelluksemme ajankohdaksi Poya-festivaalin, eli täydenkuun juhlan, jolloin monet paikalliset kerääntyvät pyhän vuoren huipulle. Vuoren juurelle ajanut kuskimme tökkäisi meidät matkaan jo vähän ennen keskiyötä, ”jotta ehtisimme varmasti perille katsomaan auringonnousua”.  Pah, huipulle piti olla opaskirjan mukaan matkaa vain 4000 porrasta, kyllähän me ehtisimme sinne helposti! Matkassa meillä oli vain kamera ja pari vesipulloa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt ottaa hieman enemmän selvää Adam’s Peakin vaelluksesta…

Heti alkuun edessämme aukesi loputtomalta tuntuva määrä portaita, jotka katosivat viidakon pimeyteen heikosti valaistulla polulla luonnon keskellä. Taakse jäivät buddhalaisen temppelin rukoushymnit ja nukkuvat vuoristokylät. Hiki nousi pintaan jo kymmenen minuutin jälkeen, joten mikään helppo pikkulenkki ei kyseessä ole. Voin taata, että kokeneemmankin urheilijan reisilihakset tärisevät tämän vaelluksen jälkeen!

Kaksituhatta porrasta kiivettyämme ja muutamia vihaisia kulkukoiria ohitettuamme tulimme siihen tulokseen, että nyt ollaan eksytty. Emme nähneet ympärillämme ristin sielua, vaikka matkaopaskirjan mukaan juuri Poyan aikana paikalliset tukkivat Adam’s Peakille vievän reitin. Pimeästä viidakosta kaikui eläinten huutoja, emmekä olleet enää varmoja sijainnistamme. Mitä jos meitä oltiinkin huijattu?

Myöhemmin edessämme aukesivat upeat näkymät Sri Lankan kukkuloiden ylle – ja Adam’s Peakille, jonka huippu sijaitsi kaukana edessämme. Väsyneiltä vaeltajilta pääsi muutama kirosana, mutta matkaa oli jatkettava. Aamukolmelta näimme paikallisia pyheenvaeltajia, jotka olivat nukkuneet muutaman tunnin erään suojakatoksen alla. Lähdimme seuraamaan heitä, ja saimme kuulla ihmettelyä reittivalinnastamme.

”Kuinka niin? Eikö tämä olekaan reitti Adam’s Peakille?”

”Kyllä, mutta tämä on pyhiinvaeltajien kärsimysreitti.”

Yksi lause selitti kaiken.

Viisi tuntia ja ainakin 12 000 porrasta möhemmin saavuimme viimein lähelle huippua. Tässä vaiheessa kaikki ketutus oli muuttunut äärimmäiseksi väsymykseksi, jota tosin lohduttivat aivan uskomattomat näkymät. Taaksemme jäivät upeat viidakkomaisemat ja vaellusreittiämme heikosti valaisseista katulampuista muodostunut valokäärme. Olin niin väsynyt, että hädin tuskin jaksoin kohottaa kameraani.

Aamuviideltä saavuimme viimeinkin vuoren huipulle, jossa uskonnolliset menot olivat jo täydessä vauhdissa. Väsyneinä riisuimme kenkämme ja yhdyimme mukaan paikallisten juhlintaan. Jos pitäisi arvata, niin ainakin 300 ihmistä oli sinä yönä saapunut juhlistamaan Poyaa.

Adam’s Peakin huipulla on kello, jota saa soittaa niin monta kertaa kuin on huipulla käynyt. Paikallinen, lähes 80-vuotias mies, hakkasi kelloon ainakin sata lyöntiä! Adam’s Peak on monelle niin pyhä paikka, että he vaeltavat vuorelle vaikka kainalosauvojen avulla. Olen myös kuullut, että monen vanhan vaeltajan kunto pettää ja elämä päättyy tälle pyhälle vuorelle.

Auringonnousu yli kahden kilometrin korkeudesta nähtynä oli joka ikisen askeleen ja kompuroinnin arvoinen. Sitä ei voi sanoin kuvailla, eikä kameralla tallentaa. Sinne on mentävä itse.

Advertisements

2 thoughts on “Travel Memory: The Hike to Adam’s Peak in Sri Lanka

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s