Travel Memory: Volunteering in Tanzania

Today I realized that five years ago I woke up in the airplane flying over Mount Kilimanjaro. My volunteer school project in Tanzania was a life changing trip but back then I yet had no idea how much the journey would influence me.

Our high school project (that is still ongoing with current students) was to support a local primary school and village community in northern Tanzania. We helped provide the school books and stationary, supported the locals with renovating the school buildings, brought mosquito nets and important supplies to families of the area and of course continued building an international and cultural relationship between our schools.

During our time in Tanzania I got to teach some English, help bring supplies to hospitals and orphanages and help the locals renovate the school buildings. Of course we had free time too (climbing to Kilimanjaro base camp, safaris and swimming in the Indian Ocean), but for me the most important experience was bonding with the locals. Being able to share thoughts together and learn about different cultures was the best.

We were very lucky to spend so much time with the people from the village. Visiting local families felt so special! A Maasai tribe also invited us to their Sunday service at church. It was nothing like I’d imagined. We sang, we danced and there was even a little goat being auctioned! Another tribe we visited was the Hadzabe bush tribe. They don’t use/need money, they live from nature. I was taught how to shoot with a bow and poison arrow, which was an amazing experience.

Even though we had such a lovely time with all the people, there were some things that really managed to make me sad. I saw things I had never really paid attention to; Homes built of nothing but sticks, starving children, young girls who were already married and carried babies, hospitals where three patients shared the same bed… I was only 18 years old so it was all very shocking for me. My classmates in the project group and I used to cry in the evenings because everything was so overwhelming and frightening to us.

At the same time I really learned a lot about myself and my own culture. During the journey we very quickly stopped complaining about huge hairy spiders in our rooms and I ate everything that was offered to me. I really learned to appreciate the small things in life, such as clean water and a roof above my head.  It was an important experience for all of us.

During our last evening in Tanzania there was a huge farewell ceremony. A killed goat was brought in front of us for dinner and we shared it with everyone. Also a Maasai choir sang for us. The locals danced and we danced back. Then we exchanged addresses with the children, I would miss them so much.

I am still receiving letters from some of my friends in Tanzania; however some of the letters are extremely sad to read as many girls in Tanzania struggle to even get proper education. Still, it is wonderful to know I have lifelong friendships with the people from the village we lived in.

I miss Tanzania almost every day, yet feel like I can never go back to Tanzania as a tourist. I know I will return eventually to the country where I left my heart, but that will happen in the form of volunteer work. And trust me, that’s one of the best ways to experience a new culture!

(I don’t have many pictures from Tanzania with me in the Netherlands, but below you can find some pictures and a video of the children in Kilingi welcoming the volunteer workers.)

TANZANIATZ hazabeTZ2

Tänään hoksasin, että Tansanian reissusta on vierähtänyt jo viisi vuotta. Muistan vieläkin sen hetken, kun heräsin lentokoneessa juuri ylittäessämme Mount Kilimanjaroa. Silloin en vielä tiennyt kuinka paljon tuo reissu tulisi vaikuttamaan loppuelämääni.

Matkustin Tansaniaan lukiomme kummikouluprojektin kautta. Tälläkin hetkellä jatkuvan toiminnan tarkoituksena on luoda yhteyksiä Martinlaakson lukion ja Tansanian koulujen välillä sekä edistää Suomen ja kehitysmaiden välistä kulttuuri- ja koulutusyhteistyötä sekä kanssakäymistä. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on tukea kummikoulujen toimintaa ja kummikoulujen opiskelijoita eri tavoin heidän koulunkäynnissään. Kummikouluyhdistys harjoittaa humanitaarista avustustoimintaa kohderyhmilleen järjestäen mm. erilaisia talkootempauksia ja rahankeräyksiä.

Matkamme aikana pääsin opettamaan paikallisille lapsille englantia, osallistumaan koulun keittiön rakentamiseen ja luokkahuoneiden kunnostamiseen, hankkimaan oppilaille koulutarvikkeita sekä tukemaan kylän perheitä mm jakamalla jokaiseen kotiin malariatartuntoja ehkäiseviä hyttysverkkoja. Vierailimme myös paikallisessa orpokodissa ja sairaalassa.

Toki reissun aikana oli myös vapaa-aikaa (kiipeilyä Mount Kilimanjaron perusleiriin, safareilla ravaamista ja Intian Valtameressä uimista), mutta tärkeintä oli kuitenkin paikallisiin tutustuminen ja ystävyyssuhteiden rakentaminen. Taisin parin viikon aikana saada peräti 26 kirjekaveria (!), joista pariin olen edelleen yhteyksissä. Saimme myös kunnian vierailla paikallisten perheiden kodeissa, osallistua Maasai-heimon jumalanpalvelukseen (kolme tuntia laulua, tanssia ja vuohen huutokauppaamista), sekä käydä syrjäisen Hadzabe-heimon luona opetelemassa jousipyssytaitoja. (Hadzabe-heimolaiset asuvat täysin luonnon armoilla, mikä oli itselleni tuolloin pieni säikähdys.)

Kulttuurishokilta emme siis välttyneet, ja usein iltaisin kaikki itketti ja väsytti. Oli rankkaa nähdä nälkiintyneitä ihmisiä, kepeistä rakennettuja heiveröisiä majoja, raskaana olevia nuoria tyttöjä, ja huonoissa oltavissa makaavia sairaalapotilaita (kolmekin ihmistä saattoi jakaa saman sängyn). Niin paljon kuin vapaaehtoistöistä nautimmekin, saimme jokainen tuntea itsemme ”akvaariokaloiksi” ja olla ihmisien piirittäminä jatkuvasti. Paitoja yritettiin repiä päältä, kameroita hipelöitiin, ja tavaroitamme koitettiin jatkuvasti pyytää omaksi. Niinkin pieni asia kuin uusi jalkapallo oli Tansaniassa suuri aarre ja ilon aihe.

Toisaalta, tuolla jos jossain oppi arvostamaan kaikkea sitä mitä itsellä Suomessa on. Pelkästään puhdas hanavesi on jotain sellaista, jota Tansaniassa emme päässeet näkemään. Valittaminen ja kitinä loppui jo matkan ensimmäisien päivien aikana, ja Suomeen palatessa huomasi kuinka onnekas onkaan.

Matkamme viimeisenä iltana meille järjestettiin jäähyväisseremonia, jonka eteen paikallinen kyläyhteisö oli nähnyt paljon vaivaa. Saimme kokonaisen teurastetun vuohen, jonka toki jaoimme paikallisten kanssa illalliseksi.Lisäsi paikalle saapui Maasai-kuoro laulamaan. Myös lapset esiintyivät meille, ja me esiinnyimme takaisin. Saimme myös pukeutua paikallisiin vaatteisiin ja tuntea olevamme tervetulleita. Vain parissa viikossa Tansanian luonto ja ihmiset olivat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, olen yhä halukas palaamaan Tansaniaan. Tiedän, että pelkkänä turistina en sinne voi enää matkustaan, joten vaihtoehdoksi jää vapaaehtoistöiden tekeminen. Tällainen pidempää aikaa vaativa reissu tuskin toteutuu pian, mutta joku päivä vielä palaan maahan, joka vei sydämeni. Vapaaehtoistöiden kautta tutustuu uuteen maahan ja sen kulttuuriin ja ihmisiin aivan eri tavalla!

(Tällä hetkellä Martsarin kummiyhteistyön tähtäyksessä on kustantaa Kilingin kyläkoulun uuden terveydenhoitajan palkka sekä terveydenhoitoon liittyviä kuluja tavallisen kummilapsitoiminnan ohella.)

Advertisements

7 thoughts on “Travel Memory: Volunteering in Tanzania

    • Absolutely. It did change me a lot as a person, and I saw my project friends go through the same phases too. It’s easy to appreciate the small things now.

    • Kiitos :’) Kyllä mä suosittelen, nähtävää riittää ja ajatusmaailma voi muuttua aivan päälaelleen (hyvällä tavalla)! Etenkin jos on aikaa mennä vapaaehtoistöihin, niin se on kyllä varmasti paras keino saada kaikki ilo irti :)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s