Bad luck week

Nyt taas kiukuttaa ihan kaikki.

Eilisen koulupäivän päätyttyä on tullut vastoinkäymisiä toistensa perään, ei mitään suurta, mutta paljon pieniä ja raivostuttavia asioita. Nyt on selkeästi niitä päiviä, kun mikään ei vaan toimi.

  1. Pankkipainajainen

Ensin menin pankkiautomaatille upouuden ranskalaisen pankkikorttini kanssa. Tarkoituksenani oli aktivoida uusi kortti nostamalla automaatista hieman rahaa, sillä käteiseni oli loppu. Automaatti ei kuitenkaan millään tunnistanut korttiani, vaan sylkäisi sen joka kerta ulos ”emme tunnista korttiasi”-viestin kera. Hieroin sirua hihaan, kokeilin korttia kaikin mahdollisin (ja mahdottomin) päin, vaihdoin jopa eri pankin automaatille, mutta ei. Siispä nokka kohti pankkia ja asiasta valittamaan.

Pankki oli kiinni. Täällä Ranskassa ihmiset pitävät ruuasta, ja se näkyy mm. kahden ja puolen tunnin lounastauoissa. Puolen päivän aikaan ei koskaan kannata lähteä asioimaan minnekään, sillä kaikki paikat ovat suljettuina. Odotin siis puoli tuntia pankin oven edessä, ja asiakkaiden kerääntyessä lähistölle lähestulkoon roikuin ovessa päästäkseni pankkiin ensimmäisenä, jonotus ja odottaminen kun alkoi pikkuhiljaa tympiä (ja olinhan jo koulun ruokalassa saanut katsella ranskalaisten jonon ohittelua).

Pankissa ei osattu auttaa. Minua ohjattiin työntekijältä toiselle, ja yritettiin jankuttaa ranskaa. Osaanhan minä sanoa, että korttini ei toimi, mutta sen enempää on turha yrittää lypsää aloittelijasta irti. Kummasti kyllä vaihtoivat englantiin, kun huomasivat etten ihan oikeasti osaa asioida kunnolla ranskaksi. Lopulta yrittivät sitten pankista soittaa Pariisin pääkonttoriin.

Pääkonttorissa ei vastattu. Siispä minulta pyydettiin puhelinnumeroani myöhempää yhteydenottoa varten. Ojensin suomalaisen puhelinnumeroni, johon pankkivirkailija totesi ihmettelevään sävyyn: ”Ai eikö sinulla ole ranskalaista numeroa?” Meinasin räjähtää nauruun, ja totesinkin siinä vitsailevasti että kuinkas minulla voisi ranskalainen numero olla, kun siihen vaaditaan toimiva pankkikortti! Puhelua olen odotellut nyt jo yli päivän, mutta jotenkin tuntuu siltä että saan käydä itse paikan päällä taas kyselemässä toimivan kortin perään. Tämä on ihmiset sitä asiakaspalvelua parhaimmillaan!

2. Liikennepainajainen

Kävin sitten pyörälenkillä rauhoittumassa. Meren äärellä retkeileminen on todella rentouttavaa, ja stressi unohtuu nopeasti. Kotiin polkeminen oli kuitenkin yhtä helvettiä, sillä osuin juuri ilkeimpään ruuhka-aikaan kaupungin keskustaan. Täällä pyöräily on ihan painajaismaista, sillä kadut ovat todella kapeita, ja ihmisiä ja autoja on paljon. Joka toisessa (ellei useammassa) mutkassa meinasin kaatua rähmälleni, sillä täällä on tehtävä äkkijarrutuksia ihmeellisten haahuilija -jalankulkijoiden vuoksi. Lisäksi meinasin jäädä bussin töytäisemäksi, vaikka olin keskellä jalkakäytävää, sillä kapeilla kaduilla valtavan kokoiset bussit eivät mahdu kääntymään kunnolla! Pääsin kuitenkin ehjin nahoin kotiin, sekä eilen että tänään.

3. Naapuripainajainen

”Jaahas, sitten voisi ryhtyä läksyjä rustaamaan”, ajattelin kotiin saapuessani. Vaan kappas, nettiyhteys on kokonaan katkennut, eikä sitä ole läppärini eikä edes älypuhelimeni mukaan olemassakaan. Minulla on yläkerran naapurin kanssa yhteinen netti, ja nettiboksi on naapurilla. Päätin sitten pontevasti marssia naapuriin, ja kysyä että onko piuha kenties irti, mutta eihän siellä ketään ollut kotona, eikä eilisen jälkeen ole näkynyt missään. En ole naapuria kyllä muutenkaan koskaan tavannut, tiedän vain että sillä tyypillä on omituinen päivärytmi, sillä toisinaan se tömistelee norsun lailla yläkerrassa KELLO KOLME YÖLLÄ. Alakerran naapuri puolestaan paukuttaa ranskankielistä rap-musiikkia niin kovalla, että ikkunatkin jytisevät, joten tuskin edes koskaan kuulisin, jos yläkerran naapuri saapuisi kotiin. Lisäksi viime yönä oli hirveä melu alakerran naapurissa, ja sitten vielä kadulla huusi juopuneita ihmisiä aina sinne aamuyhteen saakka. Pitääkin oppia huutamaan “Turpa kiinni” ranskaksi!

4. Koiran paska

Todettuani tänään, ettei nettini vieläkään toimi, ja jouduttuani vielä ulos koulun (varatusta) tietokoneluokasta, päätin lähteä luokkakaverille lukemaan kokeisiin. Matkalla kaverille liukastuin jonkun iljettävän koiran tuoreeseen paskaläjään. Vaatteet on nyt kuurattu ja kuivattu, mutta kiukun kyynelet ei.

Huomenna sitten koe, johon en (sattuneista syistä) ole oikein kyennyt lukemaan. Nyt olen täällä kaverilla opiskelemassa, että ehkä ehdin vielä jotain päntätä päähäni.

Semmosta tänne, toivottavasti teillä muilla menee paremmin!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s