My Next Destination…

I know I haven’t been posting to this blog for over a month (oops), but life is quite hectic at the moment! I have LOTS of news to tell related to work, studies, life abroad, sports and travel…. Things are getting pretty exciting!

Just wanted to say a quick hello and show a picture of a city I’ll be traveling to this summer. I had to choose pictures from which you wouldn’t recognize the place immediately (unless you’ve been there or know the country well enough).

Actually I might be visiting two countries in this part of the world, but more about that later on! (Might just be that I’m still planning…)

See you!

 

Photo: Strip of buildings along river

Photo: Highway and bridge at night

Photographs by Justin Guariglia / National Geographic

 

 

Viimeisimmästä postauksesta on vierähtänyt jo kuukausi, huppista! Omalla kohdallani radiohiljaisuus on kuitenkin usein hyvä merkki (tällä kertaa se kielii myös kiireestä opinnäytetyön parissa).

Mulla onkin aika paljon uutisia kerrottavana liittyen töihin, ulkomailla asumiseen, urheiluun, kouluun ja matkusteluun. Niin paljon kaikkea jännää on tapahtunut ja tulee tapahtumaan, etten oikein tiedä edes mistä aloittaa! Palataan aiheeseen pian.

Tulin nopeasti laittamaan pari kuvaa seuraavasta tiedossa olevasta matkakohteestani. Laitoin tahallani vähän vaikeammat kuvat, niin saatte arvailla minne matka kohdistuu! (Tosin kohteessa käyneet tai maan muuten hyvin tuntevat varmasti tietävät jo mikä kaupunki on kyseessä.)

Reissun aikana olisi tarkoitus käydä myös toisessa maassa samalla pallonpuoliskolla, mutta sitä on vielä suunniteltava.

Palaillaan pian! :)

A Day in Rotterdam

Some time ago I traveled to Rotterdam. The second largest city of the Netherlands is known for its modern architecture and for having the biggest port of Europe. The weather was extremely windy so I didn’t visit the port, but instead I took a nice walk and went to see the famous Erasmus Bridge.

One of the reasons why Rotterdam is so modern and full of interesting buildings is that the city was heavily bombed by the Germans in 1940. Only a few historical buildings remained, one of them being the oldest skyscraper of the world (nowadays it’s smaller than a basic block of flats). The citizens of Rotterdam cleaned the town as quickly as possible with strong volunteer spirit. There is a statue called “The destroyed city” which is symbolizing the time after the bombing. Nowadays it is said that the people in Rotterdam are very diligent. Even the mannequins of some clothing stores in Rotterdam have their sleeves pulled up because of this stereotype.

Looking at Rotterdam now, I would have never guessed the history of the city. There are several modern (weird looking) buildings which attract tourists and architects from around the world. One of these attractions would be the famous Cube Houses.

These cube-shaped houses are an unusual collection based on the concept of “living as an urban roof”. It’s a high density housing of cubes standing on pylons like trees, attached to one another, leaving more space below them. The design represents a village within a city, but for me it seemed more like a “let’s get dizzy”-design. We were lucky to visit one of these houses and see what they look like from the inside!

Another interesting architectural concept is a new market hall which is currently being built in Rotterdam. Why would this be interesting? Because people are actually going to be able to live in it! The curved walls of the market hall will have apartments in them. Imagine having a window from which you can look into the market hall. Very odd, but at the same time an interesting idea. I would love to see it when it’s ready!

We also visited the St. Lawrence church which was partly destroyed during the bombing. Amongst all the modern buildings it was interesting to visit something old and more “traditional”.

I’d like to visit Rotterdam again, maybe during the summer when it’s nice and warm!

IMG_2851IMG_2861IMG_2880IMG_2900IMG_2909IMG_2928IMG_2933IMG_2944IMG_2946IMG_2957IMG_2975IMG_2977IMG_2981

Eräänä perjantai-iltana matkasin Rotterdamiin yön yli kestävälle vierailulle. Alankomaiden toiseksi suurin kaupunki on tunnettu todella kansainvälisenä ja arkkitehtuuriltaan erikoisena edelläkävijänä. Kaupungissa on myös Euroopan suurin satama, mutta se jäi tuulisena päivänä näkemättä. Oli kuitenkin mukavaa kävellä valtavan kanaalin varrella erikoisia rakennuksia ihmetellen.

Rotterdamin moderniin ilmeeseen löytyy syy. Toisen maailmansodan alussa Saksan luftwaffe pommitti kaupunkia raskaasti. Pommitukselta jäi jäljelle vain muutama historiallinen maamerkki, joista yksi on maailman ensimmäinen pilvenpiirtäjä (nykyisellä tasolla tavallisen kerrostalon korkuinen rakennus). Paikallisten talkoohengellä paikka siivottiin pommitusten jäljiltä todella nopeasti, ja nykyään Rotterdam on moderni, erikoinen ja jatkuvasti kasvava kaupunki, joka houkuttelee arkkitehtuurista kiinnostuneita turisteja eri puolilta maailmaa.

Tunnetut ”Kuutiotalot” ovat hämmästyttävä nähtävyys Rotterdamissa. Nämä kuution muotoiset asunnot kulkevat tiheästi vierekkäin korkealla maanpinnasta säästäen siten tilaa. Talojen omituiset muodot vaativat asukkailta erityisiä sisustusratkaisuja. Saimme mahdollisuuden vierailla yhdessä näistä taloista sisällä katsomassa kuinka tällaisessa kuutiotalossa eletään.

Toinen mielenkiintoinen nähtävyys oli rakenteilla oleva torihalli, jota ympäröivien kaarevien seinien sisälle valmistetaan asuntoja, joista voi katsella halliin sisälle (kuten Silja Linen promenade-hyteistä)! Hallin on määrä valmistua tämän vuoden puolella, ja toivon todella näkeväni lopputuloksen paikan päältä. Tämä projekti on ensimmäinen laatuaan ja sitä kutsutaan jo nyt tulevaksi arkkitehtuurin ihmeeksi.

Tokihan modernin arkkitehtuurin keskeltä löytyy myös historiaa. Keskustassa seisoo komea kirkko, joka otti sodassa osumaa, mutta rakennettiin asukkaiden toimesta uusiksi. Kuuluisa patsas nimeltään ”Tuhottu Kaupunki” kuvastaa Rotterdamin asukkaiden periksiantamattomuutta ja ihailtavaa yhteistyötä pommitusten jälkeen. Alankomaissa rotterdamilaisia pidetään stereotypialtaan ahkerina työläisinä, ja esimerkiksi Rotterdamin vaatekaupoissa mallinukeilta kääritään paitojen hihat ylös, jotta esillepano soveltuisi paremmin kaupungin kulttuuriin.

Yllä mainittujen nähtävyyksien lisäksi kävin ennen kotiinpaluuta katsomassa Erasmus-siltaa ja pyörähtämässä valtavilla markkinoilla. Matkaevästä ostaessani sain tuulen voimasta pudonneen puutangon päähäni. Rotterdam jätti jälkensä!

Cycling Like the Dutch

Cycling is a very popular method of transport here in the Netherlands. Why? Because the country is flat and there’s a good network of clearly signed cycle-paths everywhere. The cycle-paths are wide, well maintained and even have traffic lights for safety! It’s very funny to be stuck in traffic caused by cyclists. The cycle facilities are also really great here, better than for cars.

When I first arrived in the Netherlands I was surprised by the amount of cyclists. Less than two weeks later I bought my own bike and since then I’ve used it every single day, no matter what the weather conditions are. Cycling is an easy way to get from point A to B, and in some cities in the Netherlands even faster compared to driving a car! Even the police here use bikes, which is so typical Dutch. Now I know that everyone travels by bike and you hardly ever see people walking outside the city centers.

For travelers cycling is a great way to explore the Netherlands as it’s cheap, easy and healthy. Even in the smallest towns there are signs showing directions for cyclists, which is really great. However, renting a bike in the center of Amsterdam is something I would consider twice. The city is quite hectic and accidents happen every day. I once heard that approximately 25,000 bikes end up in the canals and about 100,000 get stolen in a year. So a strong lock is a must.

For someone coming from a country as organized as Finland it’s pretty scary to see how nobody wears helmets in the Netherlands. Even small children travel without one. The way parents have babies sitting in chairs at the very front of the bike is also odd. I cannot imagine what would happen in a head-on collision! The people here also tend to attach little carts to their bikes and puts kids, pets and shopping in them. Sometimes you can see people dragging furniture with their bikes! One thing I would like to learn while living here is to cycle holding an umbrella above my head. The locals do it all the time and so elegantly, but I just end up wobbling around like an idiot and getting wet anyway. Maybe one day…

I have to say that cycling to and back from work every day has been great. I get fresh air, some extra exercise, save money and often feel less stressed after cycling. Also, it’s very eco-friendly! Traveling by bike is something I definitely want to continue doing once I go back to Finland!

IMG_2375 IMG_2387 IMG_2394 IMG_2442 IMG_2528 IMG_2529 IMG_2543 IMG_2615

Moni täällä Alankomaissa vieraillut turisti on ihmetellyt pyöräilijöiden määrää. Litteässä ja hyvillä pyöräteillä ja -palveluilla varustetussa maassa fillaroinnista on tehty niin helppoa ja nopeaa, että lähes kaikki paikalliset suosivat pyöräilyä – jopa huonolla säällä. Fillaroinnista on tullut tärkeä osa Alankomaiden kulttuuria.

Pyöräilijät täällä ovat liikenteessä kuninkaita. Pyöräteitä on kaikkialla, myös kaupunkien keskusta-alueilla, jonne autoilla ei aina ole asiaa. Kävelytiet ovat todella kapeita, koska kaikki kulkevat pyörillä. Mielenkiintoisinta näissä pyöräteissä on mielestäni se, että niille on jopa omat suojatiet ja liikennevalot! On hauskaa seisoa aamuruuhkassa, joka koostuu pyöräilijöistä.

Matkailijan kannattaa ehdottomasti tutustua Alankomaihin pyöräilyn merkeissä, ja etenkin pienemmissä kaupungeissa fillarointi on helppo, halpa ja hauska tapa nähdä paikkoja. Sekä kaupungeissa että maaseudulla on mahdollista seurata hyvin opastettuja pyöräilyreittejä. Amsterdamin ydinkeskustassa polkeminen vaatii kuitenkin erityistä valppautta vilkkaan liikenteen vuoksi. Pienet onnettomuudet ovat yleisiä ja Amsterdamissa peräti 25,000 pyörää putoaa kanaaleihin ja 100,000 varastetaan vuodessa. Hyvä lukko on siis pakollinen varuste täällä päin Eurooppaa!

Täällä pyöräily on niin iso osa kulttuuria, että jotkut ihmiset omistavat jopa kaksi pyörää! Yhdellä mennään aamulla juna-asemalle, toisella jatketaan eri junapysäkiltä töihin. Lapset ja lemmikit kuskataan pyöriin kiinnitetyissä kärryissä, ruokaostokset heiluvat mukana niille tarkoitetuissa koreissa, ja joskus pyörillä roudataan jopa huonekaluja (kunhan kenekenkään ei tarvitse kävellä). Sadesäällä hollantilaiset polkevat elegantisti sateenvarjojensa kanssa, johon en itse kykene yhtä uskottavasti – ainakaan vielä.

Vaikka pyöräily on Alankomaissa yleisesti turvallista, on suomalaisen näkökulmasta vähän puistattavaa nähdä vauvoja istumassa aivan pyörien etuosassa tangon päälle kiinnitetyissä istuimissa, kasvot menosuuntaan päin, päät täysin paljaina. Ajatus nokkakolarista tällaisella asetelmalla kauhistuttaa. Kypärä ei kuulu kadunkuvaan edes muksuilla. (Toisaalta moni työkaverini täällä pitää suomalaisten tapaa laittaa lapset leikkimään pihalle kymmenen asteen pakkasilla aivan järkyttävänä asiana.)

Niin kauan kuin sääntöjä noudatetaan ja muut matkustajat otetaan huomioon, on pyöräily Alankomaissa aivan mahtavaa. Töihin polkeminen on ilmaista, virkistää mukavasti, kasvattaa peruskuntoa ja laskee stressitasoa. Kaiken lisäksi työmatkapyöräily on todella ekologista. Sen verran nautin pyöräilystä täällä Alankomaissa, että aijon varmasti jatkaa tätä matkustustapaa Suomessakin! Suosittelen pyörälla kulkemisen lisäämistä myös muille! :)

Homesickness

I have recently been feeling a little homesick.

I miss home quite often, but as long as I have busy days at work I haven’t had time to think about it. The feeling didn’t come until both of my parents came to visit me within a short period of time. It would have been really nice to take the flight to Finland together with my mother, rather than say goodbye and go back to my Dutch home all alone. During the past 1.5 years I’ve visited Finland only three times which is clearly not enough.

Quite many people back in Finland think living abroad is fun and always exciting. Mostly it is, but it’s also difficult at some times. Living abroad is not like a two-week holiday in Thailand or Spain. It can actually be surprisingly difficult. Especially during the first few months when getting to know your new environment and learn the culture it really takes a lot of patience and energy! For example something as simple as calling a doctor was extremely difficult for me in France, where nobody wanted to speak English, and where I had to call several different places before being accepted as a patient. I was even given the phone number of a vet!

Life in the Netherlands is a lot easier, but there’s always something that I miss from home. One of these things would be family and real friends to spend time with and talk to. It’s easy to make lots of “friends” abroad, but getting real friends is a lot more difficult (especially in an office environment). Sometimes it would also be nice to spend more time with people from my own culture, just to have someone who understands what you are talking about.

Well, I guess being homesick is normal when living in a different culture. The good thing is that Finland is quite close and I’ll get to visit home during the spring. Also, one of my best friends is coming over from Finland this week! I cannot wait to see her!

Life in Holland is mostly really nice, but there are always a couple of things which drive me nuts. During the past few days it would be the ones below…

  1. The Dutch watch skating during Sochi Olympics, which is fine since they are good at it. But seriously, do they have to have skating or discussion about skating on all their sports channels? I had to watch Finland’s ice-hockey match online with no sound (or in Russian, don’t know which was worse). Once I found a Finnish radio channel with commentators, the picture on the screen came 20 seconds late and I always knew when someone was scoring a goal before I could see it! Argh!
  2. Buying a train ticket from a machine is very hard if you don’t have a Dutch bank card. The machines don’t accept foreign cards or notes, so if you travel from Hilversum to Amsterdam and back you have to have 14€ in coins in order to use the machine! So silly!
  3. Whenever I receive post from the bank, I have to use Google Translate (which doesn’t always work) and in the end it’s always a bit of a lottery. Once I tried to follow the Dutch instructions and ended up receiving post from myself - twice! (Just to clarify, I’m not an idiot, I just tried to follow instructions and place a barcode as the bank’s address, but turned out that the barcode was the address to my house, not to the bank.)

I guess one day I’ll miss the Netherlands the same way I am missing Finland now. And let’s admit this; I also miss France a little!

Have a happy week! Loads of blog posts coming as soon as possible.

IMG_5502

Viime aikoina minua on vaivannut hieman koti-ikävä!

Yleensä kaipaan kyllä kotia enemmän tai vähemmän, mutta nämä ikävät ajatukset harvemmin ehtivät kiireisen arjen keskellä iskeä mielen syövereistä kunnolla esiin. Nyt kun molemmat vanhempani ovat käyneet täällä Alankomaissa kylässä lyhyen ajan sisällä, alkaa kaipuu kotiin nostaa väkisinkin päätään. Olisi esimerkiksi ollut mukavaa äitiäni juna-asemalle saattaessa lähteä samaa matkaa kotiin täältä hyvästelyjen sijaan. Viimeisen 1,5 vuoden aikana olen käynyt Suomessa vain kolmesti, nyyh.

Moni suomalainenkin olettaa, että ulkomailla asuminen on yhtä seikkailua ja hauskuutta. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, vaikka tokihan kyseessä on loistava kokemus, josta oppii väkisinkin paljon. Kolmen viikon lomamatkalta on aina ikävä saapua Suomeen, mutta arki samassa lomakohteessa varmasti puuduttaisi pidemmän päälle. Sitä paitsi, ensimmäisien kuukausien aikana arki voi olla huomattavasti haasteellisempaa uudessa kotimaassa kuin Suomessa, sillä hyvin yksinkertaisetkin asiat tehdään aivan eri tavalla kulttuurista riippuen. (Hyvänä esimerkkinä ne raivostuttavat hetket, kun en ollut viime vuonna Ranskassa päästä lääkäriin ja sain apua pyytäessäni eläinlääkärin puhelinnumeron!)

Elämä Alankomaissa on kyllä pääosin mukavaa. Vielä mukavempaa olisi jos saisin kaikki läheiseni tänne mukaan. Niin, ja saunan, salmiakkia, sekä kauniit lumiset metsämaisemat. Kotia enemmän taidan kuitenkin ikävöidä ihmisiä.

Yksi asia ulkomailla asumisessa piinaa yli muiden: täällä tuntee helposti olonsa yksinäiseksi. Kavereita voi saada vaikka joka päivä, mutta hyvien ystävien löytäminen ja samalle aaltopituudelle pääseminen on huomattavasti vaikeampaa jo kulttuurierojenkin takia. Vaihto-oppilaana Ranskassa oli vielä helppoa saada ystäviä, kun olimme kaikki vaihtarit samassa veneessä, mutta nyt toimistoympäristössä täällä Hollannissa ystävystyminen käy ihan työstä. Veikkaan kuitenkin, etten todellakaan ole ainut satunnaista koti-ikävää poteva ulkomaalainen täällä.

Sitten niitä arjen pikkuisia hankaluuksia, joita ei Suomessa joutuisi miettimään…

  1. Näin olympialaisten aikaan jääkiekon katsominen on haastavaa, koska Hollannissa näytetään vain luistelua. Yle Areena ei toimi ulkomailla, joten olen joutunut etsimään livestreameja (joista moni tulee venäjäksi), laittanut äänet pois videoista, heittänyt Yle Puhe-radiokanavan päälle ja kuunnellut selostusta, jossa kaikki tapahtuu 20sek ennen kuvaa! Eilisen ”kisakatsomosta” meni täysin maku, kun ensimmäinen erä kului pätkivien lähetysten kanssa säätäessä. Argh!
  2. Aina pitää olla käteistä mukana. Esimerkiksi junalippua ei voi ostaa automaatista seteleillä tai Visa Electron-kortilla, joten suomalaisilla vieraillani pitää aina olla 14€ kolikoina ihan vain päästäkseen Amsterdamiin ja takaisin. Jostain syystä Alankomaissa ei muuten hyväksytä luottokortteja turistialueita lukuunottamatta.
  3. Pankkiasioita hoitaessa täytyy aina pyöritellä kaikki Googlen käännöspalvelun kautta. Kerran yritin parhaani mukaan noudattaa suomeksi kääntämiäni ohjeita, mutta pankkiin lähettämäni vastauskirje saapuikin vahingossa omaan asuntooni – kahdesti! (Ja etten nyt ihan bimbon kuvaa anna itsestäni niin selvennän sen verran, että kirjeessä tuli olla viivakoodi näkyvillä, mutta tämä koodi johtikin omaan osoitteeseeni, jota ei siis missään lukenut…)

No, joku päivä sitten ikävöin Alankomaita samalla tavalla kuin nyt ikävöin Suomea (ja pakko myöntää, kaipaan vähän salaa myös Ranskaa).

Lähiaikoina olisi tulossa (paljon) lisää postauksia hieman iloisemmissa merkeissä! :D

Ice rinks, canal artists and Amsterdam by dark

Hello again!

Last week my dad came over to the Netherlands to pay me a visit and to celebrate his birthday. He has never been in this country before, so I ended up being his tour guide for a few days. The weather was so fantastic that we decided to skip all the museums and simply enjoy Amsterdam as it is. We spent lots of time walking by the canals (and trying not to get run over by cyclists) and eating in local restaurants. We also did a small boat tour because we got tired from all the walking!

Behind the Rijksmuseum next to the I Amsterdam sign we found a huge ice rink packed with people skating and trying to play ice-hockey. Seeing an ice rink in the middle of a green field on a sunny day was an odd sight for someone coming from Finland. We still don’t have any snow in the Netherlands!

One evening I wanted to show my dad what the canals look like by night. At dark the smaller bridges are nicely lit up and become a great spot for taking travel photos. Before it was even dark we saw a street canal artist floating on his boat, playing music. He used a fishing rod with a wooden clog at the end to collect the money from tourists! That’s something you don’t see everywhere.

Overall we had a really nice time toghether and didn’t really even try to visit any famous museums. Sometimes it’s the little things and nice company that make a trip special.

Coming up soon: thoughts about the Dutch cycling culture!

IMG_2407 IMG_2465 IMG_2483 IMG_2574 IMG_2654 IMG_2655 IMG_2675

Hallo taas pitkästä aikaa!

Viime viikolla isäni saapui luokseni muutaman päivän mittaiselle vierailulle, ja pääsin vapaa-ajallani turistioppaan hommiin. Sää oli harvinaisen erinomainen, joten museovierailut ja sisätiloihin rajoittuvat aktiviteetit jätimme suosiolla toiseen kertaan. Lähinnä teimme useamman kilometrin mittaisia lenkkejä Amsterdamin kaduilla (pyöräilijöitä väistellen).

I Amsterdam –kyltille suunnatessamme löysimme Rijksmuseon takaa valtavan luisteluradan, jolla paikalliset huitelivat menemään aivan innoissaan. Näky oli aika huvittava, koska heti luisteluradan ulkopuolella oli valtava nurmikenttä täydessä vihreydessään! En tosiaan tiedä millainen on tavanomainen talvi Alankomaissa, sillä tänä vuonna emme ole saaneet vielä luntakaan…

Yksi lempinäyistäni Amsterdamissa ovat kanaalien yli kaartuvat sillat, jotka valaisevat kauniisti kaupunkimaisemaa pimeällä. Olimme matkalla pieneen kuppilaan odottamaan illan hämärtymistä, kun satuimme huomaamaan katuartistin, jollaisia vain Amsterdam voi tarjota: vanha harmaahapsinen mies soitti musiikkia veneestään käsin ja keräsi ongenpäähän ripustettuun puukenkään tienestinsä kanaalin varsilla seisovilta ihmisiltä! Esityksen jälkeen mies jatkoi iloisesti soudellen matkaa seuraavalle kanaalinpätkälle.

Joskus ne pienetkin asiat tekevät päivästä erikoisen, eikä aina tarvitse tuhlata kymmeniä euroja erilaisien nähtävyyksien pääsylippuihin. Tällä kertaa meille riitti Amsterdam aivan sellaisenaan.

Tulossa pian ajatuksia Alankomaiden pyöräilykulttuurista!

Life in Hilversum

I’ve been living in the Netherlands for almost seven months, yet never managed to tell much about my “Dutch home town”! Here’s a little virtual tour to Hilversum through my eyes.

Hilversum (the name comes from “houses between the hills”) has approximately 85,000 inhabitants, which means that this town is not exactly huge but still offers lots of services, trendy shops and restaurants. During the weekend the streets in the city center are full of people and there’s always music playing happily in the background. Even though Hilversum is more of a “summer town”, you can still find locals sitting outside drinking beer and watching people pass by in January.

In the Netherlands this town is often called “the media city” since it is the principal center for radio and television broadcasting in the Netherlands. You can quite often see people walking around with massive cameras and microphones doing interviews in the streets. Hilversum has quite a few local celebrities living in fancy houses at the edge of the town. (Not that I would ever recognize them!)

Hilversum is also very international, mostly because of the European HQ of Nike being located here. You can hear several different languages in the local supermarket every day. The internationality also means that Hilversum is full of restaurants offering food from around the world. Only on my home street there are restaurants representing dishes from India, Greece, Spain, Italy, Thailand, Japan and even Mexico. Funnily, Hilversum even has a small Finnish shop!

Hilversum is also known for being surrounded by amazing nature which offers a great chance to do outdoor activities. For runners and cyclists it’s perfect to head to the trails close by in the woods. Unlike in many other cities, here you don’t need to run several times around a central park to get your exercise.

The nightlife here might not be as special as in Amsterdam, but for me the local “Nike Pub” is enough for spending time with colleagues on a Friday evening. I have to also mention that Hilversum has nine coffee shops, but I’ve never visited them. The only downside about living here is the fact that it’s not the most exciting place on a Saturday night. Most people like to party in Amsterdam, but for those living in Hilversum it gets tricky to travel by night trains. Like many other people who live here, I’ve become quite lazy and prefer staying home in the evenings.

Unfortunately many interns do not want to live here in Hilversum. When I ask why, they tell me that it’s “little and scruffy”. This might not exactly be Amsterdam (or even anything close), but it’s certainly not scruffy! I happen to know that many interns who laugh at Hilversum have never been to the city center. I also know that these same people have been homeless when arriving to the Netherlands because they couldn’t find an apartment in Amsterdam (but didn’t give Hilversum a chance). And once they did find housing (more like a mini-sized room on Amsterdam’s dirtiest district with a rent of 800e/month), they have to spend at least one hour a day traveling to work and back. That makes over five hours a week of sitting in the train just because “Hilversum isn’t cool.” Not maybe very surprising, but it’s often the serious and hard-working Finns who prefer to live in Hilversum.

I’m actually going to end this post by quoting my colleague who visited the center of Hilversum for the first time a few weeks ago. She said “Oh, this is actually a really nice place!”

Exactly.

IMG_9655 IMG_9706 IMG_9708

IMG_1390 IMG_1398 IMG_1402 IMG_2186 IMG_2198IMG_9663 IMG_9673 IMG_9692En ole erityisemmin kirjoitellut tänne Hilversumista, vaikka olen asunut täällä jo lähes seitsemän kuukautta. On tullut viimeinkin aika esitellä paremmin ”kotikaupunkiani”!

Hilversum on ainakin 85,000 asukkaan kaupunki, eli ihan sopivan kokoinen arkielämään. Toisin kuin usein kuvitellaan, täältä löytyy paljon palveluita, ravintoloita ja trendikkäitä kauppoja. Viikonloppuisin musiikkia raikuva pääkävelykatu on pullollaan iloisia ihmisiä. Etenkin kesäisin tämä on oikein viihtyisä paikka, mutta talvisinkaan ei elämää puutu.

Hilversum on parhaiten tunnettu Alankomaiden mediapääkaupunkina, sillä televisio- ja radio-ohjelmat tuotetaan juurikin täällä. Samasta syystä kaupungin reuna-alueilta löytyy aika uskomattomia ökytaloja, joissa Alankomaiden omat julkkikset asuvat (itsehän en kuuluisuuksia tunnistaisi, vaikka vastaan tulisivatkin).

Mediarakennusten lisäksi täällä on tosiaan harjoittelupaikkani, Niken EMEA-pääkonttori, jonka ansiosta kaupungissa on paljon kansainvälisiä kouluja ja päiväkoteja. Kaduilla kuulee puhuttavan useaa eri kieltä ja täällä on jo kahdesti tullut vastaan jopa suomalaisia perheitä! Kansainvälisyys täällä näkyy mm. etnisten ravintoloiden määrässä. Pelkästään kotikadullani sijaitsee japanilaista, kreikkalaista, intialaista, thaimaalaista, meksikolaista, italialaista ja espanjalaista ravintolaa. Hauska fakta: Hilversumin keskustassa on jopa pieni Suomi-putiikki!

Kolmas Hilversumille tyypillinen kuvaus on kaupunkia ympäröivä upea luonto! Lenkkeilijöille nämä rauhalliset metsäpolut ovat oikea paratiisi, sillä täällä ei tarvitse juosta ympyrää liikenteen ja ruuhkan keskellä. Tiedän, että meillä on lähistöllä jopa järviä, mutta niitä en ole ehtinyt käydä katsomassa viela.

Yöelämä ei täällä ehkä samalla tavalla säväytä kuin suurissa kaupungeissa, mutta perjantai-iltaisin viihdyn työkavereideni kanssa pienessä ja tunnelmallisessa ”Nike Pubissa”, joka sijaitsee työpaikkamme juna-aseman läheisyydessä. Hilversumissa on myös coffee shoppeja peräti yhdeksän kappaletta, eli niitä etsivien ei tarvitse kauas matkustaa.

Huonoja puolia täällä asumiselle keksin vain vähän.

Lauantai-iltaisin kaupunki voi käydä vähän tylsäksi, jos kaikki tuttavat juhlivat Amsterdamissa. Yöjunat kulkevat todella huonosti, joten täällä asuvat harjoittelijat harvemmin jaksavat raahautua ulos. Huvittava ”sattuma” on se, että juuri suomalaiset valitsevat usein Hilversumin asuinpaikakseen – ehkä siksi että me olemme käytännönläheisiä ja tunnollisia ihmisiä, jotka asuvat mieluummin lähellä toimistoa kuin siellä missä on parhaat juhlat. Hilversumin ainoa huono puoli (heikosti kulkevat yöjunat) on oikeastaan pikkujuttu, mutta siitä tehdään aina niin iso haloo.

Keskustellessani muiden harjoittelijoiden kanssa joudun aina puolustelemaan Hilversumia. Jostain syystä monet pitävät täällä asumista nolona, koska kyseessä on ”nuhjuinen pikkukaupunki”, kuten eräs työkaverini mielipidettään kuvaili. Todellisuudessa nämä valittajat eivät ole koskaan käyneet Niken juna-asemaa pidemmällä, eivätkä esimerkiksi tiedä millainen Hilversumin keskusta ylipäätään on. Samat Hilversumia paheksuvat henkilöt joutuvat usein viettämään ensimmäiset työharjoittelujaksonsa viikot kodittomina, koska Amsterdamin vuokra-asunnot ovat kiven alla, mutta Hilversum ei tietenkään ole vaihtoehto. Ja sitten kun viimein saadaan se kymmenen neliön koppi Amsterdamin likaisimmalta kadulta hintaan 700e/kuukausi, kuljetaan joka päivä vähintään tunnin ajan junilla töihin. Viikossa se tekee yli viisi tuntia matkustamista, siis melkein työpäivän verran. Kaikki tämä vain koska “Hilversum ei ole trendikäs”.

Päätänkin postaukseni erään Hilversumin keskustassa vierailleen työkaverini sanoin: ”Tämähän on oikeasti ihan kiva paikka!”